Suhdanteet sahaavat karvaista lankkua vietäväksi
KUVA: Helge V. Keitel, Iisalmi, Finland (2012)
Aikoinaan sahojansa polttaneita suhdannesahureita vähäteltiin, vaikka nykyään puhutaan radikaaleista ja destruktiivisista uudistajista (disruptive innovations). Sahateknologian kehitys vauhdittui, kun vakuutusrahoilla saatiin uudet raamit ja sirkkelit käyttöön. Tuottavuus parani, kun suhdanteet kääntyivät suotuisemmiksi?
Miten nyt uudistutaan, kun joka alalta vaaditaan eettisyyttä ja poliittista korrektiutta?
Korjaan: pankkialalle eettisyyden ja korrektiuden vaatimusta emme uloteta. Pikaluotoilla tyhjennetään heikoimmin menestyvien kansalaisten lompakot ja pankkitilit. Laillistettu ryöstö onnistuu verkkoaikakaudella bittien vilinänä pilvipalveluissa. Vastuu siirtyy kätevästi tekstiviestilainan ottajalle, joka hölmöyttään maksaa vipistään syntisen korkeaa korkoa.
Ahneus, yksi seitsemästä kuolemansynnistä!
Seitsemän kuolemansyntiä ovat varhaisessa kristillisessä opetuksessa käytetty paheiden luokitus. Ne ovat ns. pääpaheita, joista muut synnit seuraavat. Seitsemän kuolemansyntiä ovat Danten Jumalaisen näytelmän mukaan lajiteltuna pahimmasta laskevassa järjestyksessä näin:
Sahateollisuus on suomalaisen metsäteollisuuden vanhin toimiala ja Suomen ensimmäisiä vientiteollisuuksia. Suomi on edelleen Euroopan suurimpia sahatavaran tuottajia ja noin 60 % tuotannosta menee vientiin.
Suomi nousi hyvinvointivaltioiden kärkikaartiin globalisaation avulla.
Vientituotteet ovat rikastuttaneet maatamme jo lukemattomien sukupolvien ajan. Nyt noin 40 prosenttia Suomen kansantuotteesta syntyy viennistä. Yritystoiminta on hyvinvointimme ydin. Vientituotteemme varmistavat hyvinvointimme.
Tämän ketjun avaintuotteet voidaan pelkistää: terva, lankku, lauta, sellu, paperi sekä kännykkä. Lisään vielä teknologiateollisuuden koneet ja laitteet, prosessit ja automaatiojärjestelmät.
Suomen sahat ovat myös merkittäviä bioenergian tuottajia ja käyttäjiä ja niillä tulee olemaan tärkeä rooli tulevaisuuden bioenergiahuollossa.
Viiteen vuosisataan mahtuu paljon uranuurtajia, toimintaa kansainvälisillä markkinoilla ja historiallisia käänteitä. 1400-1500-lukujen vaihteessa sahaus oli arvioiden mukaan vain viitisensataa kuutiometriä vuodessa. Noista Kustaa Vaasan ajoista suomalaissahojen tuotanto on 500 vuodessa yli 20 000-kertaistunut ollen 2000-luvulla jo reilusti yli 10 miljoonaa kuutiometriä.
Suomalaisen sahaustoiminnan pioneereilta, luostarilaitokselta ja kruunulta, sahaus siirtyi 1600-luvulle tultaessa aatelisille kartanonherroille, jotka varustivat tilojaan vesisahoilla.
Siitä asti on ilmassa ollut sama huoli: tukkipula.
Suhdannesahauksesta pikavippeihin ja perintätoimintaan
Radikaaleja innovaatioita tarvitaan teollisuuteen, koska muuten puujalka mätänee ja rautajalka ruostuu http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288522499470.html
Komentotaloutta
sahaus siirtyi 1600-luvulle tultaessa aatelisille kartanonherroille, jotka varustivat tilojaan vesisahoilla.
Tämä nyt saattaa mennä hiukan ohi jopa Helgen omien kokemusten, mutta juttelin kerran miehen kanssa, joka tunsi hyvin 1600-luvun. Kysyin häneltä kuljetusmatkoja. Hakkuu oli harsintaa eli isoimmat pois. Vastaus oli tyly: kun herra käski, vietiin pitkiäkin matkoja, talonpojat itse eivät omiaan niin kauas kuljettaneet.
Pari lisäkommenttia: harsintaa on siis Suomessa harjoitettu ainakin 500 v. Kun tässä muutenkin eletään kuin viimeistä päivä, miksi hitossa pitäisi märehtiä puun geneettistä huonontumista ties missä ajassa.
Ja lopuksi: on naurettu 1860-luvun pelkoa metsien loppumisesta. Puusta saatava kate oli aluksi niin alhainen, että puiden piti olla valmiiksi uittoväylän varressa. Ei niitä tukin vetämiseen tarkoitettuja jalaksiaan ollut, ennen kuin joku ne hankki!
Omakohtaiset kokemukseni 1600-luvulta
Juha, olet oikeassa arviossasi, että kokemusperäiset tietoni viidensadan vuoden takaa ovat huterat. Kuulopuheisiin nojautuvakin informaatio ulottuu vain 1800-luvulle (fafa, famo ja Viirilän vanhukset).
Tein Itä-Uudellamaalla töitä paikallisen sahan kanssa 2000-luvulla, jonka juuret ulottuivat Käkikosken vesivoiman hyödyntämiseen korkean veden aikana. Tukit kaadettiin talvella ja ne sahattiin kevätulvien aikana.
Käkikosken sahaa ei enää ole. Se tuupertui 2008 investointilamaan, mutta muistini mukaan moderni saha tuotti muutamassa tunnissa yhtä paljon sahatavaraa kuin tulvavedellä pyörivä raami.
Sähkö on merkittävä keksintö. Se mahdollistaa tuottavan työn 24/7/365. Pendolinot eivät välttämättä kulje minuutilleen, jos vaihteet jäätyvät, mutta sahat ja fabriikit ovat sen avulla nostaneet tuottavuuttaan merkittävästi.
Suomalaisten tietoyhteiskunnan tuottavuuskohennuksesta vielä kiistellään. Sen tiedämme, että terveydenhuoltoon uhratut bittimiljardit ovat tuottaneet tietojärjestelemiä, joiden tietovarastojen sisällöt eivät ylitä sairaanhoitopiirien tai maakuntien rajoja, joten paperitehtaitakin vielä tarvitaan sairaskertomuksia varten.
Bittimutkien oikaisemisessa riittää meillä vielä töitä.