Björn Wahlroos nosti taas kerran vastalauseiden aallon puolustamalla televisiossa perustuloa ja negatiivista tuloveroa perusteenaan se, että automatisaation eteneminen syö suuren osan nykyisistä työtehtävistä. Tilalle löytyvistä töistä osa on väistämättä matalapalkkaisia, koska niitä ostavat esimerkiksi palveluja kaipaavat kotitaloudet. Heillä ei ole varaa maksaa korkeita palkkoja.

Mustan porvarin arkkityypiksi asetetun – ei toki ilman omaa ansiotaan – Wahlroosin näkemys tyrmättiin monelta suunnalta. Hänen jopa tulkittiin tavoittelevan ryysyköyhälistöä Suomeen, vaikka hän määritteli tavoitteeksi juuri sen välttämisen. Nallen näkemykset eivät kuitenkaan heijastele vain kapitalistien yläportaan ajattelua, sillä samoilla linjoilla on vihreä vasemmistopoliitikko ja arvostettu taloustieteilijä Osmo Soininvaara.

Vaikka herrat kuuluvat varmasti poliittisesti ihan eri leireihin, ovat heidän perusteensa samat. Kumpikaan ei halua matalapalkkatöiden lisääntymistä siksi, etteikö hyväpalkkaisten töiden löytyminen kaikille olisi toivottavaa. Mutta ilman ihmettä niitä ei kaikille riitä.

Kovapalkkaisia töitä on tarjolla vain korkean tuottavuuden ammatteihin. Ne vaativat korkeaa koulutusta ja osaamista. Osa väestöstä ei niihin koskaan yllä, vaikka koulutukseen pitää panostaa. Se on ainoa kestävä tapa nostaa koko kansantalouden ja sen yksittäisten jäsenten tuottavuutta ja elintasoa. Mutta automatisaation edetessä monista töistä huolehtivat silti koneet. Syystä tai toisesta vajaakoulutetut tai muuten puutteellisesti ammattitaitoiset eivät yllä korkean tuottavuuden töihin. Heille ei ilman taikatemppuja jää vaihtoehdoiksi kuin työttömyys tai matalapalkkatyöt.

Se ei ole mukava visio, mutta sen toteutumista ei estä periaatteellinen poliittinen vastarinta, jos se ei kykene muuttamaan yhtälön taloudellisia reunaehtoja. Eikä Wahlroosin ja Soininvaaran arvostelijoilla todellisia eväitä repussaan siihen nähdäkseni ole.

Eivät vaikka suomalaisen vientiteollisuuden paremmat tuotteet, joita arvostelijat peräävät ratkaisuksi, kohenna juurikaan vajaakoulutetun työvoiman ansioita ja työllisyyttä. Eivät he vientiyrityksiin pääse töihin, vaikka niillä menisi kuinka hyvin. Ne työt, joita he aikanaan niistä saivat, hoitaa automatisaatio kasvavassa määrin.

Vahvassa kasvutaloudessa, olkoon se vaikka vientipohjainen, syntyy toki kysyntää kaikenlaiselle työlle. Palvelujen kysyntä kasvaa ostovoiman kasvaessa. Mutta palveluissakin hyvin palkattua työtä saavat vain erityisiä taitoja hallitsevat. Hyvä hieroja voi tienata mukavasti, mutta hän onkin koulutettu ammattilainen. Taas vaikka kahvilatyöstä ei kahvilan omistaja voi maksaa kovaa palkkaa, elleivät asiakkaat ole valmiit maksamaan kahvista ja pullapalasta luokkaa kympin satsi. Toki palveluiden hinnoittelu siihen suuntaan kulkee, mutta kyllä siellä rajat tulevat vastaan. 

Ja koska kahvilatyö ei vaadi korkeaa ammattitaitoa, työpaikkoihin kohdistuva kilpailu pitää työntekijöiden neuvotteluaseman heikkona. Mutta sekään ei ole villakoiran ydin. Vaikka neuvotteluasema jostain syystä olisi parempi, kahviloiden liikevaihto ja kannattavuus asettaisivat silti rajat henkilöstömenoille. Jos ne nousevat liian korkeaksi, kahvilat menevät nurin. Sama koskee ainakin valtaosaa kahvilayrittäjistä. Harva heistä kummoista tuloa repii. Asiakkaiden maksuvalmius asettaa rajan heidän ansioilleen.

Nämä kylmät numerofaktat selittävät, miksi meillä ei enää kahviloita olekaan kuin ydinkeskustoissa. Vain niissä asiakasvirrat ovat riittävän suuria kattamaan kovat kiinteät kustannukset. Vuokrat ja palkat on maksettava, oli kahvittelijoita paljon tai vähän. Hiljaisilla nurkilla niitä on vähän. Kun edes kustannuksia ei saa katettua, liiketoiminta katoaa.

Minimipalkan nostaminen ei näitä ongelmia ratkaise. Se ei tuo kahvilaan asiakkaita tai auta nostamaan sen hinnoittelua. Wahlroos ja Soininvaara toteavatkin minimipalkan ongelmaksi, että se sulkee matalan tuottavuuden työvoiman työttömyyteen. Globalisaation halvan työvoiman hintakilpailun ja digitalisaation kustannuksia leikkaavan vaikutuksen myötä ongelma kasvaa entisestään.

Palkallaan olisi tietysti hyvä elää. Mutta jos työlle ei ole kysyntää määrätyllä hinnalla, seurauksena on rakenteellinen työttömyys. Se on puhdas fakta, sanoo kansantaloustieteilijä Soininvaara. Tulkinnanvaraista on vain se, kuinka paljon työttömyys kasvaa.

Kaikenlaiselle työlle on kyllä aina potentiaalista kysyntää, mutta on toinen asia, paljonko siitä ollaan valmiit maksamaan. Jokainen käyttäisi mielellään siivouspalvelua, mutta hinta ratkaisee kysynnän. Perustulo ja negatiivinen tulovero mahdollistaisivat sen, että matalapalkkaisellakin työllä pärjäisi jollakin tavalla.

Valtavirran poliitikot haluavat antaa kuitenkin vaikutelman, että he eivät nosta käsiään pystyyn ja hyväksy näennäisesti moraalitonta mallia. Mutta onko heillä tarjota muuta kuin ylevää retoriikkaa? Ei matalapalkkatyö tietenkään ole ihanteellinen ratkaisu, mutta vielä vähemmän kasvava rakenteellinen työttömyys vahvistaa tavoiteltua tasa-arvoa.

http://yle.fi/uutiset/3-9246332