Uusi indikaattori käryää jo taantumalta
Talouden pätevä ennustaminen olisi todella tärkeää monille toimijoille, koska käänteisiin ennalta reagoiminen helpottaisi lukemattomien toimijoiden elämää. Sijoittajat ovat tietysti oma itsestään selvä tapaus, mutta yhtä lailla se pätee kaikenlaisiin talouden toimijoihin yrityksistä hallituksiin.
Niin yksityisen kuin julkisen talouden päätöksiä olisi vaivattomampaa sorvata tietäessään missä mennään. Suhdanteiden pahasti väärä tulkinta johtaa vaikkapa politiikassa kehnoihin tuloksiin.
Taantuman kynnyksellä ei kannattaisi runnoa kovia säästöjä, koska ne pahentavat suhdannetta. Pelivaraa pitäisi hankkia korkeasuhdanteessa.
Sijoittajille suhdanteiden vähänkään tarkempi lukeminen tuo valtavaa etua, olettaen sen mahdolliseksi. Reaalitalouden käänteiden viralliset mittarit kuten bkt-laskelmat tulevat aina jälkikäteen ja ovat etenkin sijoittajalle hyödyttömiä.
Liikkeet pitää tietää ennalta niistä hyötyäkseen. Helppo todeta, vaikeampi toteuttaa.
Sahmin indikaattori jo kovassa käytössä
Taantumien arvioinnin nykyään jo varsin tunnettu väline on Sahmin indikaattori, joka perustuu työttömien määrän kolmen kuukauden liukuvan keskiarvon muutoksiin. Jos luku ylittää 0,5% vuoden pohjan ennustaa se liki aina taantuman olevan lähellä tai jopa päällä jo.
Olen esitellyt Fedin entisen ekonomistin luomaa laskentamallia, jota Fed pitää julkisesti esillä sen painoarvon takia. Tuo indikaattorihan vasta ylitti kriittisen rajansa povaten taantumaa.
Sahmin indikaattoria pidetään yhtenä luotettavimmista taantumien (harmaalla) tulkeista
Sahmin säännön heikkoutena pidetään ainakin sen hitautta. Sen hälyttäessä suhdanne on jo heikentynyt niin paljon, että poliittiset päätökset keskuspankeista hallituksiin myöhästyvät optimaalisesta.
Sijoittajalle ongelma on sama, pahempikin, ainakin piensellaiselle. Markkinoita hallitseva iso raha kun saa tietoa tiskin alta ja kykenee siksi reagoimaan kohtalaisen oikeaan ajoittaen.
Jos vaikka teollisuuden tilauskirjat alkavat uhkaavasti näivettyä, ei se varmasti pysy salassa suursijoittajilta. Olipa kyse sisäpiiritiedosta tai mistä vain.
Michellait ja Saez hioivat Sahmin mitttaria
Sahmin säännön kaltainen ja oikeastaan sitä korjaava tai tukeva Michellait-Saez-indikaattori on taloustieteilijöiden Pascal Micheillatin ja Emmanuel Saezin kehittämä taantuman havaitsemissääntö. Siinä yhdistyvät kaksi keskeistä talouden indikaattoria: työttömyys ja avoimet työpaikat.
Tarkemmin sanottuna se muuttaa Sahmin sääntöä vertaamalla työttömyysastetta ja avoimien työpaikkojen määrää 12 kuukauden ajalta. Indikaattori laukeaa, kun näiden kurssien nykyisen ja aiemman keskiarvon välillä on merkittävä poikkeama.
Indikaattori käyttää kahta parametria: työttömyyttä ja avoimia työpaikkoja. Kuva: J. Michellait
Heidän mallinsa mukaan indikaattorin noustessa 0,3 prosenttiyksikköä taantuman riski on jo selvä. Jos se saavuttaa 0,8 prosenttiyksikköä taantuma varmistuu.
Tekijöidensä mukaan menetelmä pystyy havaitsemaan taantumat Sahmin sääntöä selvästi aikaisemmin, joskus jopa kahden kuukauden viiveellä. Paikkansa pitäessään sillä olisi käyttöä sijoittajallekin.
Esimerkiksi elokuussa 2024 Michellait-Saez-indikaattori piti 48 prosentin todennäköisyydellä Yhdysvaltojen jo pudonneen taantumaan, joka saattoi alkaa maaliskuussa 2024.
Mittari alkaa jo kärytä aika lailla taantumaa. Kuva: J. Michellait
Kalifornian yliopiston professorina työskentelevä Michellait tutkailee indikaattorinsa näkymiä nettisivuillaan. Hän päivitellee niitä tarpeen mukaan.
Rahapoliikalle nopeat tarkat ennusteet kullanarvoisia
Vaikkapa ja ennen kaikkeakin keskuspankkeja makrotalouden tarkka ajantasainen tulkinta helpottaisi valtavasti. Kun nyt Yhdysvaltojen Fed lopulta aloitti ohjauskoron laskut epätavallisen rivakasti 50 korkopisteellä eli 0,5 prosenttiyksiköllä, osoittaa se hermostumista.
Myöhästyikö Fed, jota jo laki edellyttää tavoittelemaan paitsi hintavakautta myös maksimaalista työllisyyttä? Jos taantuma tosiaan jo painaa päälle, olisi löyhääminen kannattanut aloittaa aiemmin – koska se vaikuttaa aina viiveellä, melko hitaallakin.
Mitä nopeammin keskuspankki tietäisi talouden avaintekijöiden kehityksen, sen tehokkaammin rahapolitiikka toimisi tarkoituksensa mukaisesti. Etenkin taantumat tekevät ikävää jälkeä työnsä menettäville.
Ja pahetessaan koko kansantaloudelle, jolle ihanteellista olisi kyetä pitämään tuotantokapasiteetti täydessä käytössä – mutta inflaatiota kiihdyttämättä. Sen säätely on keskuspankkien avaintehtävä.
Urakoin hintavakauden JA työllisyyden puolesta! Kuva: Federal Reserve
Jos Michellait-Saez -mittari tehtävässä auttaa niin kaikki hyötyvät. Ainakin tekijät itse siihen tiukasti luottavat, totta kai.
Onko mittari Fedin käytössä, en tiedä. Ainakin Sahmin verrokkia se syynää hyvinkin tarkkaan.
Markkinoilla mahtava ennustekyky
Sijoittajaakin taantumamittarit tietysti valtavasti hyödyttäisivät, ainakin jos niiden informaatio ei olisi automaattisesti diskontanttu arvopapereiden hintoihin hyvissä ajoin. Silloin mitään suhteellista etua olisi vaikea saada.
Olisi tuollaisesta tiedosta luultavasti siltikin hyötyä. Jo siksi, että taantuman vahvasti oireillessa osaisi varoa turhia taloudellisia riskejä, jos oma elanto irtoaa suhdanneriippuvaisesta lähteestä.
Sijoitusten ajoitusten osaltakin hyvistä reaalitalouden mittareista voi varmasti hyötyä, toisaalta siihen on jo olemassa ainakin periaatteessa hyvin tehokas väline: tekninen analyysi.
Sen keskeinen lähtökohtahan on, että iso raha tietää suhdannekäänteet ja niiden vaikutukset eri yhtiöihin varsin tehokkaasti ennen muita informaatiolähteitä. Kuten jo arkijärki ja yleinen elämänkokemus sanovat.
Kun katsoo vaikka SP500-indeksin reagointia suhteessa Yhdysvaltojen taantumiiin niin aika vaivatta näkee markkinoiden tulkinneen ne etukäteen. Eli kurssit lähtevät alas ennen taantumaa – ja kääntyvät ylös yleensä jo sen keskellä.
Kyllä iso raha tietää – taantumat harmaina palkkeina
Virallinen makrodatahan vahvistaa suhdanteiden tilan reilusti jälkikäteen. Markkinat reagoivat niihin paljon aiemmin, kuten grafiikka jäännöksettä osoittaa.
Tekninen analyysi korvaamaton
Suhdanteiden kelkassa pysymisessä virallisten raporttien odottelusta ei ole kuin pelkkää haittaa. Dow Jones -indeksin perustaja, taloustoimittaja Charles Dow oivalsi tämän syvällisesti jo 1800-luvulla.
Saman ymmärryksen saavuttaminen oli itsellekin käännekohta sijoittajana. Ainakin kun kyse on kauppojen ajoituksesta, jolla voi kohentaa menestystään oleellisestikin.
Dow´n havainnot toimivat edelleen teknisen analyysin perustana, josta ovat versonneet nykyiset lukemattomat tietokonepohjaiset menetelmät. Niitä taas kehittivät miljardiluokan pörssimeklarit vuosikymmenien päivittäiskokemuksestaan ammentaen.
Noihin löytöihin ja laskelmiin omilla kokemuksilla hiottuna nojaavat omat kauppojen ajoitussuositukset käytännössä sataprosenttisesti. Joskus ei niin mairittelevasti, mutta tuottaen myös oikein laadukkaita osumia ihan napakympeistä alkaen.
Michellait-Saenzin mittari on kiintoisa väline ja tulee seurantaan. Silti se tuskin oleellisesti vaikuttaa omiin menetelmiini.
Kiitos hyvistä tiedoista !!
Koitan nyt tuon luettuani malttaa olla kasvattamatta osakepainoa liian suureksi. Mutta jos taantuma ei ennen vuoden vaihdetta ole realisoitunut niin sitten kärsivällisyyteni loppuu ja nostan taas osakepainoa.
Se jokin ei saa minua enää pelkäämään taantumaa. Kuten grafiikasta huomataan, taantumien vaikutukset ovat jääneet 90 vuoden aikana lyhytaikaisiksi. Ostan joka kuukausi jotain, mutta en mitä tahansa.
” Suhdanteiden pahasti väärä tulkinta johtaa vaikkapa politiikassa kehnoihin tuloksiin”.
Näyttää siltä, että yleinen käsitys on nyt se, että ns. soft-landing olisi onnistumassa.
USA:n keskuspankki vauhditti jo tätä ajatusta, alentaessaan 50 pinnaa ohjauskorkoa heti kärkeen. Näin myönnettiin samalla ajoituksen myöhästyminen.
Sijoittajien kannattanee katsoa eteenpäin ja luottaa FED’iin. Heillä on varmaankin paras tuntuma USA:n talouteen laajalla kokemuksella ja osaamisellaan.