Hallinnon ja aluekehityksen ministerityöryhmä on hyväksynyt lakiluonnoksen valtioneuvoston toimivallan laajentamisesta ja puoltanut esityksen lähettämistä lausunnolle.  Lain on tarkoitus tulla voimaan 1.7.2014.

Esityksessä valtioneuvostolle ehdotetaan laajennettua toimivaltaa päättää kuntien yhdistymisestä viime kädessä vastoin kunnanvaltuustojen tahtoa. Menettely koskisi kaupunkiseutuja, joiden työssäkäyntialueella on vähintään 100 000 asukasta. Säännöstä ei kuitenkaan sovellettaisi Helsingin työssäkäyntialueella, jossa on parhaillaan käynnissä metropolihallintolain valmistelu.

Esityksen tavoitteena on kilpailukyvyn ja elinvoiman vahvistaminen, yhdyskuntarakenteen hallinnan sekä maankäytön, asumisen ja liikenteen suunnittelun edistäminen niillä kaupunkiseuduilla, jotka ovat asukkaiden työssäkäynnin, asioinnin sekä palvelujen käytön kannalta toiminnallisesti yhtenäisiä. Lisäksi esityksen tavoitteena on luoda edellytyksiä kaupunkiseutujen kohtuuhintaiselle asuntotuotannolle, vahvistaa asukkaiden osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia sekä estää alueen taloudellinen eriytyminen.

Valtiovarainministeriö voisi käynnistää erityisen kuntajakoselvityksen, jos kunta täyttää kaupunkiseutuperusteet.  Kaupunkiseutuperusteet kuvaavat kaupunkiseudun maankäyttöön, asumiseen, liikenteen kehittämiseen sekä taloudelliseen eriytymiseen liittyviä ongelmia. Perusteet on johdettu kuntarakennelain selvitysvelvollisuusperusteista sekä kuntajaon kehittämisen tavoitteista, joita ovat muun muassa elinvoimainen, alueellisesti eheä ja yhdyskuntarakenteeltaan toimiva kuntarakenne.

Kaupunkiseutuperusteet

Kaupunkiseutuperusteet jakautuvat kahteen kategoriaan: perusteisiin, joissa on täytettävä neljä viidestä sekä keskustaajamaperusteeseen, joka yksin riittää perusteeksi menettelyn käynnistymiseen.

Kaupunkiseutuperusteita, joista on täytettävä neljä viidestä ovat:

• Työpaikkaomavaraisuusperuste
• Työssäkäyntiperuste
• Lähitaajamaperuste
• Asuntomarkkinaperuste
• Alueen taloudellinen eriytymisperuste

Työpaikkaomavaraisuusperusteella tarkoitetaan kunnassa sijaitsevien työpaikkojen määrää suhteessa alueella asuvaan työlliseen työvoimaan. Työpaikkaomavaraisuusperuste täyttyisi, jos kunnan työpaikkaomavaraisuus on alle 80 prosenttia.

Työssäkäyntiperuste puolestaan täyttyisi, jos vähintään 40 prosenttia kunnan työssäkäyvästä työvoimasta käy töissä keskuskunnassa. 

Lähitaajamaperuste täyttyisi, jos työssäkäyntialueen keskuskunnan tai siihen rajoittuvan kunnan keskustaajamaan kytkeytyvä lähitaajama ulottuisi kunnan rajan yli tai kunnan keskustaajama ylittäisi kuntarajan.
 
Asuntomarkkinaperuste kuvaa muuttojen alueellista riippuvuutta eli yhtenäistä asuntomarkkina-aluetta: peruste täyttyisi, jos yli 40 prosenttia kunnan kaikista muutoista tapahtuu kunnan ja työssäkäyntialueen keskuskunnan välillä.

Taloudellinen eriytymisperuste on kaikkien tulo- ja lähtömuuttajien tulojen välinen erotus viiden viimeisen vuoden keskiarvona. Peruste kuvaa kaupunkiseudun kuntien välisen valikoivan muuttoliikkeen aikaansaamaa alueen taloudellista eriytymistä. Perusteen raja-arvona on 150 euroa asukasta kohden vuodessa.

Keskustaajamaperuste koskee käytännössä kuntia, jotka ovat kasvaneet kiinni yhteen.

Kaupunkiseutuperusteet täyttyvät tällä hetkellä 24 kehyskunnassa yhdeksällä kaupunkiseudulla.  Nykyisellään valtioneuvoston toimivalta koskisi Joensuun, Jyväskylän, Kuopion, Lahden, Oulun, Porin, Tampereen, Turun ja Vaasan kaupunkiseutuja.

Tarkastelun pääpaino yhdyskuntarakenteessa

Valtioneuvoston laajennettu toimivalta olisi sidottu menettelyllisesti erityisen kuntajakoselvityksen toimittamiseen kyseisellä alueella sekä kunnalliseen kansanäänestykseen. Erityinen kuntajakoselvitys voitaisiin asettaa koskemaan kaupunkiseutuperusteet täyttäviä kuntia. Selvityksessä olisi tarkasteltava ennen kaikkea maankäytön, asumisen ja liikenteen toimivuutta ja kehittämistä alueella sekä taloudellista eriytymistä.

Mikäli kuntajakoselvittäjä esittäisi selvityksen tuloksena kuntaliitosta, joka ei saisi kunnanvaltuustojen hyväksyntää, valtioneuvosto voisi päättää järjestää kuntaliitoksesta kunnallisen kansanäänestyksen selvittäjän esittämällä ja kaupunkiseutuperusteet täyttävällä alueella. Jos kansanäänestysalueella yhteenlaskettujen äänten enemmistö olisi kuntaliitoksen kannalla, olisi valtioneuvostolla oikeus päättää liitoksesta. Muussa tapauksessa valtioneuvostolla ei olisi oikeutta viedä liitosesitystä eteenpäin. Asukkailla olisi näin ollen veto-oikeus.

Pelkkä myönteinen äänestystulos ei kuitenkaan sinetöisi kuntaliitosta, vaan valtioneuvoston päätöksessä edellytettäisiin, että muutokselle olisi oltava alueen maankäyttöön, asumiseen, liikenteen kehittämiseen tai taloudelliseen eriytymiskehitykseen liittyviä painavia syitä. Lisäksi kuntajaon muuttamisen yleisten perusteiden tulisi täyttyä. Näitä ovat muun muassa alueellinen eheys ja kielellisten oikeuksien toteutuminen.

Valtioneuvoston laajennettu toimivalta voisi koskea vain kaupunkiseutuperusteet täyttävää kuntaa. Jos selvittäjän ehdotus koskee myös suostumuksen perusteella selvitykseen mukaan tulevia kuntia, valtioneuvostolla ei olisi oikeutta päättää kuntaliitoksesta vastoin kunnan tahtoa. Liitospäätös edellyttäisi tällöin muun kuin kriisikunnan osalta, että se esittää liitosta valtioneuvostolle. Kuntaliitoksesta päätettäisiin tässäkin tapauksessa samassa valtioneuvoston päätöksessä.

Ei pakkoliitosautomaattia

– Lakimuutoksella ei olla luomassa pakkoliitosautomaattia, vaan tarkoituksena on antaa valtioneuvostolle mahdollisuus päättää kuntien yhdistymisestä silloin, kun siihen on olemassa painavat ja perustellut syyt eikä ongelmia voida muilla tavoin ratkaista. Kuntien omat ratkaisut ovat jatkossakin ensisijaisessa roolissa. Näitä vaihtoehtoja kunnat eri puolilla Suomea ovat nyt liitosselvityksissä yhdessä hakemassa, totesi ministerityöryhmän puheenjohtaja, hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen.

Menettely toteutettaisiin ensimmäisen kerran vuonna 2015 siten, että kuntaliitokset voisivat tulla voimaan vuoden 2017 alusta. Valtiovarainministeriö voisi jatkossa arvioida kaupunkiseutuperusteiden täyttymistä enintään kerran kunnallisvaalikaudessa.

Hallitus linjasi kuntarakennelain täydentämisestä rakennepoliittisessa ohjelmassaan elokuussa 2013.