Kirjoitin äskettäin valuuttaliikkeiden tärkeydestä osakesalkun tuotossa. Kiinnostavaa kyllä Credit Suisse Global Investment Returns Yearbook 2012 tarttuu samaan teemaan. Kaksi keskeistä kysymystä ovat:

1. Onko tuottavampaa sijoittaa valuutan heikkouteen vai vahvuuteen? Toisin sanoen valuuttaan joka on laskenut vai noussut viimeisen vuoden tai viiden vuoden tähtäimellä. Tähän vastaus on selvä. Kun vertaillaan kaikkia 83 tutkittua maata jaksolla 1973-2011"heikko" kvintiili" päihittää "vahvan" kvintiilin yli 10% vuosituotossa sekä vuoden että viiden vuoden tarkastelujaksolla. Tässä tapauksessa vanha viisaus "osta vahvoja valuuttoja" on siis selvästi väärä. Olisi tietenkin hyvä ostaa tällaisia valuuttoja jos tietäisi että ne jatkavan nousua. Valitettavasti tietomme rajoittuu siihen miten ne ovat ennen käyttätyneet.
2. Kannattaako valuuttariskejä pitää vai ostaa turvaa kurssimuutoksia vastaan? Tässä tulos ei ole kovin selkeä. Selvää on että monen valuutan pito salkussa pienentää salkun volatiliteettiä. Jenkkisijoittaja joka olisi hajauttanut tasaisesti 19 eri markkinalle olisi vuosien 1972-2011 välillä voittanut 2% vuosituotossa jos olisi jättänyt valuuttapositiot suojaamatta. Sensijaan muut sijoittajat olisivat keskimäärin voittaneet 0.6% suojaamattomilla positioilla samoille 19 markkinalle. World equity indeksin mukaan sijoittaen he olisivat sensijaan hävinneet 0.2%. Epäilen että tulos olisi selkeämpi jos suojaukselle laskettaisiin kustannuksia, joita käytännössä aina tulee muodossa tai toisessa.

Strategiani ostaa vastikään heikentyneitä valuuttoja ei siis ole aivan ilman statististä tukea, mutta kukaan ei tietenkään takaa että juuri valittu poikkeama sadan päivän liukuvasta keskiarvosta olisi mitenkään paras. Alla tämänhetkinen tilanne. Salkussa on vahvassa ylipainossa Jeni ja Randi. Euro on taas alipainossa.