Suomalaisen yhteiskunnan arvot ja säännöt estävät lasten luonnollista saamista
Naisten hedelmällisyys on parhaimmillaan 15…25 vuotiaana. Luonto on luonut meidät saamaan lapsia nuorena, teini-iästä alkaen ja tehnyt meistä empaattisia, taitavia ja energisiä lastenhoitajia jo nuorena. Ja jos joku nuori ei oikein osaa lapsestaan huolehtia, löytyy luonnonmukaisessa järjestelmässä 30- tai 40- vuotinen äiti, isä, täti, setä tai muu läheinen auttamaan.
Yhteiskunnan monet säännöt ja tavat on tehty viivästämään aikuistumista ja perheen perustamista ja lasten luonnollista saamista eikä ihmisiä arvosteta heidän lastensa kautta:
- Lasten saamista varten on luotu kankea ja juhlallinen avioliitto- ja parisuhde- instituutio. Luonnollisempaa olisi että lapsia tulee tai on tulematta riippumatta suhteen vakavuudesta. Lapset ovat luonnollisessa tilassa arvo sinänsä eivätkä vaadi vakituista suhdetta. Riittää että on joku/jotkut jotka huolehtivat ja lähellä on yksi pysyvä läheinen aikuinen.
- Yhteiskunta arvostaa ihmisiä sen perusteella paljonko he ansaitsevat rahaa. Lapsia ei arvosteta. Esimerkiksi eläkkeet riippuvat vain siitä, kuinka paljon ihminen ansaitsee rahaa, ei lainkaan lapsiluvusta, vaikka lapset loppujen lopuksi edellisen sukupolven eläkkeet maksavat.
- Suvun ja läheisyhteisön keskinäisen auttamisen ilmapiiri on valtion toimesta murrettu. Auttamisenhaluisilta ja auttamaan kykeneviltä ihmisiltä otetaan rahat korkean verotuksen avulla pois ja jaetaan valtion toimesta. Avusta tulee kasvotonta eikä läheisyhteisöä enää tarvita kun yhteiskunta ottaa lapsia huostaan, hoitaa lapsia ja huolehtii tulonsiirroista. Läheisyhteisön ja suvun merkityksen mureneminen saattaa olla eräs tekijä joka tekee yhteisöstä kylmemmän ja se taas saattaa vaikuttaa haluun saada lapsia.
- Kouluttautumisesta yksinkertaiseenkin ammattiin on tehty monen vuoden mittainen vaativa koetos. Opiskelu tarkoittaa junioriteettiasemaa, jossa on vaikea kokea olevansa perheelleen ja lapsilleen elannon tuova vankka tuki.
- Työelämää ei voi aloittaa kokemuksen mukaisella muita pienemmällä palkalla. Työehtosopimusjärjestelmä estää taitojen mukaista palkkausta ja joustavaa nuoria suosiva pehmeää siirtymää työelämän pariin.
Länsimaiset arvot ovat muita lapsivihamielisempiä. Maahanmuuttajat saavat tilastokeskuksen mukaan terveemmän määrän lapsia, jos he muuttavat maasta, jossa syntyvyys on ollut suurempaa. Suomalaisten arvojen ja sääntöjen omaksuminen, kotoutuminen, johtaa lapsiluvun romahtamiseen. Tämä osoittaa että yhteiskuntamme vastustaa lasten saamista monin tehokkaasti vaikuttavin keinoin verrattuna muihin yhteiskuntamalleihin.
Länsimaiset arvoihin kuuluu senioriteetin arvostusta ja voi olla että olemme menneet tässä suhteessa liian pitkälle. Lapsia saadaan kaikkein vähiten siellä (Japanissa, Kiinassa, Koreassa, Suomessa..) missä senioriteetin ja olemassaolevan yhteiskuntarakenteen ja kollektivismin kunnioitus ankkuroituu syvälle yhteiskunnan rakenteisiin. Ihmiset saavuttavat näissä maissa senioriteettia ja itsenäisyyden tunnetta vasta pitkän ja vaativan koulutuksen jälkeen, sitten kun lapsia on korkean iän takia vaikea saada eikä energisyyskään enää oikein riitä lastenhoitoon.
Kuva Iqbal Nuril Anwar Pixabaystä
Ilmiö on globaali, joten pääsyytä tulee etsiä globaaleista ilmiöistä, ei Suomen erityispiirteistä kuten kohtuuttomasta verottamisesta. Ilmapiiri on länsimaissa lastentekemiselle vihamielinen. Paljon esimerkiksi lietsotaan tarpeetonta sukupuolten välistä eripuraa. Lapsimyönteisissä maissa esim. Nigerissa kirjoitellaan kuinka upeita on miehet ja kuinka ihania on naiset ja kas syntyy paljon lapsia. Toinen kysymys on, että paljonko väestöä halutaan. Muutaa vuosikymmen sitten väestöpommia pidettiin ihmiskunnan suurena uhkana paljolti samaan tapaan kuin ilmastonmuutosta nyt.
” Yhteiskunta arvostaa ihmisiä sen perusteella paljonko he ansaitsevat rahaa”.
Kyse nuorempien sukupovien haluttomuudesta hankkia lapsia liittyy paitsi rahaan myös mukavuudenhaluun. Jo aviossa olevat eivät halua lapsia taloudelliseksi taakakseen eikä myös rasitteeksi vapaa-ajallaan.
Mieluiten hankitaan koira, jota sitten lellitään ja kävelytetään kadulla. Lapset ovat ympärivuorokauden haittana ja vaivana, eikä lapsilisillä korvata kuin pieni osa lasten tuomista kuluista.
Jos yhteiskunta maksaisi reilusti isommat lapsilisät ja progressiivisesti huolehtisi lapsiperheiden paremmasta tukemisesta oltaisiin jo Suomessakin oikeilla jäljillä.
Samalla voitaisiin koiraveroa nostaa tuntuvasti.
Yhteiskunta ei mahda paljoakaan nuorempien sukupolvien vapauden arvostukselle tai yksinkertaisesti olla vapaa ja vailla lasten tuomista rasitteita.
Samalla kuitenkin unohdetaan, että perhe on monille ihmisille paras aarre, jonka avulla voi voittaa monin kerroin rahanpuutteen tai yksinäisyyden aiheuttamat ongelmat. Olen neljän lapsen isä ja viiden lastenlapsen isoisä, siinä on kerraksi palkkiota enemmän kuin mitä raha voi tarjota.
Hyvä Tapio!👍 Täyttä asiaa.
Tämän arvomuutoksen aikaansaamiseksi on aikanaan laitettu isoja satsauksia yhdysvalloissa. Pelkona oli että jos suuret ikäluokat tekevät vastaavan määrän lapsia kuin heidän vanhemmat, johtaisi tämä isoihin ongelmiin. Jotain oli tehtävä jottei näin kävisi.
Nykyään monet näistä vaihtoehtojen mietinnöistä on julkisia. Toimenpiteet onnistuivat yli odotusten ja ne ovat edelleen toiminnassa. Läpiajetut asiat ovat nykyään niin arkipäiväisiä itsestäänselvyyksiä että jo niiden pelkkä kyseenalaistaminen olisi poliittinen itsemurha niin yhdysvalloissa kuin suomessakin. Muutamana esimerkkinä näistä on laaja aborttioikeus, perheissä miehen ja naisen erillinen verotus, pitkäkoulutuspolku ennen työelämään siirtymistä, panostukset ehkäisyyn ja sen hyväksyttävyyteen.
Toisaalta tuolloin tehty roe v wade päätös juuri kumottiin yhdysvalloissa eli ehkä jonkinlainen muutos olisi alkamassa. Pidän kuitenkin todennäköisempänä että nykyinen trendi tulee vielä jatkumaan, mikä tulee väkisinkin heijastumaan myös talouskasvuun ja sitä kautta sijoittamiseen.