Pysähtyneisyys ja ohitus
Aamulla herätessäni minulle on syntynyt aina enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Muunmuassa olen pitkään ihmetellyt miksi median tulojen kasvu on pysähtynyt vaikka median kulutus on kasvanut? Vaikka tulonsiirtoja tehdään kasvavissa määrin kaikkialla maailmassa, niin miksi kuitenkin talous ja yhteiskunta on viimeaikoina tullut epätasa-arvoisemmaksi. Samaten vanhat perinteiset mittarit niin koulutuksen kuin tulonjaon kannalta tuntuvat jotenkin aikansaeläneeltä. Onko Lorentzin käyrän tuijottelulla enää merkitystä vai onko kyseessä vain arvojen muutoksesta? Luulen oikeasti maamme menneen epätasa-arvoisempaan suuntaan viimeisen 10 vuoden aikana, vaikka en todisteita siitä tilastoista tahdo löytää. Ehkä epätasa-arvo on mennyt enemmän henkisen innovoinnin puolelle. Meillä on paljon hyvin koulutettuja, varakkaita ja arvostettuja ihmisiä jotka eivät todellisuudessa ajattele itse. On sitten toisenlaisiakin ihmisiä jotka eivät ole koulutettuja, joilla ei ole arvostettua asemaa, joita ei kukaan tunne – mutta ajatukset ovat kovasti raikkaan oloisia. Ehkäpä Pierre Bourdieun La Distinction on jo aikansa elänyt.
Kun olin lapsi – monta vuotta sitten – värkkäilin shakkitietokoneen kanssa. Yleensä sanottiin tietokoneen olevan tyhmä ja se ei voi koskaan voittaa ihmistä. Nyt matkapuhelimeen saa shakkiohjelman mikä voittaa kaikki paitsi suurmestarit ja pöytätietokoneeseen voi ostaa pelin joka voittaa myös suurmestarit. Vuonna 2005 maailman monet ekonomistit sanoivat, että olisi vaikea kuvitella että tietokone voisi koskaan ajaa autoa normaalin liikenteen seassa. Nyt muutama vuosi tästä Googlen auto on ajellut jo lähes miljoona kilometriä normaalin liikenteen seassa.
Tunnustan olleeni yleensä aina väärässä. Kun noin 20 vuotiaana seurailin ulkopuolisena tarkkailijana Viron itsenäistymistä, niin olin kauhistunut ja ihmettelin miten nuo pärjäävät. Neuvostoliitto oli hyvin erikoistunut maa ja erialueilla tehtiin tiettyä pientä tuotetta. Näin ajateltiin ehkäisevän alueiden itsenäistymispyrkimyksiä koska se tuhoaisi heidän taloutensa. Ja Neuvostoliitossa uskottiin vakaasti erikoistumiseen ja taylorismin pitkiin sarjoihin. Virossa tehtiin esim. Neuvostoliiton kaikki sähkömittarit. Viron itsenäistyttyä heillä oli hurja sähkömittareiden ylituotanto ja Neuvostoliitossa ei taas ollut enää sähkömittareiden tuotantoa. Aliarvioin muutoksen ja asenteiden tahdon voimaa. Vuonna 1991 Viro ja Valko-Venjä olivat suunnilleen samalla tasolla, sillä tasolla millä Valko-Venäjä on nyt. Mutta oliko virolaisten henkinen sosiaaliluokka korkeammalla tasolla kuin muiden maiden? Viro on ottanut vapauden teemakseen ja siksi se on nyt rankattu maailman vapaimmaksi Internet maaksi (Freedom on the Net 2012). Sofi Oksasen kirjoja lukiesani näen, että vapaus ei aina Virossa ole ollut kantava teema. Nyt Viro on kuin Suomi 1990-luvulla, maa jota muut maat tulevat oppimismielessä katsomaan. Siellä on käytössä eTerveyspalvelut, eKoulutus ja myös sähköinen äänestys. Viro on käyttänyt pienen maan edut – maan jolla ei ole ollut voimakkaita lobbausjärjestöjä haittanaan – ja on sen ansioista pystynyt hyppäämään asenneilmastoltaan nykyaikaan – kun Suomi on samalla vajonnut menneisyyteen.
Mitä vaikeammat ajat ovat ja tulevat, sitä tärkeämmäksi teemaksi tulee vapaus ja avoimuus. Seksi ja pornokin on vapautumassa muualla kuin Suomessa. Miksi oikeasti hormoonien tuottamaa huumaantumista sukupuoliyhteyksissä emme salli, mutta valkotakkisen antamia pillereitä jopa tuemme verovaroin. Yahoo, tuo takavuosien Internetjättiläinen, on ottanut rohkean askeleen ja on ostanut 1,1 miljardilla maailman suurimman pornosaitin (https://www.tumblr.com/). Porno mikä haukkaa suuren osan Internet liikenteestä on ajatumassa sähköisen liiketoiminnan arvostettuun keskiöön. Tässä myllerryksessä Suomessa kekkoshengssä pohditaan euroviisujen pussailuja tai sateenkaariavioliittoja. Olemme todellakin jämähtäneet seksikeskiolutviinikauppaansateenkaari teemoihin. Maamme suurimman sanomalehden päätoimittajan paikalta potkut saanut oli vanhoillislestadiolainen, ehkäpä lehdistössäkin ollaan huomattu joidenkin arvojen vanhanaikaisuus ja niiden levikkiä syövä vaikutus. Omistajilla on kuitenkin yksi pysyvä arvo ja se on että oman lompakon kutistuminen ei omistajien tavoitteeksi tule koskaan.
epätasa-arvo
>Luulen oikeasti maamme menneen epätasa-arvoisempaan suuntaan viimeisen 10 vuoden aikana, vaikka en todisteita siitä tilastoista tahdo löytää.
Epätasa-arvoa on maailmassa kyllä aivan liikaa. Kuten itsekin vihjaat, todisteet puhuvat kuitenkin sen puolesta, että epätasa-arvo on vähenemään päin. Toinen asia, jolle löytyy mielestäni todisteita on, että epätasa-arvoa on erityisen vähän juuri suomessa. Yksi ilmentyvä tästä on se, että suomessa julkisen talouden osuus BKT:stä on lähellä maailman kärkeä ja julkinen talous on enimmäkseen tasa-arvoistavaa, tuloasiirtävää taloutta.
Minä en enää etsi epätoivoisesti näyttöjä sille kuinka asiat menevät huonoon suuntaan. Tuloerojen osalta suosittelen kaikille johonkin tieteellisen tarkastelun kestävään mittariin luottamista ja sen ottamista sellaisena kuin se on ilman tuloksen kyseenalaistamista omiin uskomuksiimme pohjautuen. Eriarvoistumisen osalta esim. tilastokeskuskuksen julkaisemat ginikerroinraportit ovat tälläisiä "enemmän kuin yhden henkilön uskomuksia". Niissäkin on hyvä muistaa, että tuloksen julkistava tutkijakin on pelkkä ihminen, joka voi kirjoittaa omiin uskomuksiinsa perustuen haluamansa otsikon. ginikertoimella mitatuista tuloeroista voi ainakin lähitulevaisuudessa aivan perustellusti kirjoittaa joko otsikon "tuloerot kasvaneet" tai "tuloerot pienentyneet". Molemmat ovat aivan yhtä totta riippuen siitä mikä valittiin vertailukohdaksi viimevuosi, vai optiovuosi 2000 vai lamavuosi esim. 1993, jne.
Jos taas meistä tuntuu siltä, että nämä asiantuntijoiden mittaristot ovat jotenkin aikaansaeläneitä niin silloin meidän pitää kuvata joku uusi parempi mittaristo. Tämä pakottaa meidät miettimään epätasa-arvoistumista ja tuloeroja syvällisemmin ja opimme jotain uutta.
Helpotusta pohdintaasi
Yritän helpottaa hieman oloasi, ettei sinun tarvitsisi kaikkea enää "pitkään ihmetellä".
1. Median tulojen kasvu on pysähtynyt siksi, että yhä enenevässä määrin kansa käyttää mediaa netin kautta, jossa valtaosa tiedoista on käyttäjälleen ilmaista. Suuret mediatalot, kuten Sanoma, ovat suuressa murroksessa: lehtimainonta on vähentynyt radikaalista ja samalla tilausmäärät uhkaavat tippua. Etsiessään muuttuvassa kentässä uusia markkinoita ne kohtaavat uusia, pirteitä yrittäjiä, jotka eivät jää "Hesareiden" jalkoihin, vaan haastavat ne toden teolla. Asiallinen media ei saa enää entiseen tapaan mainostuloja senkään tähden, että journalismi on pinnallistunut rahaa virtaa "seiskalehtimäiseen", pinnalliseen sekametelisoppaan. On huvittaa nähdä, kuin normaalin oloiset, johtajatason ihmisetkin ostavat joka päivä iltapäivälehden, jota vakavina raitsikoissa ja metrossa lueskelevat tajuamatta, että suurin osa tekstistä on sensaatiohakuista hömppää.
2. Talous ja yhteiskunta ovat muuttuneet epätasa-arvoisemmiksi. Syitä on monia. Elämme postmodernissa yhteiskunnassa, jossa sekularismi vahvistuu. Myönnän, että sekulaarista yhteiskuntaa on vaikea määritellä, mutta itse näen sen vanhojen arvojen ja moralismin rappiona. Tämä johtaa epätasa-arvoon, jossa raha ja oma etu ovat määräävässä asemassa. Nykyajan ihminen on ns. hedonistinen narsisti. Seurauksena on mm. tuloerojen kasvu, sosiaalinen eriytyminen ja turvallisen ihmissuhdeverkoston löysyys.
3. Ihmiset sallivat laajasti tasa-arvon ja suvaitsevaisuuden nimessä sellaista, jota vielä muutama vuosikymmen paheksuttiin. Me sallimme hormoonien huumaatumisesta kaikenlaisen seksuaalisen yhdynnän. Salliminen on edennyt koko ajan 60-luvun seksuaalivallankumouksesta lähtien. Me olemme sokeutuneet sille asiayhteydelle, että samalla ovat mm. insesti, seksuaalinen väkivalta, avioerot ja lähimmäisen henkinen hyväksikäyttö lisääntyneet. Jos me sallimme kaiken, me sallimme myös sellaista, mitä meidän ei tule sallia. Toinen kolikon puoli on kylläkin se, että jos olemme liian jyrkkiä, niin me emme salli sellaista, mikä pitäisi sallia. Suomi on yhdentynyt muuhun Eurooppaan ja näissä tuulissa Suomea viedään suvaitsevaisuuden ilmapiiriin. Terve jyrkkyys moraalisissa kysymyksissä katoaa. Suomen yhteiskunta ei kuitenkaan ole jämähtänyt. Se etenee kovaa vauhtia, ja valitettavasti näen etenemisen suunnan aivan vääränä. Yhteiskuntamme on lopulta hyvin hierarkinen, jossa paljosta päättää muutama prosentti kansasta. Suomi ei vajoa tässä prosessi menneisyyteen se vajoaa omaan löysän moraalin ja itsekkään ajattelun tulevaisuuteen.
Nyt ahdistaa
Kiitos helpotuksestasi.
Mediassa luultavasti liikkuu enemmän rahaa kuin ennen tosin jakajat ovat muuttuneet. Aikaisemmin sanomalehti hallitsi täysin itse mediaa ja jakelua. Nyt median informaation jakelu on eriytynyt tuotannosta aivan kuten se on melkein kaikilla muillakin aloilla ollut jo pitkään. Nyt jakelijoiden välissä olevat kuten Apple tai Google ottavat ison osan rahoista ja mainoksista, ennen sitä otti kirjakauppa ja R-kioski. Toinen jakelija esim. mobiilioperaattorit myyvät paikkatietoa. Sisällön rahastajia on enemmän. Homma on mennyt terveempään suuntaan. Toinen on nämä erikoistuneet tutkimuslaitokset joiden tuotoksista maksetaan. Kuuluisin matkapuhelinalalla on Gertner, mutta on niitä muitakin. Kuten tiistaina tuli Vahen tekstiä kommetoidessa todettua että median hömppääntyminen on kilpailun kiristittyä yhä ilmeisempi kehityspiirre jonka Curran huomasi jo vuonna 1980. Yleislehdet kuten Hesari yrittää saada jostain lukijoita kun enää pakottamalla niitä ei saa. Toimitetun lehden pitäisi siirtyä tekemään pitkiä toimitettuja juttua ja lopettaa kilpailu blogien kanssa aivan kuten long play on tehnyt. Ei yleislehti pärjää nopeudessa.
Nämä perinteelliset epätasomittarit kuten Gini-indeksit perustuvat juuri Lorenzin käyrään (http://en.wikipedia.org/wiki/Lorenz_curve) ja se ei mielestäni enää kerro koko totuutta. Meidän nykyinen käsitys taas elitiistä ja ihmisten tavasta toimia perustuu Bourdieun teokseen La Distinction. Totean tuossa yllä samaa mitä sinäkin, että ehkä se on muuttunut ja pitäisi tulla uusi teoria.
Vaikka suurempi osa kansastamme ei kuulu enää luterilaiseen kirkkoon niin siitä ei paljon ilmiöitä ole syntynyt. Rikollisuus on laskenut samaan tahtiin kuin kirkosta eroaminen on kasvanut. Se mikä näyttää entisajan yhteiskunnan yhtenäiskulttuurina on ollut pitkälle vain kirjoitettujen dokumenttien yksipuolisuutta. Taiteesta näemme helposti, että ennen ihmisten eroavaisuus oli suurempaa kuin nyt. TV, koulu sekä tiheä asuminen selkeästi samanlaistaa ihmisiä. Ihmisille tulee samantyyppisiä kokemuksia.
Seksuaalisen monipuolistuminen on tullut vain tiedonvälityksen kautta julkisuuteen. Jo Leo Tolstoi sanoi Preussilaisten kiiltävän ulkopuolen sisällä olevasta pervoudesta aika rumasti. Japanissa on moni pervoja ilmiöitä ollut jo pitkään kuten pikkutyttöjen alushousautomaatit. Varsin monet iäkkäät ihmiset ovat tulleet nyt julki kirkon piirissä tapahtuneista entisajan pervouksista ja myös jotkut sotalapset Ruotsissa. On noita outoja ilmiöitä ollut ennenkin vaikka Hesari vaikeni niistä.
Kiitos kuitenkin helpotuksesta, vaikka ei paljon helpottanut -;)