Talousennusteet tulvivat synkkyyttä. Valtaosa silmäätekevistä povareista arvioi Yhdysvaltojen, Euroopan ja niiden siivellä maailmantalouden vajoavan taantumaan kuluvana vuonna, näin vaikkapa Bloombergin tuoreessa raportissa.

Finanssitalo Barclay´s julmistelee maailmantalouden uppoavan pahemmin kuin kertaakaan sitten 1970-luvun. Monet ovat samalla linjalla, joskaan eivät aivan yhtä jyrkällä.

Perusteet kaikuvat jo läpeensä tuttuina: inflaatio, kallis raha, kuluttajien nääntyminen. Tämähän on jo arkea, ei mikään hätkäyttävä visio.

Taantuma on ilmeinen – vai jo päällä? Virallinen talousdata tulee aina pahalla viiveellä etenkin sijoittamisen kannalta. Markkinat ovat muutokset hinnoitelleet jo aikaa sitten.

Deutsche Bank antaa niinkin tarkan pörssiennusteen, että SP500 kipuaa ensin 4500 pisteeseen vuoden alkupuolella, mutta taittuu sitten alas 25% laskusuhdanteen jyrätessä. Voi tietysti pitää kutinsa kuten mikä tahansa ennuste, mutta kovin rehvakkaaksi sen leimaan.

Teollisuus nousussa

Nämä ennustajat ja heidän asiakkaansa edustavat rahamaailman suurimpia toimijoita – jotka myös määrittelevät markkinoiden liikkeet volyymillaan. Eivät sitä piensijoittajat tee.

Ison rahan tärkein ominaisuus markkinoilla on sen kyky lukea suhdanteita etukäteen, molempiin suuntiin. Pörssit lähtevät alas ennen reaalitalouden laskusuhdannetta – kuin myös ylös ennen elpymistä.

On hirveän epäloogista markkinadynamiikan kannalta, että edessä olisi kaikkien hyvissä ajoin povaama iso droppi reaalitaloudessa – mutta markkinat eivät siihen etukäteen reagoisi.

Jos se kerran on varma ja kenties pahakin, niin miksi pörssit ovat nousseet lokakuun alusta? Jotkut sektori-indeksit kuten SP500:n teollisuusindeksi (70 yhtiötä) rallasi 20% syyskuun pohjasta ehtien jo alle viiden prosentin päähän huipustaan.

Teknisen analyysin silmin lasku itse asiassa alkoi jo kesällä 2021, ja pohjasi vuotta myöhemmin hyvin tavanomaisessa aikataulussa. Sieltä indikaattorit kuten MACD alkoivat nousta, ja niinpä ATH:kin kurkkii jo liki.

Ja juuri teollisuus alihankkijoineen on tyypillisesti erityisen suhdanneherkkä. Jos iso raha on niin varma murhaavasta taantumasta niin idioottejako he ovat pitäessään rahojaan osakkeissa?

Hinnoissa jo kunnon tulospudotus

Isot instituutiothan kurssitasot määrittävät volyymeillaan. Aivan kuin joku jättimäinen asuntosijoittaja toitottaisi asuntojen hintojen putoavan varmasti ja rankasti, muttei silti myisi omiaan.

Ei huvita, mieluummin pyörittelen peukaloita ja julistan tulevaa romahdusta. Uskoo ken haluaa.

Tämä ei tarkoita, etteikö taantuma tulisi. Mutta kuinka sijoittajan siihen pitää suhtautua?

Pörssit hinnoittelevat muutoksia hyvissä ajoin etukäteen. Silti yleisen väitteen mukaan taantuma ei ole osakkeiden hinnoissa – vaikka kurssimonttu on ollut todella syvä.

Indekseistä tärkein SP500 kävi liki -30% ATH:staan (pääkuva). Se on osapuilleen tavallisen laskumarkkinan keskimääräinen syvyys, eikä ainakaan matalasta päästä.

SP500:n kollektiivinen tulos osaketta kohti laskettuna (keltainen käyrä) on tullut alas vasta muutaman prosentin. Silti indeksi (sininen käyrä) sukelsi noin rajusti, eikä ole vieläkään ylettömästi pohjasta noussut.

P/E enää 20

Koronamontussa 2020 SP500 putosi samaa luokkaa kuin nyt, rapian enemmän kyllä ihan pohjasta laskettuna. Tuolloin kollektiivinen tulos putosi noin 25%.

Teknokuplan puhjetessa 2000-luvun taitteessa yhtiöiden tuloksista haihtui noin puolet, indeksin markkina-arvosta noin 40%. 2015 laskusuhdanteessa kollektiivinen tulos laski 20%, indeksi hiukan vähemmän.

SP500:n P/E-luku on tällä hetkellä noin 20. Se asettuu viime vuosikymmenien haarukan alalaitaan.

On täysin historian vastaista väittää, etteivät osakkeiden sukeltaneet hinnat sisällä jo pahaa tulostaantuma. Mitä ihmettä sitten?

Teknogorilloilla sama tarina

Omissa silmissä kurssit ovat kaikilla mittareilla jo ennakoineet aikamoista tulossukellusta. Sen puolesta puhuu myös lukemattomien yksittäisten osakkeiden hinnoittelu – tulospohjaiset arvostukset keikkuvat alhaalla.

Se näkyy muun muassa teknogorilloissa kuten Applessa, Microsoftissa ja Visassa. Osakekurssit retkahtivat samalle tasolle kuin kesällä 2020, Visalla jopa samaan hintaan kuin juuri ennen koronaa.

Kaikkien tulokset ovat silti selvästi paremmat kuin tuolloin. Visan eps on nyt yli 30% enemmän kuin 2019. Se on kasvanut tasaisen hyvin koronamontusta asti.

Paljon vähemmän tuloksista nyt maksetaan. Kyllä kallis raha ja tulosten pehmentyminen ovat kummasti jo kursseissa.

Lauma yleensä väärässä

Tietysti voi vastaväittää kurssien vasta reagoineen korkotason muutokseen: vaihtoehtoisten sijoituskohteiden tuotto on oleellisesti parantunut ja kallis raha leikannut sijoittajien velkavipua. Murentuviin tuloksiin reagoiminen kurkkisi vasta edessä.

Tämä on kyllä yleinen väite aina markkinoiden pohjalla. Mitä useampi sitä julistaa, sen todennäköisemmin he ovat väärässä.

Tuoreen esimerkin laumaviisauden laadusta tarjoaa inflaatio. Kesällä jokseenkin kaikki odottivat autuaan yksimielisesti sen vain pahenevan.

Toisin kävi. Etenkin Amerikassa inflaatiopiikki jäi selvästi taakse. Tuottajahinnat ovat tulleet alas kesästä jo liki 10%.

Arvio pysyy

Itse arvioin vaikean suhdanteen ja heikompien tulosten siirtyneen jo ennakoivasti osakkeiden hintaan ainakin merkittävästi. Markkinaennusteeni pysyy entisellään: laskumarkkina on pääpiirteissään pulkassa.

Inflaatio hellittää vuoden mittaan edelleen varsinkin energiakriisiä potemattomassa Amerikassa. Fedin julmistelu vaimenee kesää kohti.

Ja tuttuun tapaan markkinat kulkevat uutisten edellä. Jälkeenpäin voimme taas kerran todeta sen yllättäneen ison osan sijoittajista ja ennustajista housut nilkoissa.

Pörssihaukassa on kahden viikon tutustumistarjous ilmaiseksi ja sitoumuksetta.