Yllä kuvattu kertoo hyvin salkunhoitajien tämän hetken haasteista. Markkina liikkuu nopeasti molempiin suuntiin ilman mitään kovin järkevää syytä. Alkuvuodesta mentiin ylös, kun Euroopan keskuspankki pumppasi rahaa markkinoille. Summa oli peräti noin 1 000 miljardia euroa. Maaliskuuhun tultaessa joku muisti, ettei Kreikan velkaongelmaa ole vielä ratkaistu ja Espanjakin näyttää huolestuttavalta. Viimeistään Kreikan radikaali vaalitulos säikäytti sijoittajat ja alamäki oli taas valmis. Meno on aika älytöntä. Kreikan osuus Euroopan BKT:stä on noin pari prosenttia ja kuitenkin Kreikan tilanteella spekulointi on sotkenut markkinat jo kohta kaksi vuotta. Tottahan on, että varsinaisesti pelätään taudin leviämistä muihin euromaihin, mutta tästäkin huolimatta. Yrityksillä menee suhteellisen hyvin, mutta tällä ei ole juuri vaikutusta osakekursseihin. Pitkäaikainen ja kärsivällinen sijoittaja voi tehdä jo löytöjä, mutta lyhyellä aikavälillä tuotoista on melko mahdotonta esittää järkevää arviota.

Tuottoja ohjaa tällä hetkellä poliittinen prosessi. Euro kamppailee olemassaolostaan ja eri skenaariot sen kohtalosta ovat liian monimutkaisia mallinnettaviksi. Markkinat odottavat toiveikkaana jokaista pientä poliittista päätöstä ja pelkäävät pahinta: eurojärjestelmän totaalista hajoamista. Kukaan ei tiedä, mitä tämä toisi mukanaan. Asterixkin sen jo tiesi; pahinta on pelko itse. Se lamaannuttaa kokonaan.