Valtioiden menestyksen ratkaisee kuinka hyvin se saa kansalaisissaan olevan potentiaalin käyttöön sekä sen sotilaallinen voima. Kiina oli taloudellisesti ja teknisesti ylivoimainen aina 1700-luvulle asti, mutta he eivät panostaneet armeijaansa tarpeeksi. Länsimaat tuhosivat Kiinan taloudellisesti 200 vuoden ajaksi. Tuskin kiinalaiset uudestaan tekevät samaa virhettä ja nyt he varmistavat myös sotilaallisen voiman sekä muista riippumattomuuden. Joskus kun maa on kulttuurillisesti tarpeeksi vahva se levittää oman kulttuurinsa valloittavaan maahan, kuten useissa maissa on vahva kiinalaisen kulttuurin vaikutus. Kuuluisin tällainen esimerkki on Kreikka kun Rooma valloitti sen. Roomalaiset ottivat kreikkalaiset jumalat itselleen, mutta vaihtoivat niiden nimet.

Mutta mennään tähän konkreettiseen ongelmaan Euroopassa. Kaikilla kehittyneillä mailla on varsin paljon velkaa, jopa liikaa varsinkin suhteessa heidän valuuttareserveihinsä.

Kuvasta huomaamme hämmästyttävän asian eli valuuttareservit eivät ole enää rikkaissa länsimaissa vaan ne ovat jossain muualla. Ulkomaan valuuttareservit ovat käytännössä joko dollareissa (60%) tai euroissa (25%).  Euromaa voi velkaantua vain vieraassa valuutassa, koska sillä ei ole omaa keskuspankkia. Vieras velkaantuminen on aina vaarallista, koska valtiolla ei ole valtaa inflatoida velkojaan. Maalla on ainoastaan kaksi vaihtoehtoa vähentää velkojaan.

1. Sisäinen devalvaatio eli palkkojen ja kulujen lasku
2. Velkajärjestely

Mitä kehittyneempi valtio on kyseessä sitä vaikeampaa on sisäinen devalvaatio. Tämä johtuu siitä yksinkertaisesta asiasta, että kehittyneiden maiden BKT:sta suurempi osuus tulee kotimaisesta kulutuksesta. Sisäinen devalvaatio leikkaa suoraan kotimaista kulutusta ja siten huomattavasti kansalaisten elintasoa. Velat eivät ole alkaneet inflatoitumaan kehittyneissä maissa vaan inflaatio-odotukset ovat säilyneet varsin vakaina. Pitkät valtiolainat, tässä tapauksessa 10 vuoden, korot ovat laskeneet viimeiset 10 vuotta.

Kun inflaatio on laskenut, niin vanhojen lainojen korkorasitus valtioille on kasvanut. Vanhat lainat on otettu kovalla kuponkikorolla, reilulla reaalikorolla, jolloin ne leikkaavat nykyistä kulutusta varsin voimakkaasti.

Tästä kuvasta näemme, että eri maille on aivan erilainen korkorasitus vaikka niillä olisi täysin samanlainen lainamäärä. Heikoilla mailla joiden tulevaisuuteen ei luoteta, leikataan mahdollisesta kasvusta vielä enemmän, koska korkorasitus on suuri. Uutisoinnissa on vielä paljon historiallista tietämättömyyttä, ehkä se kuuluu tähänkin aikaan.

Kehittyneet maat velkaantuivat paljon 1900-luvun suurissa sodissa ja siksi vuosisadan ensimmäisen 60 vuoden aikana velkarasitus oli suurempi kuin nykyään. Kehittyneiden maiden velkaantuminen alkoi kasvaa uudestaan öljykriisin ja Vietnamin sodan jälkeen. Tuo 1950-luvulta alkanut nopea kehittyneiden maiden velkaantumisen vähentyminen tapahtui inflaatiota kiihdyttämällä. Sehän ”syö” hyvin nopeasti varsinkin pitkät kiinteäkorkoiset lainat. Inflaatiolla on myös eriarvoisuutta lisäävä funktio. Vientiteollisuus hyötyy suoraan siitä ja kotimarkkinayritykset saavat siitä haittaa. Mutta kuinka velkaantuneet maat voivat hoitaa velkansa jos euroalueen voimakkain valtio pelkää inflaation kiihdyttämistä lähinnä poliittisten syiden vuoksi. Ja jos velkakriisiä ei ratkaista inflaatiolla, niin monet vahvat ja sivistyneet maat, kuten Italia, on vaarassa joutua kehitysloukkoon kun maan koulutetuin väki muuttaa muualle. Muutenkin Espanjassa ja Italiassa on suuri ikääntymisongelma. Eihän Suomi, Ranska tai Saksakaan ole kovin vähän velkaantunut vaan mekin kaipaamme inflaation velkojen syövää voimaa. Näin saamme meille tavaroita myyneet maat maksamaan heidän myymänsä tuotteet. Tässä on paljon muitakin ongelmia ja suurin on tuloerojen kasvu. Inflaation kiihdyttyä vientiyritykset saavat suoraa etua rahapolitiikasta ja kotimarkkinayritykset taas haittaa. Tämän vuoksi meidän täytyy tehdä huomattavia sosiaalisia tulonsiirtoja Euroopanlaajuisesti. Olemme päästäneet varsinkin englanninkielisessä maailmassa tuloerot liian suuriksi. Voidaan jopa sanoa laajemmin, että tulo(sosiaali)erojen kasvu on yhteydessä myös huonoon talouden hoitoon. Eiväthän toisista välittämättömät ihmiset pidä huolta yhteisestä taloudesta vaan omastaan.

En kuitenkaan tee niin halpamaista johtopäätöstä, että ihmeellisen hyvin kääntäen korreloi englanninkielisen maailman taloudellisenvallan hiipuminen heidän epätasa-arvon kasvun kanssa.

Päätän tämän lyhyen esityksen velasta ja vastuullisesta siihen toteamukseen, että hyvin suurella todennäköisyydellä olisi meidän ja Euroopan etu yhdistää taloudellinen voimamme ja vähentää julkista velkaa inflaatiolla. Tämä vaatii myös voimakkasta talouspolitiikan ja sosiaalipolitiikan yhtenäistämistä jotta voimme rajata epätasa-arvon kasvua. Jos ei tehdä niin, meille tulee suuria sosiaalisia ongelmia mitkä leviävät ja tuottavat huomattavan suuria taloudellisia ja sosiaalisia ongelmia. Lähden huomenna Pohjois-Vietnamiin lasteni kanssa (5v, 4v ja 2v) tutkimaan tuota erikoista maata ja miettimään miksi he kestävät niin suurta eriarvoisuutta. Palaan Suomeen tammikuun puolessavälissä. Luultavasti en reissussa kommentoi mahdollisia kommentteja, mutta toivottavasti mahdollisimman moni kuitenkin kommentoisi tekstiäni.