Talouden kannalta oleellista on nyt ja aina Lähi-idässä, häiriytyykö maailman energiahuolto ja missä mitassa Persianlahdella. Kynnys siihen ja samalla energiakriisiin ei ole matala kuten edellinen konflikti ja Gazan täyshävitys todistavat, mutta kasvava mahdollisuus.

Sen todennäköisyyksiä ymmärtääkseen tulee hahmottaa sodan asetelmat, jotka eivät Lähi-idässä ole koskaan yksioikoiset. Ensinnä, miksi Israel iski Iraniin juuri nyt?

Yksi välittömimmistä syistä oli Kansainvälisen atomienergiajärjestön (IAEA) raportti ja ja sitä tukeva Israelin oma tiedusteluinformaatio, joiden mukaan Iran saavutti uraanin rikastamisessa teoreettisesti ydinaseen pikaisen käytön mahdolllistavan tason. Tämän pääministeri Benjamin Netanjahu on esittänyt syyksi iskeä juuri nyt.

Mutta viime puolitoista vuotta toi muitakin muuttujia. Gazan sodan alun jälkeen Israel heikensi oleeellisesti Irania ja sen tukemia ryhmiä Hamasia ja Hizbollahia. Aiemmin vastaava isku olisi tuottanut vastaiskuja eri suunnilta, nyt niillä eivät siihen riitä resurssit.

USA ainakin passiivinen tukija

Iranille uskolliset tukiryhmät voivat tässä kohtaa tuottaa harmia etupäässä Yhdysvalloille, sen joukoille Lähi-idässä. Aiemmin Iranin shiiamuslimeja edustavat tukiryhmät kuten Badr Organisation Irakissa ovat sitä tehneet, ihan hyvällä menestykselläkin.

Jo senkin takia Yhdysvallat korostaa pysyneensä erossa iskusta. Silti kävi äkkiä selväksi sen hiljaa hyväksyneen tai jopa kannustaneen siihen.

Trumpin antama aika sopimuksen sorvaamiselle Iranin kanssa umpeutui ja Israel iski saman tien. Ehkä Valkoinen talo esti hyökkäyksen neuvotteluoven pysyttyä auki, mutta tilanne muuttui Iranin sen torpattua.

Trump julisti heti hyökkäyksen jälkeen selvästi innoissaan, että Iran saa vielä rankempaa kyytiä ellei allekirjoita sopimusta. Kovasti yhteishankkeelta sikäli haisee.

Israel voi luottaa Yhdysvaltoihin: presidentti Trump ja republikaanit kongressissa tukevat iskua jos eivät avoimesti niin kulisseissa. Ei ole juuri kuulunut negatiivista palautetta siltä suunnalta.

Himo ydinaseeseen vain kasvaa

Israelin kova linja vaikuttaa horjumattomalta: pääministeri Benjamin Netanjahu kuittasi iskujen tavoitteeksi Iranin ydinvalmiuden tuhoamisen, ei sodan eskaloitumisen estämisen. Se hakee himoitsemaansa maalia hintaa suuremmin miettimättä.

USA ei vastusta, vaan odottaa käsi ojossa Iranin taipuvan diiliin välttääkseen pahemmat seuraukset. Toisaalta ottamalla etäisyyttä itse sotatoimiin USA jättää Iranille raon värkätä sen kanssa sopimus.

Iranin johto ei ole kuitenkaan naiivi. Se varoitti vain vajaa viikko sitten, että Israel hyökätessä Iran voi vastata Yhdysvalloille.

Toistaiseksi näin ei ole tapahtunut. Eikä kynnys onneksi matala olekaan, kun nyt Trumpin hallinto taitavasti pelaa tilannetta osallistumatta hyökkäykseen.

Jos Iran iskee amerikkalaisia ensimmäisenä voi Trump surutta laajentaa kostotoimet mihin mittaan tahansa poliittisestikin turvallisesti. Irankin tietää sen. Sen johto joutui todella viheliäiseen rakoon.

Paras vaihtoehto olisi, että hallitus taipuisi diiliin ydinasehaaveensa rajoittamisesta. Ei varmasti hevin alistu, niin paljon siihen on panostettu vuosikymmenet.

Ja Iranin ilmapuolustuskyvyn osoittauduttua paperiksi himo ydinaseeseen vain kasvaa. Se valitettavasti puoltaa kriisin eskaloitumista.

Jos Iran ajautuu epätoivoon

Sitä taas rajoittaa, että USA tuskin osallistuu sotaan ellei Iran tee aloitetta. Sen polkaisemat vastatoimet aika varmasti pakottaisivat Iranin entistä epätoivoisempiin reaktioihin.

Iranin sotilasjohto uhkaa öljysodalla eli kohteeksi voivat joutua Hormuzin salmi ja Persianlahden energiainfra. Siihen Iran kykenee ohjuksilla, drooneilla ja merisotavoimillaan.

Se vetäisi mukaan arabinaapurit, nehän kohteeksi ensisijaisesti joutuisivat. Siitä ei ole vielä merkkejä ainakaan arabien suunnalta.

Saudi-Arabia tuomitsi ensimmmäisten joukossa iskun ”veljellistä” Irania kohtaan – historiallinen sanavalinta saudien johtajalta. Ulkoministeriö kutsui iskua räikeäksi kansainvälisen oikeuden ja alueellisen turvallisuuden rikkomukseksi. Qatar, UAE ja Oman yhtyivät samaan sävyyn, joskin lievemmin ilmaisuin.

Etenkin Saudi-Arabian tuoreehko johtaja Muhammad bin Salman on lämmittänyt välejä perinteiseen veriviholliseen. Prinssi ei sotaa taatusti kaipaa.

Israel ylitti jo yhden rajan

Arabimaat pysyvät sodasta erossa tällä tiedolla. Mutta jo Yhdysvaltojen vetäminen mukaan itse sotatoimiin voisi laukaista Iranin lähdön energiasotaan viimekätisenä strategisena aseena.

Riskiä nostaa jo se, että Israel on tuhonnut Iranin energiateollisuutta toisin kuin edellisessä konfliktissa, koska etenkin Yhdysvallat sitä vastusti taloudellisten seurausten takia. Enää ei Israel sitäkään kainostele.

Öljypula rassaisi pahasti Yhdysvaltojakin, vaikkei samassa mitassa kuin takavuosina. Mutta tekisi yhä kipeää. Joe Bidenin suosion kaatanut inflaatio närästää edelleen amerikkalaisia.

Toisaalta Hormuzin sulkeminen estäisi Iraninkin öljykuljetukset, koska ne joutuisivat myös sabotaasin kohteeksi. Ja taas toisaalta, jos Israel tuhoaa Iranin kyvyn viedä öljyä niin mitäpä menetettävää sillä enää siltä osin on.

Konflikteissa vaikuttavat aina monet tekijät eri suuntiin. Etenkin Lähi-idän sekamelskassa.

Mutta se lienee selvää, että jos Iranin johto joutuu taistelemaan olemassaolostaan, kaikki keinot otetaan käyttöön.

Hinta roihahtaa helposti

Öljysota voisi johtaa pitkäänkin energiakriisiin. Riskin mittaa tuskin kukaan voi arvioida kuin summittain, mutta ainakin se on toista luokkaa kuin viime vuonna.

Hintaa nostaa jo nyt pelon ohella Israelin aiheuttama tuho Iranin öljytuotannolle. Laajempia seurauksia voi ynnäillä historian nojalla.

1973 OPEC-saarron aikana Lähi-idän vienti väheni 60–70% ja öljyn hinta nelinkertaistui. Toki tuolloin Persianlahti tuotti maailman öljystä suhteellisesti enemmän kuin nyt.

1979 Iranin vallankumouksen aiheuttama vain neljän prosentin tuotantokatkos tuplasi öljyn hinnan vuodessa. Syyskuussa 2019 Saudi-Arabian öljyntuotanto romahti hetkeksi Iranin tukemien houthien sitä tuhottua ohjuksilla – ja hinta singahti +20% päivässä.

Hormuzinsalmen sulkeutuessa öljy arviolta tuplaisi nykyisestä. Jos lähes puolet Lähi-idän energiaviennistä katkeaisi voisi hinta jopa kolminkertaistua.

Jättipankki J.P. Morgan ennustaa, että 120 dollarilla Yhdysvaltojen kuluttajahintojen CPI:n nousu asettuisi noin viiteen prosenttiin ja euroalueella vaikutus olisi samaa luokkaa. Se vaikeuttaisi dramaattisesti keskuspankkien elvytyspolitiikkaa.

Ja tietenkin kustannusten nousu hidastaa maailmantaloutta, heikentää kuluttajien ostovoima ja nakertaa yritysten voittoja. Kiihtyvä inflaatio kiristää rahoitusta ja nostaa korkoja eli kulutus ja investoinnit laskevat.

Maailmanpankin skenaariossa vakava tuotantokatkos ja tynnyrihinta luokkaa 160 taalaa ajaisi maailmantalouden puolen prosentin miinuskasvuun eli taantumaan. Kehittyville talouksille seuraukset olisivat vielä rajummat.

EU ja Suomi pahnanpohjimmaisia

Öljyä tuottamattomat maat eli liki koko Eurooppa kärsisivät erityisesti, kun kulujen voimakasta kasvua eivät kompensoi korkeammat energiatulot. Vain Norja edelleen isona tuottajana hyötyisi.

Suomi kuuluisi pahnanpohjimmaisiin, koska kaikki tarvitsemamme öljy tuodaan muualta. Öljyn osuus energiankulutuksesta on yhä noin neljännes, koska teollisuus, liikenne ja yhä lämmityskin vaativat sitä suuria määriä.

Suomen energiankulutus henkeä kohti on EU:n korkeimpia johtuen kylmästä ilmastosta, pitkistä matkoista ja energiaintensiivisestä teollisuudesta. Öljyn hinnan räjähdykset osuvat meihin suurempina ja terävimpinä kuin useimpiin EU-maihin.

Suomen erityispiirre on vielä se, että eräät valtion menot sidotaan kuluttajahintaindeksiin. Inflaatiopiikki tuo budjettipaineita ja heikentää valtion rahoitusasemaa.

Kun öljyn hinta nosti 120 taalaan Venäjän hyökättyä Ukrainaan 2022, seuraukset EU:ssa ja Suomessa olivat moninaiset ja merkittävät. Inflaatiopiiki iski musertavana, toki taustalla oli koronan aiheuttama myllerrys isona tekijänä.

Mutta yksin energian hinta pakotti Saksa myöntämään 200 miljardin tuet teollisuudelle ja kotitalouksille ja yli 11 miljoonaa eurooppalaista ajautui energiaköyhyyteen – eli heille energilaskut muodostuivat kohtuuttoman suuriksi suhteessa tuloihin.

Suomessa yli 130 000 öljylämmitteistä kotitaloutta sai jopa 120 euron menoekstran kuukaudessa. Ja tietysti kaikki energiaa tarvitsevat pulittivat lisälaskua, yhtiöistä etenkin logistiikasta vahvasti riippuvaiset.

Putinin osakkeet nousussa

Lähi-idän kuohunta ei muun kuin inhmillisen kärsimyksen ja myötätunnon kautta meihin suoranaisesti vaikuta – paitsi jos energiahuolto häiriytyy.

Sitten se on meidänkin ongelmamme mitä suurimassa määrin, niin sijoittajina, kuluttajina, velallisina kuin veronmaksajina. Ja siksi Pörssihaukka seuraa tätäkin kriisiä entistä valppaampana riskitason nousun takia.

Euroopan kannalta sotaan liittyy sellainenkin pohjimmiltaan ikävä kuvio, että Vladimir Putinilla on vahvat yhteydet sekä Israelin että Iranin johtoon. Putin tarjoutui toimimaan välittäjänä niille ja myös Donald Trumpille tämän kanssa keskustellessaan.

Trump totesi puhelusta, että he olivat yhtä mieltä sodan lopettamisen tarpeesta ja käyttivät siihen paljon enemmän aikaa Ukrainan käsittelyyn. Sehän sopii Putinille.

Tuore konflikti antaa Putinille mahdollisuuden syventää Yhdysvaltojen suhteita. Jos hän saa hierottua ratkaisun sotaan niin aina parempi.

Toki se kelpaisi muullekin maailmalle. Mutta aika varmasti vähentäisi edelleen Trumpin hallinnon hiipuvaa halua edistää Ukrainassa sen ja Euroopan kaipaamaa kehitystä.

Tässä kohtaa näyttää siltä, että Trumpilla on täkäläisistä johtajista paras keskusteluyhteys Putinin kanssa. Eipä yllätä vaan naurattaa vielä paljon vähemmän.

Euroopalla on tässä rähinässä ikävän paljon pelissä, eikä juuri muuta kuin hävittävää.

Pörssihaukassa on kahden viikon tutustumistarjous ilmaiseksi ja sitoumuksetta