Riskistä

Johtajan puhuttelu

Piksussa on viime päivinä keskusteltu riskistä. Ennen kuin alan esitellä alan kummallisuuksia, kiinnitän huomiota siihen, että rahoitus on kovasti nuori tieteenala. Kun tiedeyhteisö noudattaa käsittääkseni täsmälleen samoja sosiaalisia malleja kuin paviaanilauma (kaikki rapsuttavat alfauroksen selkää), ajatukset kehittyvät lähinnä sitä vauhtia kuin alfaurokset kuolevat, eikä rapsuttajien määrällä ole niin suurta merkitystädevil.

Volatiliteetti

Volalla on merkitystä johdannaissijoittajalle, jonka johdannaiset erääntyvät jonain tiettynä päivänä. Osakkeita holdaavalle volan merkitys on varsin vähäinen. Probleemaa käsitellään tuosta alkavassa 4-osaisessa kirjoituksessa.

Lisäksi vola riippuu markkinaosapuolten määrästä. Saman yhtiön eri osakesarjoilla voidaan käydä kauppaa hyvinkin erilaisilla volyymeilla, jolloin vähävolyymisen sarjan vola on suurempi.

Oikein kova pilkunnyysijä voisi puhua osinko-oikeuden eroista, mutta käytännön tasolla en usko, että esim. Kesko A:n putoaminen B:tä halvemmaksi johtuisi siitä, että K-kauppiaat vapisevat pelosta, ettei osinkoa makseta. Viimeksi näin tapahtui nimittäin 1960-luvulla.

Tuotto ja riski

Rahoitusteoria on kehittänyt ajatuksen, jonka mukaan liikkeelle laskijan ja muun myyjän pitää maksaa suuremmasta riskistä suuremmalla tuotolla. Akateemisessa norsunluutornissa tuo saattaa vaikuttaa jopa järkevältä. Kuitenkin :

A) Kuten tunnettua, USA:ssa keksittiin kääriä luottokelvottomille työttömille myönnettyjä asuntolainoja bondeiksi, joitten päälle lätkäistiin AAA-luokitus. Paskasta tuli kultaa, kuten jo alkemistit suunnittelivat.

B) Kaikki markkinaosapuolet olivat pitkään täysin kyvyttömiä hinnoittelemaan mitenkään järkevällä tavalla huonokuntoisten euromaitten valtionlainoja. Korot pysyivät alhaalla, luottoa otettiin kaksin käsin, kunnes markkinat jälleen kerran kertarysäyksellä panikoivat. Kehitys poikkesi siitä, mitä esim. nykyinen pres. Niinistö tuossa arvioimassani artikkelissa oletti tapahtuvan.

A– ja B-kohtia en vakavalla naamalla kutsuisi miksikään anomalioiksi. Kyllä kysymys on täysin perustavanlaatuisesta järjestelmän viasta.

A-tapauksessa on käsittämätöntä, että niin laajoilla markkinoilla kuin USA:ssa onnistui ”sosiaaliluottojen” arvopaperistaminen. Faktisella tasolla kysymys oli puhdasverisestä väärentämisestä, vaikkei se sitä ehkä juridisesti ollutkaan.

Tapauksessa B näen markkinoitten sopulimaisen käyttäytymisen. Ensin esim. Kreikan valtionlainoja pidettiin turvallisena kohteena, kunnes markkinat eräänä hetkenä alkoivat ymmärtää yhteen- ja vähennyslaskua. Tonnin tuloilla ei makseta millin velkaa.

Tuossa esittelemässäni kirjassa sen kirjoittajat ottavat esille ”epäjatkuvuuden” (nonroutine change) käsitteen, jonka olen suomentanut murrokseksi. En usko markkinaosapuolten tiedostavan murroksen mahdollisuuksia ollenkaan riittävästi, mutta hyvä, että asiaan edes kiinnitetään huomiota tuon verran.

___________________________________________________________________________________

Lopuksi pari omaa ja taatusti täysin epätieteellistä havaintoa. Graham kirjassaan The Intelligent Investor neuvoi suorasukaisesti sijoittamaan ”hyviin” yhtiöihin. (Graham ei täsmällisesti määrittele, mitä hän tarkoittaa, mutta asiayhteydestä olettaisin hänen tarkoittaneen DJIA:n indeksin muodostavia yhtiöitä.)

 Itse pidän sijoittajan suurimpiin kuuluvana riskinä luottamista ”hyviin” yhtiöihin, kuten esim. Nokiaan. Jälkiviisaasti voi sanoa, että 40 %:n maailmanmarkkinaosuus ei välttämättä ollut 60 euron arvoista, koska sellainen asema saattaa lähinnä vain huonontua.

Sijoitusten hajauttaminen indeksirahastolla ei ole mielestäni mikään patenttiratkaisu, koska indeksirahastossa suurin painoarvo on niillä yhtiöillä, joitten markkina-arvo on suurin eli joita markkinat sillä hetkellä pitävät ”hyvinä” yrityksinä. Markkina-arvoltaan suuret yritykset ovat paitsi liiketoiminnaltaan suuria, yleensä myös kalliiksi hinnoiteltuja ja alttiita Nokian tapaiselle kurssikehitykselle. Indeksirahasto katsoo peruutuspeiliin.

Mielestäni näihin ongelmiin on paras ratkaisu sijoittaa kasvaviin markkinoihin ja sijoittaa tilanteessa, jossa yleinen kurssitaso on laskenut voimakkaasti.

3 thoughts on “Riskistä

  1. Maailma on kehäpäätelmä

    Koko ihmiskunta on jonkunlainen kehäpäätelmä. Talouselämässä seurataan "suurinta alfa-urosta" ja siksi sitä pitää seurata muidenkin koska sillä on paljon seuraajia. Paras tieteilijä on se jolla on eniten siteerauksia. Parasta kannattaa aina siteerata.

    Joku rahastonhoitaja on hyvä koska sillä on paljon rahaa. Ja parhaaseen kannattaa aina sijoittaa.

    Evoluutio on myös kehäpäätelmä. Joku ominaisuus menestyy koska se menestyy. Joku evoluutiobiologi keksi hyvän syyn mitä hyötyä riikinkukolla on pitkästä hienosta pyrstöstä. Kuulemma naaras näkee, että uroksella on paljon hyviä geenejä, koska se voi kantaa menestyksellä noin huonoa ominaisuutta kuin pitkää pyrstöä. Logiikkaa please, se olisi loogista myös vakaassa uskossa.

    Menemme samaa ympyrää kehässä niin hurjasti, että pää menee sekaisin. Jos hyppää virrasta pois niin pysähtyy ja menee toisin kuin muut eli ei ympyrää. Älyttömimpiä termejä mitä olen kuullut on WinWin periaate. Tuo on runoilijan sanoin kusi kuplaksi päähän kohoaa…

     

  2. Olen pärjännyt sijoittamalla ”huonoihin” kohteisiin

    Myös minä olen olen välttänyt "hyviä" sijoituskohteita ja keskittynyt "huonoihin".

    • Olen sijoittanut niihin halpoihin, huonoiksi leimattuihin maihin, joiden poliittiset, taloudelliset tai ympäristöongelmat kirkuvat paraikaa lehdistön otsikoissa
    • Olen ostanut niitä hyljeksittyjä, huonoina pidettyjä yhtiöitä, joiden osakkeista maksetaan huono hinta. Olen ostanut jos osakkeen hinta suhteessa tulokseen, omaan pääomaan, liikevaihtoon tai maksettuihin osinkoihin on alhainen.
    • Olen ostanut niitä halpoja, huonoja yhtiöitä, jotka ovat jääneet pois suosiosta

    Olen siis etsinyt huonoa, hyljeksittyä, parjattua, halpaa ja kelvottomaksi leimattua ja etsinyt joukosta hiomattomia timantteja, näkymätöntä säihkettä. Hyljeksitty ja parjattu palkitsee hyvinä aikoina auttajaansa.

    Keskittymällä "huonoihin" olen pärjännyt ihan "hyvin".

    Kai

    1. Käänneyhtiöitä….

      … olen minäkin pyrkinyt harrastelemaan. Siinä tuo rahoitusteorian tuoton ja riskin suhde lienee kohdallaan.

       

      T. Juha

Comments are closed.

Related Posts