Spekulanttien ottama sijoitusvelka (engl. Marigin Debt) on kiintoisa muuttuja. Sijoitusvelkaa on otettu NYSE:n (New York Stock exhange) mukaan osakkeita vastaan yhteensä noin 600 Mrd$ ja tuo summa on Advisors Perspective mukaan noin 3% USA:n bruttokansantuotteesta (luvut ovat suuntaa antavia, on vaikea ymmärtää mistä tarkat luvut olisivat peräisin).

Sijoitusvelan suhteellinen osuus on kaiken aikaa hieman kasvanut, eikä ihme. Spekulantin elämä on helppoa kun osakkeita vastaan saa lainaa alle 1% korolla kun taas osakkeista saa keskimäärin 3% osingot. Arvonnousu tulee vielä kaiken päälle. Rikastuminen on helppoa.

Mutta kolikolla on toinen puoli. Velkaantuneet joutuvat paniikkiin kun osakkeet lähtevät laskuun. Velkaa maksetaan silloin takaisin nettomääräisesti summilla, jotka ovat prosentin tai pari USA:n bruttokansantuotteesta. Pörssistä ei irtoa tuollaista summaa ilman kunnon osakelaskua. Mutta velkaantuneen ei auta nirsoilla. Rahat on saatava nopeasti ja hinnalla millä hyvänsä. Suuri osa  laskujen epärationaaliselta tuntuvasta jyrkkyydestä johtunee tästä ilmiöstä.

Sijoitusveloista aiheutuvan suuremman pörssiromahduksen riski on kasvanut. Kun velan suhteellisen osuuden määrä kasvaa niin samalla kasvaa myös paniikin riski. Hyvää tässä on se, että pörssipaniikki siivoaa pöydän. Ne joilla on oikeasti rahaa rikastuvat ja lainarahalla spekuloineet kärsivät.

Suuremmasta pörssilaskusta ja sijoituslainojen takaisinmaksamisesta seuraisi harmia koko kansantaloudelle. Jonkun sijoittajan on ostettava velkaantuneiden sijoittajien osakkeet ja nuo rahat ovat muualta poissa. Tällä hetkellä ne olisivat pääsääntöisesti poissa yrityslainamarkkinoilta joka tarkoittaisi sitä että yrityslainojen korot nousisivat. Tämä taas toisi vaikeuksia myös makrotalouteen, yritysten tulokset kärsisivät ja taantumakin olisi jo lähellä. Talous on herkkä koneisto ja pienikin häiriö voi aiheuttaa hankalan ketjureaktion.

Kaikki sijoituslaina ei kuitenkaan ole vaarallista. Ongelmaa ei ole jos lainaa on alle 20% sijoitetusta summasta. Suurikan pörssilasku ei silloin suista oman pääoman osuutta niin alas että sijoittaja joutuisi pakkomyynteihin. Aina on kuitenkin huimapäitä, jotka eivät tuollaisia rajoja kunnioita.