Sijoitusstrategioita: Currency carry
Vielä lisää sijoitusmahdollisuuksia Antti Ilmasen: Expected Returns: An Investors guide to harvesting market returns – kirjaa seuraten.
Yksi perusstrategioista on ns. Currency carry joka tarkoittaa että myydään alhaisen korkokannan valuuttaa ja ostetaan korkean korkokannan valuuttaa. Logiikka on että raha haluaa valua paikkoihin jossa tuotto on korkea ja siten valuttakurssikin kallistuu. Kirjan mukaan vuosien 1989-2009 välillä painotettu carry-strategia jossa ostettiin ja myytiin G10-valuuttapareja 30%, 20%, 10% painotuksilla tuotti keskimäärin 6.1% ylituoton, 10.5% volatiliteetin ja sharpen luvun 0.61.
Haittana tällä strategialla tuntuu olevan että se tuottaa tappiota samaan aikaan kuin osakkeillakin menee huonosti, eli hajautusetu osakesalkun lisänä ei ole suuri.
Työkaluja strategian toteuttamiseen tarjotaan tämänkin sivuston mainospaikoilla jatkuvasti. Jos ei halua lähteä valuuttakauppaan itse löytyy myös (tähänkin) ETF-tuote: db x-trackers Currency Carry ETF.
Tämän tuotteen kehittäjillä oli tosin erittäin huono onni – lanseerausta seurasi miltei heti v. 2008 pörssiromahdus ja siihen liittyvä valuuttamyllerrys. Vuoden 2011 tuotto toistaiseksi on -3%, mikä on tietenkin hyvä osakesalkkuun kuin salkuun verrattuna mutta ei riittävä houkuttelemaan asiakkaita sankoin joukoin. Viimeisimmän raportin mukaan valuutoista on pitkänä Norjan kruunu, Uuden Seelannin ja Australian dollarit. Lyhyenä ovat Japanin jeni, USD, ja Sveitsin frangi.
Strategia on todellakin melko helppo toteuttaa myös itse eikä vaadi runsasta kaupankäyntiä saati kovin isoa pääomaa, joten ETF-tuote ei ehkä ole 0.3% vuosikustannuksensa arvoinen.
Kärryilyä
Tätä carry tradingiä voi tehdä melkein millä tuotteilla hyvänsä. Se perustuu tuotteiden keskinäiseen väärinhinnoitteluun. Paritreidaus (statistical, divergenssi) on ehkä tunnetuin tällainen ilmiö. Korot ovat pitkälle hallinnollisia päätöksiä ja siten ne helposti kuvaavat valtiovallan tahtotilaa enemmän kuin markkinan näkemystä. Tätä vastaan voi veikata markkinoilla. Teoriassa pidemmät korot kuvastavat markkinan näkemystä inflaatiosta ja valtiovalta taas taistelee inflaatiota vastaan korkeilla koroilla. Tämä taistelu taas kestää aina muutamia vuosia ja jotta strategian tuottavuutta voisi mitata uskottavasti meillä pitäisi olla pitkiä aikasarjoja käytettävissä. Jos strategian suhdannekierron pituus on viisi vuotta, niin 30 vuoteen mahtuu vain kuusi toisistaan riippumatonta jaksoa. Viimeiset 20 vuotta meillä on ollut erittäin poikeuksellista aikaa minkä sotki Japani matalalla korollaan ja talouden valtavalla koolla. Sittemmin asioita on tullut sotkemaan Kiina sekä Euroopan yhteinen valuutta ja nyt taitaa sotkea julkisen vallan kriisi. Emme voi oikein tutkia pitkiä aikasarjoja, koska ajat ovat olleet oudot ja ne muuttuvat kaiken aikaa oudosta outoon. Nämä strategiat kannattaa aina testata itse, voi huomata, että tulokset eivät ole aivan samoja nutä kirjassa on. Mutta ainakin voit silloin määrällistä strategian riskianalyysia tehdä.
Sinun tämän kirjan strategioiden esittely on mielestäni parasta mitä suomenkielisessä sijoituskeskustelussa on ollut. Suuri kiitos siitä.
Ovatko ajat muuttuneet?
Aivan samaa mieltä kummista ajoista. Ilmasen puolesta on sanottava että hän itsekin kritisoi näiden strategioiden menneiden tuottojen ekstrapoloimista tuleviksi tuotto-odotuksiksi. Yksi tekijä joka voi huonontaa tuotto-odotuksia on juuri tuo "ajat ovat muuttuneet". Veratlujakso on ehkä ollut erityisen tuottoisa juuri currency-carry strategialle (Japani). Ehkä harvoin tapahtuvaa katastrofaalista tapahtumaa ei sattunut tarkastelujaksolle?
Carry-strategia on todellakin mahdollista myös muille kuin valuutoille esimerkiksi lainoille (pitkäksi tuottoisampaa pitempää lainaa, lyhyeksi huonotuototsta lyhyttä lainaa).
Huojentava lause tällaiselle amatööri-sijoittajalle oli lause "naiivi tuotonetsintä yleensä toimii". Ihan riippumatta siitä oliko takana rationaali riskipreemio vai ei.