Ukrainan tilanne on sekaisin ja se on ollut sitä jo vähintään 20 vuotta. Kyse ei ole pelkästään Venäjän ilkeydestä tai hyväntahtoisuudesta vaan ukrainalaiset eivät vain tule toimeen omillaan. Heillä ei ole siihen lähitulevaisuudessa mahdollisuuksia, mutta toivottavasti tulevaisuudessa, vaikka vaikeaa siihen on uskoa.

IMF on luvannut Ukrainalle rahaa peräti 17 miljardia kahdessa vuodessa. Se on paljon rahaa, mutta nyt aluksi rahaa annetaan vain 3,2 miljardia, jos annetaan. Onhan muutkin luvanneet apuaan kuten EU, Kanada ja Japani noin 15 miljardia, mutta heillä on omia ehtojaan, jotka ovat sidottu uudistuksiin kuten kaasun hintaan. Ukrainan hallituksella ei ole juurikaan voimia tehdä mitään.

Venäjä maksoi sopimuksen mukaan Sevastopolin sotilastukikohdasta vuokraa Ukrainalle 526,5 miljoonaa vuodessa ja tämän lisäksi vielä vuokraa 97,75 miljoonaa oikeudesta käyttää vettä ja radiotaajuuksia. Nyt on kuulemma vesi katkaistu Krimiltä eli eiköhän maksutkin ole lopetettu. Summat tuntuvat joistakin pieniltä, mutta köyhästä ne tuntuvat suurelta. Ukrainan budjetti on 56 miljardia ja se on ollut miinuksella jo vuosia. Edellisellä kerralla Ukraina ei selvinnyt IMF:än ehdoista ja rahaa ei tullut luvatunmukaisesti. Viimeksi Ukraina halusi IMF:ltä rahaa vuosina vuosina 2008 ja 2010 jolloin viimeksi käännyttiin lännen puoleen.

Ukraina sanoo tarvitsevansa jostain rahaa 35 miljardia seuraavan kahden vuoden aikana. Joka päivä tarve kasvaa ja tiekarttaa kuinka rahat riittäisivät ei ole. Aiemmin Venäjä lupaili 15 miljardin apupakettia, mutta Länsi-Ukrainalaisille apu tai avun ehdot eivät sopineet, jolloin presidentti ajettiin maanpakoon. Ukrainan raskasteollisuus, Ukrainan talouden selkäranka, on Itä-Ukrainassa ja se on keskittynyt energiaa paljon kuluttavaan teollisuuteen kuten metalliteollisuuteen (maailman kolmanneksi suurin rautamalmin viejä). Tämän teollisuuden kannattavuuden ehto on edullinen energia ja halvan energian ehto on tuettu kaasun hinta. Teollisuus ei ole teknisesti korkeatasoista ja ilman halpaa energiaa se ei selviä.

Rauta ja terästeollisuus on Ukrainan päävientituote ollen yli kolmannes Ukrainan kokonaisviennistä. Ei ole ihme jos Itä-Ukrainassa huolehditaan, eikä ole ihme jos tämä huolestuttaa myös muualla Ukrainassa. IMF:än yksi suurimpia avun ehtoja on ollut juuri kaasunhinnan subventioiden lopettaminen ja Venäjän siirryttyä maailmanmarkkinahintaan talous ajautuu täysin kuralle jossa se onkin jo. Hallitus on nostanut jo kaasun hintaa 50% ja tämä koskettaa tavallistakin kansaa eikä vain teollisuutta. Ennen tätä korotusta ihmiset maksoivat kaasusta vain neljänneksen siitä mitä kaasu maksoi valtiolle. Työttömänä ei ole kiva olla jos on kylmäkin.

Ukrainan päävientimaa on Venäjä ja nyt välit ovat menneet heikoiksi. Wikipedian mukaan päävientimaat ovat Venäjä (25,6%), Turkki (5,4%) ja Egypti (4,2%) joten ei heillä ole enää vientimaitakaan jos välit eivät parane Venäjään. Neuvostoliittoon haikailu on ymmärrettävää onhan maa nyt yli 25% köyhempi kuin Neuvostoliiton hajotessa. Suomen vauraus on tuplaantunut samassa ajassa kun Ukraina on köyhtynyt 25%. Ja tulevaisuus vaikuttaa epätoivoiselta, ei paremmalta. Maalla on kummallisia vahvuuksia kuten vaikka avaruusraketeissa ja monissa muissakin hyvin vaikeissa asioissa. Maataloudessa alue on vahvaa ollen kuuluisaa mustanmullan aluetta. Ukraina on mm. maailman suurin auringonkukkaöljyn tuottaja ja on Euroopan suurin hunajan tuottaja, mutta ei maa noilla avuilla selviä. Väkiluvun kehitys kuvastaa kansan uskoa tulevaisuuteen ja Ukrainan väkiluku kasvoi vuodesta 1950 aina itsenäistymiseen asti tuonne vuoteen 1992. Kansaa oli vuonna 1992 yli 52 miljoonaa ja nyt sitä on enää 45 miljoonaa. Maan hajotessa ja ajautuessa sekasortoon tuostakin määrästä riittää hurjasti pakolaisia, myös Suomeen. Eihän autollakaan Helsingistä Kieviin ole kuin 1400 km eli suunnilleen sama kuin Hangosta Nuorgamiin.