Analysoin heti vaalien jälkeen Ruotsin blokkipolitiikan umpikujaa, joka realisoitui nopeammin kuin itsekään uskoin. Ruotsidemokraatit kaatoi hallituksen ensimmäisessä budjetissa, eikä porvariallianssilta tullut punavihreille tukea.

Ilman ihmettä uusintavaalit eivät avaa poliittista kriisiä. Gallupien perusteella kumpikaan blokki ei edelleenkään yllä enemmistöön, joten ruotsidemokraatit jatkaa vaa´ankieliasemassa. Se lupaa kaataa jokaisen hallituksen, joka ei kiristä oleellisesti maahanmuuttoa. Ruotsidemokraatit on ja pysyy blokkipolitiikan sulamattomana möykkynä.

Vaihtoehtoja Ruotsilla on kaksi (olettaen, että ruotsidemokraattien kannatus ei yllättäen hupene). Porvariallianssi voi myydä avoimen maahanmuuttopolitiikkansa, jolloin ruotsidemokraatit voi tukea sitä ja palataan viimeksi kahdeksan vuotta kestäneeseen porvarivaltaan. Sitä varmasti mietitään kiivaasti porvaripuolella. Tällainen systeemi on Hollannissa, jossa Geert Wildersin maahanmuuttovastainen vapauspuolue Hollanissa on tukenut hallitusta äänettömänä yhtiömiehenä.

Tai sitten blokkipolitiikka on murrettava – eli Ruotsin on liikuttava kohti Suomen blokitonta mallia. Punavihreille se on käytännössä ainoa tie, koska se ei tee yhteistyötä ruotsidemokraattien kanssa, ja sama toisinpäin. Demarit tuskin enää yltää  takavuosien suosioonsa. Vihreät tuskin oleellisesti kasvaa. Lisäksi Ruotsidemokraatit on ottanut vihreiden kampittamisen elämäntehtäväkseen. Demariakseli ei voi hallita ilman tukea porvaririntamasta.

Minun mielestäni Ruotsin kannattaisi ehdottomasti hylätä blokkipolitiikka, eikä antaa ruotsidemokraattien tai minkään muunkaan yhden asian radikaalipuolueen pitää poliittista järjestelmää panttivankinaan. Jos joku ei kelpaa kumppaniksi, niin sitten enemmistöhallitukset on löydettävä hovikelpoisista puolueista. Niin on tehty monessa blokkipolitiikan maassa samassa tilanteessa.

Kävi niin tai näin, sijoittajana (salkussani on paljon ruotsalaisia osakkeita) en ole huolissani Ruotsin poliittisesta tulevaisuudesta. Talous elää ratkaisun kanssa, kumpi se sitten onkin. Sitä kuvaa, että hallituskriisi on heiluttanut ällistyttävän vähän Tukholman pörssiä. Se on saattanut jopa piristää sitä ilmeisesti sillä oletuksella, että porvariallianssi palaa valtaan. Niin tai näin, hyviä ruotsalaisyhtiöitä kannattaa hakea jatkossakin politiikkaa murehtimatta. Systeemiä on muokattava, mutta politiikan sisältö ei ratkaisevasti muutu – kuin ehkä maahanmuuttopolitiikan suhteen, jos Ruotsi valitsee huonomman tien.

Tähän liittyen: en ole lopettanut sarjaani Pohjoismaiset laatuyhtiöt, mutta pörssit ovat olleet reippaassa nousussa toista kuukautta. En jatkane listaa ennen seuraavaa reippaampaa pudotusta, jolloin yhtiöiden hinnoittelu on taas paremmin kohdallaan. Luulisin dropin olevan pikapuolin edessä, joten palaan asiaan. Nimenomaan Ruotsissa on paljon hyviä yhtiöitä jäljellä.