Litkuksi tuomitsivat markkinat Mario-sedän glögin, vaikka ei se hirveän paljon laimeampaa ollut kuin hän kuukausi sitten vihjasi. Ehkä vähän tuhdimpaa sekoitusta itsekin odotin lähinnä velkojen osto-ohjelman rahamäärien ja kohteiden kasvattamisen osalta, mutta muuten markkinoiden sukellus todistaa lähinnä hillittömäksi turvonneita odotuksia. Kuukauden ralli oli pudottanut pettymyksen kynnyksen matalaksi.

Saattaa olla, että Draghi olisi itsekin halunnut rämäkämpiä otteita, koska päätöksistä jouduttiin äänestämään. Se tietysti tarkoittaa, että lisäelvytykselle olisi ollut vielä vaikeampi raivata tukea, kun jo tämä paketti ei kaikille kelvannut. Draghin asemassa on varmasti kova paine saada päätösten taakse suuri enemmistö, vaikka minimikin riittää.

Draghi lupasi silti tehostaa toimia, jos nämä eivät tehoa. Jos näin ikävästi käy, Dragi taivutellee vastarannankiiskit lisäelvytyksen taakse.

Tästä on kaikesta seuraa ainakin se, että rahapolitiikka pysyy poikkeuksellisen löyhänä vielä ainakin pari vuotta. Velkaohjelma jatkuu ainakin 2017 kevääseen, ja tarpeen mukaan sen jälkeenkin kuten Draghi sanoi. Korkojen noususta ei varmasti keskustellakaan ennen kuin 2018. Osakesijoittajan on siten turha irvistellä. Euroalue elpyy pikku hiljaa, ja EKP lyö lisää höyryä tilanteen vaatiessa.

Markkinatkin ymmärtänevät tämän ensipettymyksen nieltyään. Kevään osinkoralli lähestyy, joten pitkään sukellukseen en usko. Osinko-osakkeille ei edelleenkään ole mielekästä vaihtoehtoa pitkään aikaan kuin ehkä yritysbondeissa. Mutta kovaa korkoa maksavien yhtiöiden ristkitkin ovat korvauksen mukaiset. Ilmaisia lounaita ei ole.

Draghi painotti haastattelussa olevansa tyytyväinen siihen, että euroalueen elpymisessä on tällä hetkellä keskeisellä sijalla kulutuksen kasvu eikä vienti. Joku voi pitää lausuntoa omituisena, mutta minulle se kertoo keskuspankin perustellusta matematiikasta: kulutus johtaa investointeihin eli kestävään talouskasvuun. Kun raha on halpaa ja kulutus kohentuu, yritykset ja pankit kiinnostuvat taas investoinneista ja hyväksyvät niiden vaatimat riskit. Toki monet investoinnit ovat järkeviä kulutuksen tasosta riippumatta. 

Rahelvytyksen vastustajien mukaan se ei voi toimia, vaan seurauksena on pelkästään hallitsematon inflaatio ilman reaalista kasvua. Ainakaan Yhdysvaltojen kokemusten perusteella se ei pidä paikkaansa. Siellähän raju elvytys aloitettiin heti finanssikriisissä, ja osana sitä pankkisektori siivottiin tarmokkaasti. Yhdysvaltojen kasvu on ollut ihan toista kuin rahapolitiikassa konservatiivisemman euroalueen. Ja oleellista siinä on, että investoinnit ovat lisääntyneet tasaisesti jo kuusi vuotta, kuten lopusta löytyvä grafiikkaa kertoo. 

Tietysti, kuten arvostelijat vaahtoavat, halvalla rahalla tehdään varmasti heikkojakin investointeja, jotka käyvät rasitteeksi rahan kallistuessa. Mutta onko parempi vaihtoehto euroalueen kokema investointilama?

Osa investoinneista on aina tehottomia, koska yrittäjät ja rahoittajat eivät ole jumalia vaan erehtyviä kuolevaisia. Toisaalta halvalla rahallakin tehdyissä investoinneissa on aina helmiä. Parempi paljon epätasaisia investointeja kuin ei investointeja ollenkaan. Jälkimmäisessä tapauksessa kasvusta on turha edes haaveilla.

https://research.stlouisfed.org/fred2/series/GPDI