Pitääkö typeryyskin todella palkita?

Olen vahvasti sitä mieltä, että nimenomaan erilaisten mielipiteiden olemassaolon salliminen on ajanut ihmiskunnan kehitystä eteenpäin jo vuosituhansien ajan. Mielipide on lopulta aina käsitys siitä miten asioiden tulisi olla ja jos se ei vastaa sitä miten asiat jo ovat, tilanne tuo aina mukanaan jonkinlaisen muutospaineen.
Toki muutos ei ole aina pelkästään hyväksi, mutta vain todella kokeilemalla erilaisia malleja ihmisyhteisön yhteisten asioiden hoitamiseksi me voimme löytää niistä parhaat.
Olen myös vahvasti sitä mieltä, että ihmiskunnan edistyminen on loppunut aina, kun yksi mielipide on saanut sellaisen ylivallan, että muita mielipiteitä ei haluta enää edes kuunnella.
Pelkään pahoin, että olemme jo tilanteessa, jossa tällaisessa ylivoimaisessa asemassa on mielipide, jonka mukaan talous toimii sitä paremmin mitä vähemmän sitä ohjataan.

Talousguru Nassim Nicholas Taleb sanoi jo ennen viimeistä pankkikriisiä, että minkään talouselämän toimijan ei saa koskaan antaa kasvaa niin suureksi, että se ei voi enää kaatua. Nyt on olemassa vain yksi sallittu mielipide siitä, että suurpankkien kaatumisesta johtuvaa pankkikriisiä ei saa päästää syntymään, sillä se voisi johtaa ennennäkemättömään taantumaan.
Ei voi kuitenkaan olla viisasta synnyttää yhteiskuntaan alueita, jossa kukaan ei ole vastuussa tekemistään pahoistakaan virheistä. Myös henkilökohtaisten bonusten jahtaamisen synnyttämässä rahanhimossa tehdyt miljardiluokan virhepäätökset kuitataan nyt automaattisesti yhteiskunnan piikkiin.

 

Minulla on kuitenkin oma mielipiteeni asiasta. Mielestäni yhteiskunnan tehtävänä on varmistaa, ettei synny sellaisia riskikeskittymiä, jotka uhkaavat koko yhteiskunnan vakautta. Ei toisaalta voi olla oikein, että voitot ovat aina tiukasti yksityisiä, mutta suuret tappiot sosialisoidaan automaattisesti koko kansan yhdessä maksettaviksi.
Vanhan sanonnan mukaan olemme oppineet historiasta vain sen, että me emme opi historiasta mitään. Minun mielipiteeni kuitenkin, että tästä kriisistä meidän pitäisi oppia se, että yhteiskunnan on voitava estää ja estettävä kaikki pankkifuusiot, jotka synnyttävät liian suuria riskikeskittymiä.
Itse asiassa olen sitä mieltä, että liian suuriksi jo kasvaneet yksiköt on itse asiassa pilkottava pienempiin hyvissä ajoin ennen seuraavaa kriisiä.

Paljon puhutaan siitä, että riskien otosta pitää voida palkita, mutta toisten ihmisten rahoilla otettujen tyhmien ja järjettömien riskien ottamisen palkitseminen on yksinkertaisesti tyhmää.
Pelättävissä on, että bonuksien ja optioiden himossa tehdään tyhmänrohkeita ja jopa yksinkertaisesti typeriä päätöksiä juuri niin kauan kuin pankkijärjestelmän sisällä voidaan luottaa siihen, että yhteiskunta tulee lopulta apuun, koska liian isoja pankkeja nyt vain ei voi päästää kaatumaan. 

 

<iframe src="http://rcm-uk.amazon.co.uk/e/cm?lt1=_blank&bc1=000000&IS2=1&bg1=FFFFFF&fc1=000000&lc1=0000FF&t=ajatuksiaolem-21&o=2&p=8&l=as4&m=amazon&f=ifr&ref=ss_til&asins=0141034599" style="width:120px;height:240px;" scrolling="no" marginwidth="0" marginheight="0" frameborder="0"></iframeOlen vahvasti sitä mieltä, että nimenomaan erilaisten mielipiteiden olemassaolon salliminen on ajanut ihmiskunnan kehitystä eteenpäin jo vuosituhansien ajan. Mielipide on lopulta aina käsitys siitä miten asioiden tulisi olla ja jos se ei vastaa sitä miten asiat jo ovat, tilanne tuo aina mukanaan jonkinlaisen muutospaineen. 
Toki muutos ei ole aina pelkästään hyväksi, mutta vain todella kokeilemalla erilaisia malleja ihmisyhteisön yhteisten asioiden hoitamiseksi me voimme löytää niistä parhaat.
Olen myös vahvasti sitä mieltä, että ihmiskunnan edistyminen on loppunut aina, kun yksi mielipide on saanut sellaisen ylivallan, että muita mielipiteitä ei haluta enää edes kuunnella.
Pelkään pahoin, että olemme jo tilanteessa, jossa tällaisessa ylivoimaisessa asemassa on mielipide, jonka mukaan talous toimii sitä paremmin mitä vähemmän sitä ohjataan.
 
Talousguru Nassim Nicholas Taleb sanoi jo ennen viimeistä pankkikriisiä, että minkään talouselämän toimijan ei saa koskaan antaa kasvaa niin suureksi, että se ei voi enää kaatua. Nyt on olemassa vain yksi sallittu mielipide siitä, että suurpankkien kaatumisesta johtuvaa pankkikriisiä ei saa päästää syntymään, sillä se voisi johtaa ennennäkemättömään taantumaan.
Ei voi kuitenkaan olla viisasta synnyttää yhteiskuntaan alueita, jossa kukaan ei ole vastuussa tekemistään pahoistakaan virheistä. Myös henkilökohtaisten bonusten jahtaamisen synnyttämässä rahanhimossa tehdyt miljardiluokan virhepäätökset kuitataan nyt automaattisesti yhteiskunnan piikkiin.
 
Minulla on kuitenkin oma mielipiteeni asiasta. Mielestäni yhteiskunnan tehtävänä on varmistaa, ettei synny sellaisia riskikeskittymiä, jotka uhkaavat koko yhteiskunnan vakautta. Ei toisaalta voi olla oikein, että voitot ovat aina tiukasti yksityisiä, mutta suuret tappiot sosialisoidaan automaattisesti koko kansan yhdessä maksettaviksi.
Vanhan sanonnan mukaan olemme oppineet historiasta vain sen, että me emme opi historiasta mitään. Minun mielipiteeni kuitenkin, että tästä kriisistä meidän pitäisi oppia se, että yhteiskunnan on voitava estää ja estettävä kaikki pankkifuusiot, jotka synnyttävät liian suuria riskikeskittymiä. 
Itse asiassa olen sitä mieltä, että liian suuriksi jo kasvaneet yksiköt on itse asiassa pilkottava pienempiin hyvissä ajoin ennen seuraavaa kriisiä.
 
Paljon puhutaan siitä, että riskien otosta pitää voida palkita, mutta toisten ihmisten rahoilla otettujen tyhmien ja järjettömien riskien ottamisen palkitseminen on yksinkertaisesti tyhmää. 
Pelättävissä on, että bonuksien ja optioiden himossa tehdään tyhmänrohkeita ja jopa yksinkertaisesti typeriä päätöksiä juuri niin kauan kuin pankkijärjestelmän sisällä voidaan luottaa siihen, että yhteiskunta tulee lopulta apuun, koska liian isoja pankkeja nyt vain ei voi päästää kaatumaan.
 
JAAKKO WALLENIUS
jaakko.wallenius@lehtiyhtyma.fiOlen vahvasti sitä mieltä, että nimenomaan erilaisten mielipiteiden olemassaolon salliminen on ajanut ihmiskunnan kehitystä eteenpäin jo vuosituhansien ajan. Mielipide on lopulta aina käsitys siitä miten asioiden tulisi olla ja jos se ei vastaa sitä miten asiat jo ovat, tilanne tuo aina mukanaan jonkinlaisen muutospaineen.
Toki muutos ei ole aina pelkästään hyväksi, mutta vain todella kokeilemalla erilaisia malleja ihmisyhteisön yhteisten asioiden hoitamiseksi me voimme löytää niistä parhaat.
Olen myös vahvasti sitä mieltä, että ihmiskunnan edistyminen on loppunut aina, kun yksi mielipide on saanut sellaisen ylivallan, että muita mielipiteitä ei haluta enää edes kuunnella.
Pelkään pahoin, että olemme jo tilanteessa, jossa tällaisessa ylivoimaisessa asemassa on mielipide, jonka mukaan talous toimii sitä paremmin mitä vähemmän sitä ohjataan.
Talousguru Nassim Nicholas Taleb sanoi jo ennen viimeistä pankkikriisiä, että minkään talouselämän toimijan ei saa koskaan antaa kasvaa niin suureksi, että se ei voi enää kaatua. Nyt on olemassa vain yksi sallittu mielipide siitä, että suurpankkien kaatumisesta johtuvaa pankkikriisiä ei saa päästää syntymään, sillä se voisi johtaa ennennäkemättömään taantumaan.
Ei voi kuitenkaan olla viisasta synnyttää yhteiskuntaan alueita, jossa kukaan ei ole vastuussa tekemistään pahoistakaan virheistä. Myös henkilökohtaisten bonusten jahtaamisen synnyttämässä rahanhimossa tehdyt miljardiluokan virhepäätökset kuitataan nyt automaattisesti yhteiskunnan piikkiin.
Minulla on kuitenkin oma mielipiteeni asiasta. Mielestäni yhteiskunnan tehtävänä on varmistaa, ettei synny sellaisia riskikeskittymiä, jotka uhkaavat koko yhteiskunnan vakautta. Ei toisaalta voi olla oikein, että voitot ovat aina tiukasti yksityisiä, mutta suuret tappiot sosialisoidaan automaattisesti koko kansan yhdessä maksettaviksi.
Vanhan sanonnan mukaan olemme oppineet historiasta vain sen, että me emme opi historiasta mitään. Minun mielipiteeni kuitenkin, että tästä kriisistä meidän pitäisi oppia se, että yhteiskunnan on voitava estää ja estettävä kaikki pankkifuusiot, jotka synnyttävät liian suuria riskikeskittymiä.
Itse asiassa olen sitä mieltä, että liian suuriksi jo kasvaneet yksiköt on itse asiassa pilkottava pienempiin hyvissä ajoin ennen seuraavaa kriisiä.
Paljon puhutaan siitä, että riskien otosta pitää voida palkita, mutta toisten ihmisten rahoilla otettujen tyhmien ja järjettömien riskien ottamisen palkitseminen on yksinkertaisesti tyhmää.
Pelättävissä on, että bonuksien ja optioiden himossa tehdään tyhmänrohkeita ja jopa yksinkertaisesti typeriä päätöksiä juuri niin kauan kuin pankkijärjestelmän sisällä voidaan luottaa siihen, että yhteiskunta tulee lopulta apuun, koska liian isoja pankkeja nyt vain ei voi päästää kaatumaan. 

Related Posts

"Minä voinkin ottaa nämä rahat"
Yhteiskunta

Mikro- ja makrotason horisontaaliset tulonsiirrot

Terve yhteiskunta pitää huolta kaikista jäsenistään. Siihen tarvitaan myös tulonsiirtoja. Perinteisesti oikeistossa tulonsiirtoja pyritään kutistamaan kun taas vasemmistossa niitä halutaan lisätä. Tulonsiirrot ovat tarpeellisia, mutta

Sijoittaminen

Suomalaisten yritysten tunnusluvut löytyvät piksun työkalut valikosta

Suomalaisten yritysten tunnusluvut on laskettu valmiiksi piksun TYÖKALUT -> ARVOSTUSKERTOIMIA sivulle:

S/P%  =  (S)ales per (P)rice.    Liikevaihto suhteessa markkina-arvoon (milj.) prosentteina. Joidenkin yritysten tekemä lisäarvo

Yhteiskunta

Yrittäjästatuksella (esim toiminimellä) toimimista helpotetaan ja sähköiset alustat voivat tarjota yrittäjästatuksella toimiville urakoita

Euroopan unioni on säätänyt alustatyödirektiivin, jonka mukaan alustatyötä (ja muita urakoita) tulee voida tehdä niin yrittäjänä kuin työsuhteessakin.

Monet maat, kuten Suomi, ovat pyrkineet pakottamaan kansalaisiaan

Sijoittaminen

Euroopan keskuspankin mukaan kulta on hyvä arvon säilyttäjä silloin kun ajat ovat levottomat

Euroopan keskuspankki kertoo raportissaan sijoittajille tärkeää informaatiota kullan soveltuvuudesta sijoitusinstrumentiksi:

Fyysinen kulta on antanut hyvää suojaa osakemarkkinoiden volatiliteettiä, talouspolitiikan äkkikäänteitä ja geopoliittisia riskejä vastaan.
Turvallisimpia