Puuttuuko suomesta riskinottokykyä? Työskentelemme mielellämme turvallisena pitämässämme suuryrityksessä, tai vielä parempi kunnan palveluksessa. Siellä mahdolliset epäkohdat ovat johdon tai joka tapauksessa jonkun muun vikaa. Teemme itse vain töitä käskettyä.

Yrittäjäksi ei uskalleta lähteä, vaatiihan se melkoista riskinottoa luopua "turvallisesta" kuukausipalkasta ja laittaa kaikki liikenevä raha (ja hieman enemmänkin) epävarman idean varaan.

Sijoittaa ei myös oikein uskalla, voihan olla että menettää osan rahasta. Parempi on pitää rahat turvallisella säästötilillä, on ainakin varmasti siellä ja koska tahansa nostettavissa.

Onko turvallisuuden tunne ja turvahakuisuus lyönyt meillä jo yli? Kaikki tulee paremmaksi kunhan vain valvotaan polkupyöräilijöiden kypäränkäyttöä ja saadaan vielä suotuveneisiinkin turvaliivipakko. Turvallisuutta odotamme varanomaisilta jotka viisaita sääntöjä ja määräyksiä laatimalla poistavat yhä enemmän riskejä elämästämme. Jännitystä elämään saamme hyväksyttävällä tavalla laittamalla muutama euro viikossa lottoon.

Mikä tuntuu yksilöltä järkevältä voi olla yhteiskunnan kannalla kohtalokasta. Ellei kukaan ota riskejä on yhteiskunnan kuihtuminen varmaa. Kun talous on nyt hunossa hapessa huudetaan valtiolta elvytystä. Sanoisin että valtio jo elvyttää usean miljardin edestä vuositasolla. Lisääminen ei tunnu järkevältä.

Uskon että rohkeuttaa ja riskinottoakykyä suomesta löytyy. Ainakin ennen sitä on löytynyt kun uhkakuvat ovat selkeitä. Silmiä pitää vain avata.

Itse suhtaudun hyvin epäilevästi siihen että aikanaan "turvallisen"työuran päättyessä (ehkä 70-vuotiaana) saisin nauttia kohtuullisen elintason takaavasta eläkeestä. Siksi olen jo monta vuotta säsätänyt ja sijoittanut pääasiassa osakkeisiin. Välillä on tullut suuriakin tappioita, mutta ei hätää jo vuoden tai parin päästä ollaan jo plussalla. Kaiken kaikkiaan toiminta on ollut hyvin tuottavaa.

Epäonnistuvia yrittäjiä pidetään luusereina, eikä niiden kanssa kannata toimia, päinvastoin kuin esimerkiksi jenkeissä. Puhutaan talvisodan hengestä. Yksi osa siitä on myös että "epäonnistujia" kunnioitettiin ja kutsuttiin sankareiksi.

Uskaltakaamme siis ottaa riskejä, perustamalla vihdoin se yritys josta olet haavellut, tai ainakin siirtäämällä suurin osa siellä talletustilillä makaavista rahoista tuottavampiin töihin. Varmin epäonnistuja on se joka ei ensimmäistäkään riskiä ota.