“Valtiokapitalismi ja blokkiutuminen eli jako meihin ja muihin” on vaarallinen trendi
Tämän ajan valtavirtaa on valtiokapitalismi, geotalous ja blokkiutuminen eli jako meihin ja muihin. Vastaava ilmiö tapahtui 30- luvun alussa kun valtaosa maailman maista suojasi talouttaan nostamalla tullimuureja. Tunnetuin tapaus lienee ollut USA:n “Smoot–Hawley Tariff Act” tullimuurit ja hieman myöhemmin tapahtunut Saksan siirtyminen kohti valtiokapitalistista (kansallis-sosialistista) omavaraistaloutta.
Suomi on valtiokapitalismin johtava valtio
Suomi on eräs valtiokapitalismin johtotähdistä. Valtion vastuut yritysten velkakannasta (Finvera 26 Mrd€) ylittävät suurimman liikepankin yrityslainatoiminnan vastuut, valtion osekesjioitukset (yli 20 Mrd€) ovat maailman suurinta luokkaa ja lähes kaikki suuret pörssiyhtiöt ovat julkisessa omistajaohjauksessa (rahastoidut eläkevarat 260 Mrd€) . Taloutemme on jo valmiiksi vahvassa virkamiesohjauksessa ja olemme instituutioiden osalta valmiita valtiojohtoisen sotatalouden toteuttamiseen.
Kolmekymmentäluvun lamasta toivuttiin toisen maailmansodan jälkeen
Kolmekymmentäluvun protektionismi johti kymmen vuotta jatkuneeseen lamaan, mutta USA:n elintaso nousi jo toisen maailmansodan jälkeen lamaa edeltäneelle tasolle. Muuallakin toivuttiin sodasta ja lamasta viimeistään 50- luvulla.
30 luvun lamaan johtaneet syyt olivat monipolviset ja tarvitsevat seikkaperäisemmän selityksen, kuin mitä pelkkä protektionismi. Rahan arvo oli sidottu kultaan, jota oli liian vähän toimiakseen liikkeellä olevan rahan vastineena, joka taas johti rahan määrän vähäisyyteen ja deflaatioon, jonka estämiseksi tarvittiin protektionismia vähentämään negatiivista vaihtotasetta ja arvokkaan kullan pakeneminen maasta, ….. Protektionismi ja siirtyminen kohti blokkiutumista oli osa tätä lamaan ja sotaan johtanutta kehityskulkua.
ETLA toivoo tutkimuksessa “Suomi geotalouden ja teollisuuspolitiikan pyörteissä” että Suomi säilyttäisi markkinataloutta
Etlan havainnot ovat teräviä ja alleviivaavat oleellisia trendejä:
“Sekä yritysten että maiden poliittinen toimintaympäristö on muuttunut merkittävästi. Globalisaation aikakaudesta ollaan siirtymässä uuteen geopolitiikan ja geotalouden aikakauteen. Sitä leimaa blokkiutuminen eli jako meihin ja muihin.
Uuden aikakauden veturina ovat valtioiden politiikkatoimet, eivät yritysten toimet. Tähän viittaa jo geopolitiikka-sanakin. Termillä tarkoitetaan erityisesti maantieteen yhteyttä maan harjoittamaan ulkopolitiikkaan. Geopolitiikan perinteisiin käsitteisiin kuuluvat muun muassa suurvalta, etupiiri, puskurivaltio ja voimatasapaino.
Geotaloudellista vallankäyttöä ei ole helppo erottaa normaalista taloudellisesta toiminnasta. Valtiot voivat käyttää talouden keinoja ulkopoliittisten tavoitteiden saavuttamiseen, eli harjoittaa geotaloutta. Sen keinovalikoimaan kuuluvat niin tullit, ulkomaankaupan rajoitukset, vientituet ja markkinoille pääsyn vaatimukset. Mukaan kuuluvat myös strategiset omistukset, riippuvuussuhteiden luonti ja teollisuuspolitiikka. Tyypillistä on, että geotaloudellinen vallankäyttö on pehmeää ja ehkä epämääräistäkin. Geotaloudellista vallankäyttöä onkin usein vaikea erottaa normaalista taloudellisesta toiminnasta. Ja vaikka se havaittaisiin, niin tyypillisesti keinojen käyttäjä ei sitä itse myönnä.”
– Uuden aikakauden veturina ovat valtioiden politiikkatoimet, eivät yritysten toimet. Vaikka Suomi pienenä maana ei kykenekään vastaamaan suurten maiden tukikilpailuun, voi tilanne kääntyä myös eduksemme. Ei ole lainkaan selvää, että tukien hyödyt valtaviin kustannuksiin nähden olisivat riittävät, pohtii tutkimuksesta vastannut Etlan tutkimusjohtaja Jyrki Ali-Yrkkö.
Kuvan lähde: wikipedia
Hegelin mukaan ensin on lähtötilanne teesi ja sille kehittyy vastareaktio antiteesi.
-30-luvulla julk. sektori oli USA:ssa olematon ja maassa jotkut näkivät nälkää. Siihen kovin kova liberalismi voi johtaa.
Sodan -39-45 vaikutuksesta moni sai vastuullisia tehtäviä ja heitä koulutettiin USA:ssa tuollaisella lailla https://en.wikipedia.org/wiki/G.I._Bill
Kehitys Suomessa oli vastaava, välitutkinnot ja opettajien pikakoulutus aloitettiin. Ekonomeja ja opistoinsinöörejä oli TEORIASSA koulutettu jo aiemmin, opiskelijoita vain oli ollut olemattomasti. Vanha opiskelu loppututkintoon asti ei ollut maittanut, sota muutti asenteita.
Tuosta teesi – antiteesi asetelmasta: “länsi” on ulkoistanut aivan liikaa Kiinaan, paluu omaan tuotantoon EU:ssa olisi mielestäni tervettä
“30-luvulla julk. sektori oli USA:ssa olematon ja maassa jotkut näkivät nälkää. Siihen kovin kova liberalismi voi johtaa.”
Äitini perhe lähti tuolloin lapsineen ja kaikkine omaisuuksineen Petroskoihin rakentamaan pehmeämpää ja inhimillisempää mallivaltiota Suomelle. Lähtöön vaikutti se, että yksi nuori suomalainen mies kuoli nälkään Kanadassa heidän perheensä “rooming house” yrityksen asuntolassa. Mummini kärsi siitä omantunnontuskia vielä 70-luvulla.
Aristoteteleen hyvefilosofia on pelkistettävissä yhteen lauseeseen:
“Ei ole niin suurta hyvettä etteikö se muuttuisi paheeksi kun sitä yksinomaisena totuutena sovelletaan.”
Tämä tunnetaan harkinnan ja kultaisen keskitien hyveoppina.
Juhan mainitsema Hegelin “teesi-antiteesi” kehityskaari taitaa olla eräs yhteiskunnallisen kehityksen kuvailemiseen hyvin soveltuva esimerkki tästä Aristoteteleen periaatteesta.
Kaakkoisessa Aasiassa “teesi-antiteesi” periaate on saanut nimen “Jang ja Jing” ja se on kuvattuna muun muassa Korean lipussa.
Taolaisuuden perusteos “Tao te Ching” on saatavana suomeksi antikvariaateista:
https://www.finlandiakirja.fi/fi/laotse-tao-te-king-1171934
Teos kuvailee sen, mikä elämässä on arvokasta ja kunnioitettavaa ja edistettävää ja mikä on hyvän elämän tie. Siinä ei ole meille tuntemattomia henkiolentoja tai henkiolentoja ylipäätään.
Kirjan ensimmäinen versio on kirjoitettu tarinan mukaan Laozu toimesta noin 500-250 eKr. Siis samoihin aikoihin kuin Aristoteleen filosofia.
En muista esitteleekö kirja “teesi – antiteesi” parin eli “Jang ja Jing” konseptin.