Väestön ikärakenne, demografia, vaikuttaa merkittävästi pitkän aikavälin talouskasvuun ja luonnonvarojen kestävään kehitykseen. Tässä suhteessa maailma on matkalla kohti kestävämpää kehitystä ja maltillisempaa talouskasvua. Naisten hedelmällisyys lähestyy kaikkialla kahden lapsen kestävän kehityksen rajaa. Ainoastaan mustan Afrikan ja Arabimaiden lapsiluku ylittää kolmen. Jopa väestörikkaat, Intia ja Indonesia lähestyvät kovaa vauhtia keskimääräistä kahden lapsen rajapyykkiä.

Naisen keskimääräinen lapsiluku (Lähde: World bank)

Väestön ikärakenne ja lapsiluku vaikuttavat viiveellä talouskasvuun. Kasvu on voimakasta siellä, missä työelämään tulee joka vuosi merkittävä määrä uusia innokkaita ja luovuutta pursuavia nuoria. Talouskasvun tekijät alkavat heiketä noin 25 vuoden kuluttua siitä kun hedelmällisyys on merkittävästi laskenut. Näin kävi vuoden 1990 tietämillä Japanissa ja Euroopassa. Molempien rakenteellinen talouskasvu heikkeni parin prosentin suuruusluokkaan.  Muut tulevat perässä. Seuraavaksi ovat vuorossa Venäjä, Kiina, Korea ja Itä-Aasia, joiden rakenteellinen talouskasvu vääjäämättä kutistuu jo lähivuosina. Intialla, Indonesialla, Arabimailla ja Karibianmeren alueella on sen sijaan edessään vielä ainakin 25 vuoden työvoiman rakenteeseen liittyvä kukoistuskausi.

Miten sitten Suomessa? Väestömme uusiutuminen on kohtuullista ja olemme Brasilian ja USA:n kanssa samalla tasolla. Mutta väestömme ikärakenne on kehno. Lapsiluku putosi jo 1960 luvun puolivälissä alle hyväksi katsottavan rajan ja työvoimamme ikärakenteessa on jo pitkään ollut toivomisen varaa. Talouskasvumme oli silti aina vuoteen 2008 saakka hyvää tasoa. Olemme pärjänneet kaikenkaikkiaan ihan hyvin.  Muut tekijät kuten koulutus ja hyvin toimiva yhteiskunta ovat kompensoineet ikärakenteemme puutteita.