Raaka-aineiden hinnat kokivat keinottelu- ja hype- kuplan vuonna 2007 ja uudelleen vuonna 2011. Ne olivat hetken sijoittajien huomion keskipisteenä hävitäkseen taas vuoden 2012 jälkeen parrasvaloista. Raaka-aineiden hinnat ovat sen jälkeen hiljakseen hiipuneet kohti kestävämpiä, tuotantohintoihin sidottuja arvostustasoja. 

Raaaka-aineiden hinnat käyttäytyvät pitkällä aikavälillä melko rauhallisesti. Ne eivät nouse bruttokansantuotteen mukana samalla tavalla kuin esimerkiksi osakkeet eikä niihin sijoittava saa osinkoa. Siksi ne ovatkin aika vaikea sijoituskohde, mutta tarjoavat osaavalle salkunhoitajalle kuitenkin inflaatiosuojan ja hajautusmahdollisuuden. Raaka-aineiden hinnat eivät kuitenkaan ole täysin riippumattomia osakekursseista. Vuoden 2009 pohja nähtiin myös raaka-aineiden puolella. 

Raaka-aineiden hinnat ovat herkkiä pienille vaihteluille kysynnässä. Maailmantalous kasvoi vuonna 2007 vielä 4% vauhtia, mutta kasvu on nyt hiipunut 3% tasolle. Kysynnän kasvu on siis hieman laantunut ja raaka-aineiden hinnat ovat sen mukana pudonneet. Muita syitä tasaantuneeseen hintakehitykseen ovat raaka-aineisiin liittyvän hype- ilmiön laantuminen ja toisaalta taas se että hetkeksi kohonneet raaka-aineiden hinnat saavat kaivosyhtiöt ja tuottajat lisäämään tuotantokapasiteettiaan. Viive hintojen noususta tuonnon nousuun on noin kolme vuotta, jonka mittaisia raaka-aine kuplat yleensä ovat.

Raaka-aineisiin on helpointa sijoittaa ETF tuotteiden avulla. Niitä on kosolti esimerkiksi USA:n ja Saksan pörsseissä. ETF tuote kannattaa valita suurimpien rahastojen ja rahastoyhtiöiden joukosta. Ne ovat yleensä riittävästi vaihdettuja ja niiden palkkiot ovat kohtuullisia.

Alla on muutaman raaka-aineen hintakehitys suhteessa S&P 500 indeksiin. Raaka-aineet eivät, kuten kuvasta voi havaita, ole mikään riskitön, helppo sijoituskohde. Pettymyksiin pitää pitkällä aikavälillä varautua. 

Raaka-aineiden hintoja suhteessa S&P 500 indeksiin (Lähde: Google finance)