Vain muutaman A:n tähden
Viime perjantaina tuli ilmoitus siitä, että yksi luottoluokittaja on laskenut Suomen luottoluokituksen tasolle, millä monet euromaat ovat. Asia tuskin on yksinään kovinkaan merkittävä, muttei se liioin ole oire mistään hyvästä trendistä.
Esim. US:n blogeista on voinut lukea, että ”jotain tarttis nyt tehrä ihan oikeesti”. Tekemisen kohde on jäänyt epäselväksi, mutta keskeisenä vaatimuksena on ollut se, että Stubbin pitää lopettaa selfie-kuvien ottaminen. Jos jotain muuta pitää tehdä, se kohdistukoon johonkin yhtä kaukaiseen kohteeseen kuin pääministeriin.
Esittäisin eräitä konkreettisia asioita:
-Viimeistään 1970-luvulta lähtien ikäluokkien supistuminen on ollut tiedossa. Asiaan on ollut aikaa varautua viimeiset 40 vuotta ja laiminlyönnistä syyllisiä sopii siltä osin etsiä Kekkosesta alkaen.
-Suhdannetilanteen vaiheen tiedostaminen on ollut täysin hukassa. Holkerin hallituksessa 1980-luvulla Erkki Liikanen puhui elvyttämisestä aikana, jolloin talous paahtoi laakerit punaisena. 2007 finanssikriisin edessä pääministeri Vanhanen puhui 5 miljardin euron jakovarasta, jonka voisi hassata huoletta. Liika raha oli tuolloin ilmeisen suuri ongelma. Vanhanen on muuten pyrkimässä eduskuntaan.
-Suomi ei elä sosialismissa, joten Hakkaraisen sahan toistuva palaminen tai Kauko Juhantalon konkurssit eivät ole pääministerin vaan kyseisten ”yrittäjien” ongelmia – jos sahan palaminen on ylipäänsä koskaan ollut sahayrittäjälle mikään ongelma. Molemmat miehet ovat muuten pyrkimässä eduskuntaan.
-Kuten olen ennenkin todennut, tuon väitöskirjan mukaan EMU:sta ja myöhemmästä eurosta päätti kaksi miestä, Sauli Niinistö ja Paavo. Lipponen. Kun Timo Soinikin on sanonut, ettei Suomi yksinään voi erota eurosta, aika vähän olennaisia toimintamahdollisuuksia on jäänyt jäljelle.
-Itsestään selvää pitäisi olla, että lapsivähennyksen kohdentamisesta puhuminen on niin olemattoman pieni asia, ettei sillä ole talouspolitiikan kanssa mitään järkevää tekemistä.
Monien ongelmien takana on pöhötynyt virkamieskunta
On yksi asia joita ei mielestäni tarvitse korjata ja joka on kunnossa:
Julkinen sektori tukee kohtuuttoman paljon kaikenlaista tehottomuutta:
Julkinen sektori on myös luonut erilaisia monimutkaisia, tehottomuutta kasvattavia sääntöjä yhteiskuntaan:
Ongelmien ydin on liian suuri virkamiesten armeja
Kaiken takana on valtion paisuva virkamieskunta, jonka täytyy osoittaa olevansa pätevä ja tarpeellinen. Tämä virkamieskunta keksii itselleen kaikenlaista valvottavaa, budjetteja, monimutkaista lainsäädäntöä etc…… Yhteiskunnan ei tarvitsisi olla niin monimutkainen ollakseen hyvä.
Menojen lisäksi pitäisi karsia lakeja
Yhteiskunnan ei tarvitsisi olla niin monimutkainen ollakseen hyvä."
Esim. sos.toimen lainsäädäntöä on sos.toimen lakimiehen vaikea hallita, sanoi minulle ko. sektorin lakimies. Mietin vain, miksi minulle valitti. Valittaisi julkisesti.
Julkisten menojen tasapainottaminen
Olen täsmälleen samaa mieltä J.Vaheen kanssa: suomalaisesta yhteiskunnasta on tullut aivan tarpeettoman monimutkainen.
Kummallisinta tässä nykytilanteessa on mielestäni se, että kaikki näkevät että julkinen sektori kuluttaa enemmän rahaa kuin mitä verot tuottavat. Jostain kumman syystä ongelman ratkaisut lähtevät kuitenkin siitä, mistä saataisiin puristettua vielä vähän veroja. Tai kikkaillaan plus/miinus nolla -tuloksia lapsilisissä tai minimieläkkeissä.
Pitäisi olla aika selvää että julkista sektoria on supistettava selvästi jotta nykyinen verotus riittäisi kattamaan sen kustannukset. Ja supistamista pitäisi jatkaa herkeämättä, jotta kohtuuttoman kireäksi vedettyä verotusta olisi mahdollista keventää. Tätä muutosta on turha odottaa virkamiehiltä itseltään: kukapa omaa asemaansa heikentäisi tai organisaatiotaan supistamaisi. Päättäjien se on saatava selkärangallaan tehtyä.
Lääke on tosiaan simppeli: Tehdään yhteiskunnasta yksinkertaisempi niin tarvitaan vähemmän virkamiehiä ja julkiset menot tasapainottuvat.
Virkamiehistä
muutosta on turha odottaa virkamiehiltä itseltään"
Tuskin. Ajatellaan seuraavia tilanteita:
– Kuntaliitokset. Kuka kunnan johdosta lakkauttaa oman toimensa: kunnanjohtaja, valtuusto, hallitus, lautakunnat vai niitten alaiset sektorijohtajat.
– Aluehallinto. Tuttuni työskentelee elykeskuksessa kaukana Turusta. Kovin mielekästä työ ei liene. EU:lle ja ministeriöille väsätään kapulakielisiä selostuksia "hankkeista" (sanaa projekti ei suosita), joitten avulla kuihtuvien kuntien matkailua ja elinkeinoja yritetään elvyttää. Uudellamaalla loppuivat määrärahat, joten elykeskuksen työntekijät jättivät kuukausien ajan vastaamatta start upin yhteydenottoihin. Palkka tosin juoksi ja ainahan on sis. "koulutus"
– Toimitilat. TY oli aikoinaan tunnettu siitä, että se toimi suurimmaksi osaksi melko yhtenäisellä "kampuksella". Nykyään valtio vuokraa tilat, ja yo:n tilat ovat liian kovavuokraisia. Nyt TY:n tiloja on tyhjillään ja toimintaa on esim. Raision teollisuusalueella, jonne yhteydet ovat huonot.
Vrt. http://www.piksu.net/artikkeli/suomalaisen-yhteiskunnan-rakenneongelmat
Eräs pöhöttynyt osa
Eräs pöhöttynyt osa näyttäisi, ainakin jos asiaa katsoo ulkopuolelta, olevan valtionvarainministeriö. Muiden suurten ministeriöiden henkilökuntaan kuuluu luultavasti suorittavaa työtä, joka vaatii henkilökuntaa. (puolustusvoimat: kantahenkilökunta, oikeusministeriö: tuomioistuinlaitos, sisäministeriö: poliisitoimi, työ- ja elinkeinoministeriö: työttömyystuen maksaminen (TE- keskukset))
Valtiovarainministeriössä on paljon porukkaa eikä sillä ole suorittavia tehtäviä. Sen tehtävät ovat seuraavat:
"Valtiovarainministeriö (VM) on osa valtioneuvostoa. Ministeriö valmistelee hallituksen talous- ja finanssipolitiikkaa ja valtion talousarvion sekä toimii veropolitiikan asiantuntijana. Se vastaa myös rahoitusmarkkinapolitiikan valmistelusta ja valtion työnantaja- ja henkilöstöpolitiikasta sekä julkishallinnon kehittämisestä. Lisäksi VM vastaa kuntahallinnon lainsäädännön sekä kunnallistalouden kehittämisestä. Ministeriö osallistuu Euroopan unionin ja monien kansainvälisten järjestöjen ja rahoituslaitosten toimintaan.
Valtiovarainministeriön toiminnan tavoitteena on vakauden, kasvumahdollisuuksien, verojärjestelmän kilpailukyvyn sekä julkisen hallinnon palvelu- ja kilpailukyvyn turvaaminen. Ministeriön visiossa pidetään tärkeänä vakaata taloudellista kehitystä ja sen myötä vaihtoehtojen turvaamista tuleville sukupolville.
Valtiovarainministeriö on asiantuntijaorganisaatio, jonka toiminta nojautuu tietoon ja tutkimukseen. Ministeriössä arvostetaan henkilöstön osaamista, yhteistyötä ja avoimuutta. Tavoitteena on koota ministeriöön paras asiantuntemus ja kehittää toimintoja toimintaympäristön kulloistenkin vaatimusten mukaisesti."
Lähde: Virsu projekti