Yritysjohtajien palkat ylimitoitettuja; sijoittajien on aika toimia
Saman tyyppisestä tehtävästä maksetaan Suomessa suurin piirtein samankaltaista palkkaa selviää vasta julkaistuista vuoden 2010 verotuspäätöksistä.
Mutta palkkahaitarin yläpää on vahvasti vääristynyt. Oheisessa kuvassa on verrattu muutamien valtiota lähellä olevien laitosten sekä sattumanaraisesti valittujen yritysjohtajien palkkoja pääministerin ansiotuloihin (äärimmäisenä oikealla). Kuvaa vilkaisemalla on aivan ilmeistä, että näin räikeät palkkauksen epäsuhdat eivät voi olla aiheuttamatta yhteiskunnankin tasolla epäoptimaalista toimintaa.
Yritystoiminnassa tarvitaan suuremmat palkkaerot (?)
Yritystoiminnassa tarvitaan suurempaa palkkahaitaria:
- Yritysjohtajat nimitetään ylhäältä päin ketjussa hallituksen, toimitusjohtajan, johtoryhmän,… taholta toisin kuin poliittisessa elämässä, jossa mandaatti tulee kansalta. Asemansa tueksi yritysjohtajat tarvitsevat suuremmat palkkaerot.
- Yrityksissä tehtävä työ on voi olla raskasta ja vaativaa ja kannustimeksi tarvitaan kunnolliset palkkaerot.
Mutta nämä seikat eivät eivät oikeuta oheisen kuvan suuruista vääristymää:
- Myös valtionhallinnossa on johtotehtäviä, jotka edellyttävät autoritaarista kunnioitusta kuten puolustusvoimat. Mutta puolustusvoimien komentajan ansiotulot ovat sen verran pienet, että ne eivät mahdu oheiseen kuvaan ja silti puolustusvoimat löytää päteviä johtajia ja toimii ihan hyvin.
- Sellaisissa instituutioissa, joiden toiminta perustuu yksittäisten työntekijöiden ja tiimien asiantuntemukseen tai luovuuteen (YLE, VTT, Korkeakoulut,..) tulisi hallinnollisen johtajan palkan olla kohtuullinen. Tämä takaa sen että henkilöstö tuntee että heitä arvostetaan ja motivoituu. Tämä toteutuukin valtiota lähellä olevissa tutkimuslaitoksissa ja esimerkiksi YLE:llä. Korkeakoulujen rehtorit nauttivat niin pientä palkkaa että eivät mahdu edes yllä olevaan kuvaan. Ja osittain juuri lattiatason tekemistä arvostavasta palkkauksesta johtuen meillä on niin hyvä korkeakoululaitos, tutkimus ja kansallinen televisioyhtiö.
Syitä vääristymään ovat sijoittajien passiivisuus ja henkilökultti
Monasti on esitetty, että pörssiyritysten yritysjohtajat ja hallitusten jäsenet jakelevat toisilleen "hyvä veli" verkostossa nimityksiä ja palkkioita leväperäisellä tavalla. Ja näin näyttäisi todella olevankin asian laita.
Hallitus (tai sitä lähellä oleva nimitysvaliokunta) täydentää itse itseään eikä aitoa uusien kykyjen etsintää tapahdu. Hallitus ei myöskään joudu tilille ja vaihtoon vaikka yrityksen tulos, liikevaihto ja pörssikurssi kehittyisivät kehnosti. Osakkeenomistajat eivät tartu asiaan yhtiökokouksissa ja hallitus yleensä jatkaa huolimatta huonosta tilanteesta. Tämä kaikki kielii valvonnan puutteessa rehottavasta väärinkäytöstä ja "hyvä veli" puuhastelusta ja tulokset näemme räikeimmin toimitusjohtajien astronomisissa palkkatasoissa. Demokraattinen valtiokoneisto toimii näiltä osin yleensä paremmin. Todellisia ehdokkaita on aina olemassa, eikä vaalien tuloksia ole sovittu "hyvien veljien" kesken etukäteen niin kuin monasti yhtiökokouksissa on tapana.
Mutta hyvistä toimitusjohtajakyvyistä myös kilpaillaan yritysten kesken. Kaikki haluavat yritykseensä toimitusjohtajaksi todellisen tähden, Steve Jobbs:n. Mutta tutkimukset osoittavat että parhaiten ovat pärjänneet ne yritykset, joiden toimarit muistuttavat enemmän nöyriä, huomaamattomia hiiriä kuin sellaiset, joiden johtaja säteilee kaikkivoipaisuuden auringonpaistetta ympärilleen. Mutta silti me rakastamme tähtiä, pelastajia ja vapahtajia, ja uskomme suurmiehiin ja haluamme astronomisen korkeaa palkkaa nauttivan tähden vetäjäksi yritykseemme. Tämä virhe on niin helppoa ja luonnollista tehdä.
Ongelmaan ei ole helppoa parannuskeinoa – osakkeenomistajien kannattaa aktivoitua
Osakkeenomistajat ovat monasti hallituksen ja yritysjohdon kuljetettavissa kuin pässi narussa eikä ongelmaan taida olla muuta ratkaisua kuin parempilaatuinen omistajaohjaus. Ongelma on yleismaailmallinen ja liittyy kansainvälisesti yhtenäisen osakeyhtiölainsäädännön kautta moniin suuriin yrityksiin eikä sitä ole helppo ratkaista paikallisesti täällä Suomessa. Osakkenomistajien aktivoitumisella saamme kenties lievitystä tilanteeseen.
Yksityissektorilla pienipalkkaiset ansaitsevat todella vähän
Yksityissektorin palkat ovat noin 10…20% valtiosektorin palkkojen alapuolella (Findikaattorin kuvasta arvioituna). Palkkahaitarin täytyy olla yksityissektorilla todella valtava ja pienipalkkaisten täytyy olla todella pienipalkkaisia kun jos kerran johtajien palkat ovat näin valtavat.
Jouni Juntunen kertoi artikkelissaan siitä miten haitallista palkkaerot ovat yhteiskunnalle ja seuraavana päivänä YLE otti saman asian puheeksi.
Olen samaa mieltä Jounin ja YLE:n kanssa. Kyllä palkkaerojen pitää olla kohtuullisia ja yksityissektorin pitäsi minusta nyt tehdä muutosta.
Työ ja palkka
Kun yritysjohtaja toimii todella hyvin, hän on suurenkin palkkansa ansainnut. Mutta kun hän töppää, tehdään kuten tälle herralle http://fi.wikipedia.org/wiki/Kalle_Isokallio . Siinä menevät syy ja seuraus ristiin.
Graham kirjassaan An Intelligent Investor kehotti seuraamaan, onko johtajalla firmansa osakkeita. Hän vain aikoinaan tarkoitti sen seuraamista, ostaako johtaja rahapalkallaan pörssistä firmansa osakkeita. Mutta kun osakkeet liittyvät työsuhteeseen työsuhdeauton ja monen muun tapaisena etuna, sitä on ihan turha seurata.