Taalan lyhyen ajan suunta
Valuutat eivät ole yleensä piensijoittajien keskeinen kiinnostuksen kohde, mutta valuuttojen liikkeillä hekin voivat yrittää suojata osakesalkkuaan kustannustehokkaasti. Syy on se, että perinteisesti taala vahvistuu osakkeiden pudotessa, koska riskihalukkuuden vähentyminen johtaa osakkeiden ylitarjontaan ja sen kääntöpuolena dollarin kysynnän kasvuun. Mekanismi ei ole ehkä poikkeukseton, mutta sen verran usein se esiintyy, että sitä on parempi pitää sääntönä kuin poikkeuksena.
Valuuttojen liikkeiden taustalla pitäisi olla paljon enemmän muuta kuin markkinapsykologia, mutta etenkään lyhyempien aikavälien trendeissä näin ei vaikuta olevan. Sitä todistaa, että valuuttojen trendit noudattavat kestoltaan ja suunnaltaan osakemarkkinoiden vastaavia – eivät aivan yksi yhteen, mutta selvästi kuitenkin. Sekä osakkeiden että valuuttojen keskipitkä trendi on kestoltaan pari kuukautta. Euron vahvistuminen alkoi vuodenvaihteessa, joten syklisistäkin syistä trendin käännettä on syytä jo odottaa.
Tästä markkinalogiikasta saatiin varsin hyvä esimerkki marraskuun alussa, kun osakkeet lähtivät alas samassa rytinässä kun taala vahvistui. Merkille pantavaa on, että juuri ennen taalan pari kuukautta kestänyttä vahvistumistrendiä Fed ilmoitti toisesta rahaelvytyskierroksesta. Päätös – joka sinänsä oli odotettu – sai taalan ensin heikentymään kuten sinänsä oli loogista – mutta vain muutamaksi päiväksi. Sen jälkeen taala aloitti rallin, joka nosti sitä euroa vastaan kymmenkunta prosenttia. Mitään erityisen rationaalista reaalitaloudellista syytä rallille oli vaikea keksiä.
Markkinatilanne on nyt hyvin samankaltainen kuin marraskuun alussa. Pienet pörssit ovat jo pudonneet reippaasti, ja jenkkipörssitkin nykäisivät alas, joskin varovasti. Euro sen sijaan teki taalaa vastaan lyhyen pudotuksen jälkeen uuden välipiikin ja testaa 1,40 rajaa. Päällisin puolin taalan trendi on heikentyvä. Sitä tukee lähtökohtaisesti EKP:n ilmoitus, jonka mukaan ohjauskoron nosto on mahdollinen lähikuukausina. Mutta juuri samalla tavalla taala ja euro käyttäytyivät marraskuun alussa – ja heti noin 1,42 tasolla tapahtuneen välipiikin ja Fedin rahaelvytypäätöksen jälkeen taalan ralli alkoi.
Markkinaindikaattorit olivat myös varsin samannäköiset marraskuun alussa. Euron kurssikäyrä oli noussut kiinni putoavaan trendilinjaan, joka vedetään kurssihuippujen välille. Päiväkohtainen MACD teki alemman huipun, ja oskillaattorit tulivat yliostetun alueelle. Käsissä oli sekä trendilinjan testaus että klassinen divergenssi eli eroavuus indikaattorien ja kurssien välillä. Tilanne johtaa varsin usein markkinan kääntymiseen. Niin kävi valuutoille marraskuun alussa, ja samaa odotan nytkin. Jos trendi on taittuakseen, se tapahtunee muutaman päivän sisällä.
Markkinat osaavat yllättää, mutta näillä perusteilla siis odotan taalan vahvistuvan aivan lähiaikoina. Oletan, että EKP:n mahdollinen koronnosto on jo hinnoiteltu euron kurssiin. Odotin viikko sitten taalan kiipeävän jonnekin 1,25 eurotasolle, ja pidän sitä edelleen todennäköisenä skenaariona. Volatiliteetti markkinoilla on kuitenkin laskenut kauttaaltaan, mikä näkyy mm. valuuttojen liukuvien keskiarvojen ajautumisena aika lailla vaakatasoon. Valuuttojen liikkeissä suuret heilahtelut voivat siten olla takana pidemmäksi aikaa. Järin varma en siitä olisi, sen verran reippaasti valuutat tuppaavat liikkumaan kaikenlaisissa markkinaoloissa.
Reaalitalouden näennäiseksi syyksi taalan vahvistumiselle kelvannee arabimaiden kuohunta, joka lisää pelkokerrointa markkinoilla. Mutta pelkästään reaalitalouden perusteella taalan ja euron historialliset heilahtelut eivät ole selitettävissä. Euroopan ja Yhdysvaltojen taloudet, talouspolitiikka ja keskuspankkien linjat eivät ole niin erilaiset millään aikavälillä, että ne perustelisivat kymmenien prosenttien hintamuutokset muutamien vuosien aikana.
Valuuttamarkkinat jos mitkä ovat laumatoimintaa, koska valuuttojen todellisen arvon määrittely on äärimmäisen hankalaa asiaan syvästi erikoistuneillekin. Suurin osa markkinatoimijoista ei heitä ole. Kun valuuttamarkkinoilla volyymit liikkuvat vuositasolla biljoonissa, sekaan mahtuu jos minkälaista viheltäjää – jos kohta useimmat heistä pitänevät itseään erehtymättöminä spesialisteina. Markkinoiden käytös kuitenkin todistaa, että psykologisilla tekijöillä on todella suuri merkitys.
Dollari on mielenkiintoisessa pisteessä
Dollaria koriin muita valuuttoja vertaava dollari-indeksi on myös nyt teknisesti erittäin mielenkiintoisessa paikassa, aivan tärkeitä historiallisia pohjia yhdistävän trendiviivan päällä. Tämänpäiväiset työllisyysluvut ovat erittäin tärkeässä asemassa dollarin tulevan kohtalon kannalta. Tammikuussahan uusien työpaikkojen määrä oli paha pettymys ja nyt odotetaan selkeää parannusta. Työllisyystilasto ns. non-farms payroll on jo aikaisemminkin ollut selkeästi eniten dollaria liikuttava julkaisu mutta nyt kun fed on niin selkeäsanaisesti ottanut työllisyyden mittarikseen inflaation rinnalle rahapolitiikan suunnittelussa sen merkitys korostuu entisestään. Uskon myös että arabimaailman tilanteen selketminen voisi auttaa dollaria.Toisaalta niin voisi tilanteen pahentuminenkin riskinsiedon vähenemisen kautta.
Kiintoisa pointti
Työllisyystilanne ei edelleenkään ole kummoinen, muistuttaa Fedin pääjohtaja Ben Bernanke. Vaikka talouskasvu on käynnistynyt, yritykset ovat varovaisia uutta väkeä palkatessaan. Trendin suunta on kuitenkin oikea. On sinänsä tavallista, että työllisyys kohentuu pikku hiljaa talouden elpyessä. Sen perusteella suunta jatkuu ylös, ja niin käynee muissakin teollisuusmaissa. Tästä tosiaan saisi reaalitaloudellisen syyn taalan vahvistumiseen – pariksi kuukaudeksi. Sen pidempään trendit eivät tavallisesti kestä, mikä on ymmärrettävää jo matemaattisesti: eivät valuutat tai mitkään omistuskohteiden hinnat voi liikkua yhteen suuntaan määrättömästi. Joskus tulee väistämättä korjausliike, suuntaan tai toiseen.
http://www.nytimes.com/2011/03/05/business/economy/05jobs.html?_r=1&hp