Vuodesta toiseen esitetään sama show. Suurimmat palkansaajat herättävät keskeisintä huomiota. Pörssiyritysten ylin johto rekrytoidaan ekonomien, insinöörien ja juristien yli 100.000-päisestä joukosta. Huipulla on tilaa vain harvalla eikä Rexonastakaan taida olla apua.

Edelleen joka vuosi löytyy yllätysnimiä tyyliin ”kuka ihmeen Juha Sipilä”. Nämä henkilöt ovat myyneet perustamansa yrityksen hyvään hintaan osa jo nuorella iällä. Kieltämättä suurimmat ja nopeimmat voitot tulevat varmaankin teknologiayrityksistä, mutta kyllä myös vähemmillä innovaatioilla toimivat rakennus-, kuljetus- ym. palvelualojen yritykset käyvät kaupaksi. Aina on isompia yrityksiä, joilla maltti ei riitä orgaaniseen kasvuun, vaan yritetään yrityskauppojen oikoteitä, vaikka asiakkaat saattavatkin karata yrityskaupan mukana eli ostajalle kauppa epäonnistuu.

Villakoiran ydin on siinä, että yrittäjyyteen kannustamisesta on puhuttu pitkään. Yritysveroa on alennettu ja nyt maristaan byrokratiasta. Todellisuudessa oy:n perustaminen on nykyään helpompaa kuin 1970-luvulla, jolloin tarvittiin kolme osakasta. Nykyään yksi huijari pystyy kerralla perustamaan vaikka sata yritystä.

Talouspolitiikan ongelma on se, ettei narulla voi työntää. Yrityksen perustaminen on ihan varteenotettava vaihtoehto vaurastua, mutta liian harva siitä on kiinnostunut. Näyttää siltä, että houkuttelevinta on edelleenkin mennä yritykseen töihin ja odottaa jonkun muun määräävän työtehtävistä. Ja jos määräystä ei tule, työaikaa voi aina tappaa netissä.

Voi kysyä, mikä on opettajien rooli asenteenmuodostuksessa. Opettajilla itsellään on virka ja jotenkin tuntuu siltä, että opettajatkin siirtävät eteenpäin ajatusta viran autuudesta, vaikka kyseessä olisi millainen laiskan virka hyvänsä.