Viinasen pörssihörinät ovat tunkkaista populismia
Joidenkin ihmisten kanssa ei vain tule toimeen. Kun kärvistelin 1990-luvulla suuren laman kourissa työttömänä satojen tuhansien suomalaisten tapaan, kokoomuksen Iiro Viinanen yritti keksiä konstin jos toisen, jotta valtion ei tarvitsisi kustantaa minulle välttämätöntä työttömyystukea. Nyt, kun olen taas työnmarkkinoilla ja yritän raapia kasaan piensijoittajana itselleni eläkettä, Iiro haluaa lakkauttaa pörssin. Näin hän uhoaa tuoreessa kirjassaan Vasen oikea, oikea vasen, jonka hän teki yhdessä toisen ex-poliitikon Esko Seppäsen kanssa.
Entisten poliitikkojen örinöillä ei sinänsä ole suurta väliä, mutta kun kyseessä on entinen kokoomuslainen valtiovarainministeri ja vakuutusyhtiö Pohjolan entinen pääjohtaja, niin kommentin arvoinen hänen heittonsa on. Sitä paitsi Viinasen populismilla voi olla kysyntää talouskriisin löylyissä, varsinkin hänen taustallaan.
Viinasta nyppii pörssissä moni asia – hänelle se edustaa kaikkiaan nykyaikaisen talouden rappiota. Viinasen mukaan pörssiyhtiöt jakavat liikaa osinkoja, eivätkä investoi sen vuoksi tarpeeksi omalla pääomallaan.
Ensinnäkään yrityksen omistamisessa ei ole mieltä, jos se ei jaa osinkoa, koska muuta tuloa omistaja ei saa, oli yhtiön omistusmalli mikä tahansa. Toiseksi, Viinanen yleistää populistien tapaan poskettomasti. Hyvin hoidetut pörssiyhtiöt varaavat kassaa investointeihinsa, vaikka jakavat osinkoa. Lukemattomat kasvuyhtiöt eivät jaa osinkoa juuri sen takia, että ne haluavat investoida kaikki tulonsa.
Eikä investoiminen ole itseisarvo, vaikka toki terveen yrityksen tulee tehdä aika ajoin investointeja. Mutta ei kukaan vaikkapa perusta tuotantolaitosta, jos sen tuotteille ei ole odotettavissa kysyntää.
Pörssit on keksitty siksi, että yhtiöt voivat hakea sieltä pääomia listautumalla eli myymällä omistustaan. Viinasen mukaan tällä ei ole enää merkitystä, vaan pääomia saa ja yrityksiä myydään ilman pörssiäkin. Vaikka näin olisi – mikä on varmasti jälleen paha yleistys –, en voi kuin ihmetellä, miksi vapaata markkinataloutta ajavan puolueen edustaja haluaisi kieltää tällaisen vapaan kaupankäynnin muodon, joka on ollut olemassa toimivissa talouksissa sadat vuodet.
Piensijoittajalle pörssi on ainoa tie päästä yritystoiminnan omistajaksi, ellei ryhdy yrittäjäksi. Se ei ole kaikille mahdollista tai suotavaakaan, koska kaikki eivät voi olla yrittäjiä. Toimittajakin voi periaatteessa perustaa lehden, mutta valtaosan toimittajista on oltava palkkatyöläisiä, koska suurin osa lehdistä vaatii useita toimittajia.
Jos kyseessä on pörssiyhtiö, toimittaja tai kuka tahansa palkansaaja voi ostaa palan työnantajaansa, ja olla näin eräällä tavalla yrittäjä. Pörssi antaa siihen mahdollisuuden hyvin pienilläkin pääomilla.
Ilman pörssiä kansalaiset eivät voisi sijoittaa rahojaan kuin pankkitilille tai velkakirjoihin. Niiden tuotto on olematon. Pörssi antaa palkansaajallekin mahdollisuuden vaurastua muutakin tietä kuin lottoamalla.
Viinanen luonnehtii sijoitusalan ammattilaisia eräänlaisiksi käenpojiksi, jotka olisivat pörssien sulkemisen ainoa menettäjä. Sijoitusammattilaisista saa tietysti olla mitä mieltä tahansa, mutta satojen ja tuhansien ihmisten elinkeinon halveeraaminen on ele, jonka kuvittelisi hävettävän vallassa istuvia puoluetovereita.
Ongelma on
se, että sijoitusalasta toimensa saaneita on liikaa ei sijoittajia. Namä 'ammattilaiset' syövät sijoittajien leipää ja ovat jonkinlaisia käenpoikia. Pankkiiriliikkeet (kuten vaikka Pohjola) sun muut ovat rahastajia rahoista jotka eivät heille kuulu, riskinkantajille kuuluisi isompi osa arvonnoususta. Katso kuinka paljon vaikka sijoitusala (toisten riskillä rahastaminen) on noussut vaikka USAssa viimeisen 40 vuoden aikana. Iiro Viinanen ja Esko Seppänen, jos he tähän kiinnittivät huomion ovat asian ytimessä, sanoisinko rahoitusteorian ytimessä!
En ymmärrä
En oikein käsitä tätä pointtiasi, että jotkut sijoitusinstituutiot söisivät toisten – siis sijoittajien – leipää. Tarkoittaako se, että instituutiot ottavat liian suuria katteita toisten varojen sijoittamisesta? En ole sinänsä siitä oleellisesti eri mieltä, että mm rahastojen hoitokulut ovat turhan korkeita. Mutta kenenkään ei ole pakko käyttää välikäsiä, jos haluaa sijoittaa, osakkeita voi ostaa itse, ja ainakin Suomessa sen voi tehdä edullisesti ainakin joidenkin välittäjien kautta. Tilin pito ei maksa mitään, ja pitkäaikaisen sijoittajan kannalta osakekaupan kustannukset eivät ole oleellisia. Jos taas ei luota omiin kykyihinsä sijoittajana, niin sitten on ostettava sitä asiantuntemusta, ja se on selvä, että siitä veloitetaan. Se on itse kunkin valittava tiensä, jos haluaa kapitalistiksi, pakkohan se ei ole kenellekään.
Heikki
Riski ja riskistä rahastaminen
Nyt ollaan juuri olennaisuuden ytimessä eli kuinka maailma on muuttunut. Se, että valtaosa sijoittajista, ovat muita kuin normaaleja (osakesijoittajia), vaikuttaa siihen liikkeeseen mitä on osakkeissa tai missä muussa tahansa assetissa. Jos osakkeiden reaalituotto on ollut vaikka 7 % / vuosi, niin näillä hämäystuotteilla, kuten vaikka pääomaturvatuilla tuotteilla, osakkeiden ostohinta on nostettu niin korkealle, että niiden oletustuotto on alle tuon luonnollisen tuoton. Se voi olla myös yli sen. Riskikorjattu tuotto asetetaan johdannaisilla hyvin lähelle nollaa. Mutta kun riskikorjattu tuotto on nolla, niin näiden tuotteiden tuotto on äärimmäisen herkkä riskin kuvitelluille muutoksille eli niiden periaatteellinen maksimi liike on kasvanut. Näin on, vaikka itse en ole liikkeen suuruuden muutosta nähnyt, kuten Piksussa olen kirjoittanut (http://www.piksu.net/artikkeli/p%C3%B6rssin-harhak%C3%A4sityksi%C3%A4-osa-9-liike-kasvanut). Onko ilmiö kuitenkin olemassa vaikka en sitä ole havainnut? Toisaalta riskikorjatun tuoton samanlaiseksi laittamisen voi huomata hyvin selvästi esim. että sektorituotot ovat samanlaistuneet ja niiden arvostuskertoimet ovat melkein samat. Samat arvostuskertoimet ovat myös kehittyvien maiden osakkeissa, vaikka varmaan niissä on vielä enemmän riskiä.
Miksi paasaan kuin Sokrates meren ääressä tästä? Siksi tietenkin, koska pörssin tehtävä olisi ohjata maailman resurssit mahdollisimman tehokkaasti, mutta nyt sitä ei tehdä oikein. Tätä ei tehdä siksi oikein koska riski ymmärretään aivan liian suppeasti jonkun assetin hintojen muutoksina. Rahan kanssa värkkääjät ovat varsin lukemattomia, itsekkään en käynyt loppuun yliopistoa. Mutta sijoittajilla riskikäsitys on äärimmäisen suppea he ovat väärin lukeneet Markowitzinsä. M.:n lenpifilosofi oli David Hume jolla oli huomattavsti laajempi riskikäsitys kuin Markowitzin opetuslapsilla (=tämän hetken professoreilla). Jotkut taloustieteilijät kuitenkin vielä muistavat Frank Knightin, mutta vain harvat.
Itsestäni voin todeta, että olen varsin pihalla tästä hetkestä. Olen ulkopuolinen sisällä oleva tarkkailija joka ei oikein ymmärrä mitä on tapahtumassa. Ehkä se on vain merkki, että elän tässä ajassa? Ihmettelen monien vahvoja mielipiteitä monista asioista ja olen lähes kaikkien kanssa eri mieltä. Ehkä olen väärässä, kannattaisi olla samaa mieltä? Ainakin tällöin moni olisi samaa mieltä.
Selvä
Tai ehkei sittenkään siinä mielessä selvä, etten ymmärrä pääomaturvattuja kohteita, enkä sellaisiin suoraan sanoen usko – siis että riskit voitaisiin eliminoida mistään järjestelmästä, sijoitus- tai muustakaan.
Heikki
PS
Olettaakseni Viinasta kuten muitakin vastaavia populisteja vaivaa se käsitys, että pörssin myötä taloudellisesta toiminnasta on tullut radikaalisti erilaista kuin ennen, siis kvartaalikapitalismi olisi jotain hirveän lyhytnäköistä spekulaatiota, jossa aito pitkän tähtäimen liiketoiminta on syrjäytetty. Ehkä joissakin yhtiöissä jotkut avainhenkilöt saattavat tehdä jotain sensuuntaista, mutta yleensä ottaen teoria on mielestäni potaskaa.
Terveen yrityksen täyspäiset johtajat ja omistajat tietävät, että yrityksen perspektiivi on aina vuosia eteenpäin lähtökohtaisesti maailman tappiin asti. Jos yhtiö ajaa itsensä vaikeuksiin vaikkapa jakamalla jatkuvasti suurempia osinkoja kuin sen varallisuus sallisi – pitääkseen tällä tavoin osakekurssia yllä, oletus kai olisi – niin tuommoinen yhtiö pannaan orsille äkkiä. Jotakuta piensijoittajaa tämmöinen pelleily voisi houkuttaa, mutta ihmettelen, paljonko maailmasta löytyy suuromistajia, jotka haluavat ajaa yhtiönsä nurin tällaisin keinoin. En minä ainakaan tuommoiseen yhtiöön koskisi kepilläkään.
Heikki
Hyvää pohdintaa Heikiltä.
Olen itsekin pohdiskellut noita Viinasen kommentteja siltä pohjalta, mitä niitä on mediassa tuotu esiin.
Hämmästelen tuota pörssin kritisointia. Luulisi Herra Viinasenkin ymmärtävän keskitetyn ja avoimen markkinapaikan hyödyt. Itse ne ainakin piensijoittajana ymmärrän, ja olen todella kiitollinen pörssin olemassaolosta.
Mitä päiväkauppaan tulee, niin minulle se edustaa vain puhtaasti likviditeettiä. En siis päiväkauppaa harrasta, mutta olen tyytyväinen sen olemassaolosta, sillä se mahdollistaa omien kauppojeni toteutumisen.
Myös se, että yrityksen toiminta on avoimesti julkisen analysoinnin (ja tätä kautta myös spekuloinnin) kohteena, on mielestäni hyvä asia. En itse tuosta spekuloinnista niinkään perusta, mutta analyysejä tykkään lukea. Spekulointi menee sitten enemmän tuonne viihteen puolelle.
Kiitos
Näin se on, vaikka itse ei spekulaatiota harrastaisi – kuten itse kyllä teen – niin likviditeetin olemassaolo itsessään on toimivan markkinan ehto. Todella omituista, että Viinasen taustalla ei tämmöistä käsitä.
Ja ihan yhteiskunnallisesta perspektiivistä on todella kummallista, että kokoomuslainen vaikuttaja haluaa kieltää vapaan kaupankäynnin, joka on markkinatalouden kulmakiviä, olkoon siinä sitten omat ongelmansakin.
Heikki
Ongelmien luonne
Markkinataloudessa on ongelmansa, sitä tuskin kukaan haluaa kiistää.
Minua hämmentää eniten se, että kun järjestelmässä esiintyy ongelmia, niin ensimmäisenä kritiikin kohteena on järjestelmä itse. Mikä tahansa järjestelmä, poliittisesta vakaumuksesta riippumatta, on aina ihmisen itsensä luoma ja näin ollen toimii juuri niin hyvin kuin ihmiset sen sisällä toimivat. Kiteyttäen tämän voisi todetan niin, että minkä tahansa järjestelmän lopputulema on järjestelmässä toimivien yksilöiden toiminnan summa. Ihmisen epätäydellisyydestä seuraa siis se, että järjestelmät ovat epätäydellisiä.
Mielestäni minkä tahansa järjestelmän osalta olennaisinta on se, että kuinka hyvin järjestelmään on saatu sisäänrakennettua ihmisen käytöksen huonojen puolien eliminointi. Osakekaupankäynnissä tämä tarkoittaa mielestäni sitä, että mahdollisimman monella on mahdollisuus osallistua kaupankäyntiin helposti, ja että avoimuus on aidosti läsnä. Täten ihmisen käytökseen liittyvät negatiiviset puolet eivät pääse liian raskaasti määräämään kehityksen kulkua.
Ottakaamme esimerkiksi vaikkapa Yhdysvalloista lähtenyt subprime-kriisi. Asiaan perehtyneet tietävät, että mainittujen subprime-lainojen ympärillä pyörinyt johdannaiskauppa oli lähes kokonaan piilossa julkiselta tarkastelulta ja vailla minkäänlaista sääntelyä. Kauppaa käytiin siis piilossa ilman avointa kanssakäymistä ulkomaailman kanssa. Tämä johti itseään ruokkivaan kierteeseen, joka kulminoitui siihen, että ringin sisälläkään ei enää tiedetty mitä tapahtuu. Isot pojat pelasivat isolla rahalla tietämättä itsekään pelin sääntöjä. Nytpä siis siivoamme tämän sotkun jälkiä.
Avoimuus tärkeää
Olen ehdottomasti samaa mieltä, että pörsseissä vaaditut avoimet pelisäännöt ovat järjestelmän etu. Rikkomuksia voi esiintyä, kuten kaikkialla yhteiskunnassa, mutta kohtuullisen hyvin mielestäni systeemi toimii.
Ja pörssin senkaltaiset ongelmat kuin vaikka raju volatiliteetti, myyntipaniikit ja arvostuskuplat ovat eräin osin hankalia asioita, mutta niiden estäminen kieltämällä itse järjestelmä olisi yhtä perusteltua kuin kieltää ruokakaupat sen takia, että ruon hinta nousee.
Ja esimerkiksi myyntipaniikkeihin ei kenenkään tarvitse osallistua. Lehman Brothersin kaltaisen instituution ongelma oli liian korkea lyhyiden luottojen määrä, ne kaatoivat pankin. Markkinat voivat käyttäytyä todella epärationaalisesti, mutta raju volatiliteetti on silti aito ongelma vain velkavipuiselle, hermoheikolle tai muuten huonolle sijoittajalle.
Heikki
Financialization
Eikö termi ole tuttu?
http://en.wikipedia.org/wiki/Financialization