Käyttäjän Heikki Ikonen blogi

Kaikki populistit on veistetty samasta puusta

Analysoin viime viikolla Etelä-Amerikassa valtaa pitäneiden vasemmistopopulistien talouspoliittisia virheitä. Jatkan aiheesta, koska radikaalit populistit jylläävät Euroopassakin, tosin etupäässä oikeistolaiset. Ranskassa suurimmaksi puolueeksi nousi oikeiston Kansallinen rintama, Puolassa Laki ja oikeus. Unkarin sukulaispuolue Fidesz on muuttanut jo liki yksipuoluejärjestelmäksi, ja samaa ajaa Turkin AKP jopa sota välineenään. Maltillisuuden mallimaana pidetyssä Ruotsissakin ruotsidemokraatit pomppii gallupkärjessä.

On vasemmistopopulisteillakin tosin imua. Kreikassa Syriza on voittanut kahdet vaalit, Espanjassa pari vuotta vanha aatesisar Podemos on kiskaissut perinteisten suurpuolueiden rinnalle.

Etelä-Amerikka saa tarpeekseen surkeasta talouspolitiikasta

Ironisen hirnahtelun aiheista ei ole pula maailman menoa seuratessa. Euroopassa ja Yhdysvalloilla populismi jyllää historiallisessa mittakaavassa, kun taas sitä toista vuosikymmentä harrastaneet maat Etelä-Amerikassa kääntävät kelkkaansa tympääntyneinä monimutkaisiin ongelmiin tarjottuihin yksinkertaisiin lääkkeisiin – jotka ovat toimineet surkeasti.

Argentiina vaihtoi vasemmistopopulistisen presidenttinsä ja Venezuela vielä populistisemman parlamenttinsa. Molemmat maat olivat ajautuneet yhtäläisiin ongelmiin. Radikaalin vasemmistolaisen ohjelmansa mukaisesti ne ovat toteuttaneet politiikkaa, jonka tavoitteena oli – ainakin periaatteessa – köyhyyden vähentäminen ja sosiaalisten erojen tasaaminen. Tavoitteessa ei ole vikaa, kyseiset ongelmat ovat aina olleet rankkoja Latinalaisessa Amerikassa.

Turha irvistellä Mario-sedän glögille

Litkuksi tuomitsivat markkinat Mario-sedän glögin, vaikka ei se hirveän paljon laimeampaa ollut kuin hän kuukausi sitten vihjasi. Ehkä vähän tuhdimpaa sekoitusta itsekin odotin lähinnä velkojen osto-ohjelman rahamäärien ja kohteiden kasvattamisen osalta, mutta muuten markkinoiden sukellus todistaa lähinnä hillittömäksi turvonneita odotuksia. Kuukauden ralli oli pudottanut pettymyksen kynnyksen matalaksi.

Saattaa olla, että Draghi olisi itsekin halunnut rämäkämpiä otteita, koska päätöksistä jouduttiin äänestämään. Se tietysti tarkoittaa, että lisäelvytykselle olisi ollut vielä vaikeampi raivata tukea, kun jo tämä paketti ei kaikille kelvannut. Draghin asemassa on varmasti kova paine saada päätösten taakse suuri enemmistö, vaikka minimikin riittää.

Draghi lupasi silti tehostaa toimia, jos nämä eivät tehoa. Jos näin ikävästi käy, Dragi taivutellee vastarannankiiskit lisäelvytyksen taakse.

Jäikö Draghin kaappiin glögiä ja pipareita?

Ensi torstaina on taas EKP:n kokous, jossa se odotusten ja aika pitkälle menevien lupaustenkin mukaan vauhdittaa deflaation vastaista ohjelmaansa. Ihme on, jos näin ei tapahdu, koska mikään ei viittaa inflaation kiihtymiseen. Euroalueen varovainen toipuminen on tilastojen mukaan kyllä edelleen käynnissä, ja suhdannekello nousuvireessä kuten Kai raportoi. Mutta mitään niin dramaattista niissä ei ole tapahtunut, että EKP peruuttaisi aikeensa.

Tietysti esimerkiksi euron kurssi notkahti reippaasti jo viime kokouksen jälkeen. Se virkistää hiukan inflaatiota ja vientiä, mutta tuskin tuo vielä EKP:lle riittää – semmingin kun lupaustensa torppaaminen kiskaisisi euron taas nousuun. Kyllä Frankfurtin iso konttori markkinoiden päälle ymmärtää.

Spekulointi on vaikea laji

Vieläkö muistatte Kiinan? Se on se iso maa Aasiassa, jonka talouden romahduksen tai ainakin hurjan hiipumisen piti ajaa maailmantalous ties millaiseen syöksykierteeseen. Tai se oli ainakin konsensusanalyysi vielä pari kuukautta sitten. Sitä toitottivat niin isot finanssitalot kuin talousmedia. Ja kyllähän Kiinasta joitakin ikäviäkin lukuja on tullut, mutta kuten olen aiheesta kirjoittaessani aina sanonut, Kiinan kykyä hoitaa talousongelmiaan vähätellään muualla maailmassa ja varsinkin länsimaissa. Ehkä se on kateutta, ehkä ideologista inhoa, ehkä vain uhoa – ja talousmedian osalta myös tarvetta repiä kirkuvia otsikkoja.

Hyvä palvelusetelisysteemi ei nosta soten kustannuksia

Sote-uudistuksesta riittää nyt tohinaa ilman minuakin, mutta yhteen asiaan en malta olla puuttumatta. Kokoomus sai pakettiin palvelutarjonnan avaamisen myös muille kuin julkisille tuottajille. Hyvä niin, vaikka omia ongelmiaankin se varmaan tuottaa kuten kaikki ratkaisut.

Mallia on arvosteltu muun muassa sen kustannuksia lisäävästä vaikutuksesta. Sen ei pitäisi olla ongelma, jos systeemi rakennettaan kunnolla eli osapuilleen tavalla, jota mm. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos esittää. Mallin pitäisi perustua palveluseteliin, jonka muovasi jo nobelisti Milton Friedman. Pääpiirteissään sen mukaan systeemi toimii Ruotsissa.

Unibet - kiintoisa testi Mr Marketin tehokkuudelle osa 2

Asettelin viikko sitten askelmerkit Unibetin tulosjulkistukselle, jotta voisin vertailla sitä hurjasti kivunneeseen kurssiin. Tilanteesta avautui minun silmääni aika erikoinen. Tulos oli sinänsä hyvä ottaen huomioon, että vertailukohta viime vuodelta oli jalkapallon MM-kisojen turvottama. Pitkän aikavälin trendinä on silti liikevaihdon, asiakaskunnan ja tuloksen kasvu. Se ei ollut yllätys.

Toisaalta osari oli konsensusennusteen mukainen, tosin liikevaihto ylitti jonkin verran sen, ei kuitenkaan EPS. Tällä tahdilla tämän vuoden EPS jää alle 25 kruunun, vaikka Euroopan jalkapallokausi pääseekin vauhtiin viimeisellä kvartaalilla. Ennen osaria osake maksoi 750 kruunua, joten melkoisia odotuksia oli hintaan mielestäni leivottu. Sen vuoksi olisin kuvitellut osakkeen rotkahtavan, mikäli osari ei ole selkeästi ennusteita parempi. Vaan näin ei käynyt – kurssi kiskaisi 800 kruunuun.

Unibet - kiintoisa testi Mr Marketin tehokkuudelle

Olen ajoittain irvaillut Warren Buffetia siteeraten markkinoiden liikkeitä eli Mr Marketia kaksisuuntaista mielialahäiriötä potevaksi kauppamieheksi, joka on joskus ylimaallisen optimistinen ja taas toisinaan vajoaa armottomaan masennukseen ja pessimismiin ilman erityisen pätevää syytä. Näin tilanne on etenkin indeksitasolla, koska pörssit saattavat heilua rankasti ohkaisten perusteiden vuoksi. Esimerkiksi Kiina-paniikki äsken ja Ukraina-paniikki viime syksynä paukuttivat alas kaikki osakkeet aika lailla riippumatta niiden kytköksistä kyseisiin alueisiin.

Vakaidenkin yhtiöiden osakkeet voivat elää vahvasti omaa elämäänsä. Esim. Koneen osake tekee vuoden sisällä hurjia loikkia, vaikka yhtiön tulos- ja liikevaihtokehitys on harvinaisen tasaisesti nouseva. Vain psykologiset tekijät ja hinnoitteluperusteiden muutokset selittävät kurssisirkuksen.

Super-Mario ei pettänyt

Ennustin viikko sitten, että EKP tulee lisäämään elvytystä joskus puolen vuoden sisään, koska inflaatio kituu jo deflaation puolella. Samalla EKP antaisi depressiivisille markkinoille sen kaipaamaa Viagraa, kun sitä taas vaivaa perinteinen syysnuupahdus. EKP ei pettänyt, sillä eilen Draghi vihjasi erinäisistä lisätoimista luultavasti jo joulukuussa. Q€ saanee jatkoajan jo tässä vaiheessa, ja mahdollisesti siihen käytettyä rahamäärää kasvatetaan jo sovitun ajan sisällä. Muitakin toimia voi olla tiedossa, mutta tuolla varmasti suurin vaikutus on.

Team Draghi tarjonnee kohta Mr Marketillle Viagraa

Jatkan hiukan Kaitsun juttua inflaatiosta. Kuten hän totesi, osakkeiden ja inflaation välillä on voimakas korrelaatio, helposti ymmärrettävistä syistä. Voimakas inflaatio rapauttaa ainakin useimpien yritysten kannattavuutta tuotantokustannusten ja korkeampien korkojen kautta.

Toisaalta korkopapereista saa tuolloin korkeampia tuottoja kuin matalan inflaation oloissa, mikä vähentää osakkeiden houkuttelevuutta ja painaa siten osakekursseja. Osinkosijoittajan kannalta kursseilla ei sinänsä ole merkitystä, mutta jos on tapana liikutella salkkunsa allokaatiota osakkeiden ja muiden instrumenttien kesken, niin sitten kursseilla on paljonkin merkitystä.

Hajautuksen merkitys riskinhallinnassa – tapaus Volski

Riskinhallinta on sijoittajan menestyksen ehto. Hajauttaminen on parasta riskinhallintaa oman kokemukseni mukaan – enkä ole yksin. Olen käsitellyt aihetta seikkaperäisesti jutun perästä löytyvästä linkissä, mutta täsmennän vielä aihetta, kun Volkswagen armeliaasti antoi siihen hyvän tilaisuuden peukaloimalla dieseliensä tietokoneita – kaikki ovat varmasti seuranneet tapausta.

Hajautuksen idea on, että se vähentää odottamattomien tekijöiden merkityksen omistustesi kokonaisuudessa riittävän pieneksi. Vauhdikkain tapa rikastua on ostaa kaikilla rahoillaan yhtä arvopaperia, jonka arvo kasvaa hurjaa vauhtia monta vuotta - mutta tällaisia lappuja on vaikea löytää, ja ennen kaikkea niiden kasvukäyrään voi tapahtua kaikenlaista turbulenssia huolimatta uljaasta historiasta. Mennyt ei ole tae tulevasta, eikä sijoittajan kannata luottaa liikaa omaan ennustajan taitoonsa. Kyseinen menetelmä on myös helpoin tapa köyhtymiseen.

Venäjä varmisti sotilaallisen umpikujan Syyriassa

Päivitän analyysin Syyriasta, koska se on pakolaistulvan ja kohta sodan eskaloitumisenkin riskin vuoksi jo iso varjo taloudellisestikin Euroopalle. Arvioin kolme viikkoa sitten näin: ”Jos EU ja länsimaat lähtisivät hallituksen kaatoon isolla sotakoneella, Venäjä varmasti kiiruhtaisi vanhan liittolaisensa tueksi entistä innokkaammin. Ainakin aluksi sota eskaloituisi, olisi sen lopputulos mikä tahansa.”

Näinhän siinä sitten kävi saman tien, vaikka kyse ei ollut varsinaisesti lännen aktivoitumisesta, vaan Syyrian hallituksen horjuvasta sotilaallisesta asemasta. Venäjä toimittaa kahteen uuteen tukikohtaan ainakin pari tuhatta sotilasta ja Venäjän parasta ilmasotakalustoa. Ensimmäiset ilmaiskut kapinallisten asemiin se teki samoin tein – eikä se todellakaan iskenyt Isistä kuten Kremlin propaganda väittää.

Ei tietenkään, koska Venäjä varmistaa, että Bashar al-Assadin hallinto pysyy pystyssä. Isis ei ole sen akuutti uhka.

Mr Marketin arvaamaton sielunelämä

Warren Buffetin kuuluisimpiin mottoihin kuuluu markkinoiden liikkeiden määrittely maanisdepressiivistä neuroosia eli nykykielellä kaksisuuntaista mielialahäiriötä potevaksi kauppamieheksi. Ajoittain hän on ylimaallisen innokkaalla ja optimistisella tuulella, jolloin hän tyrkyttää arvopapereitaan silmittömän korkeaan hintaan. Toisinaan hän vajoaa armottomaan masennukseen ja pessimismiin, jolloin samat paperit saa häneltä huomattavasti halvemmalla.

Satiirinen kuvaus ei anna ihan oikeaa kuvaa Mr Marketin toilailuista, koska eivät markkinat aivan tehottomatkaan ole. Pitkän aikavälin hintaliikkeet tuppaavat heijastelemaan aika hyvin talouden ja yksittäisten yhtiöiden kehitystä, mutta silti Buffetin lohkaisussa on perää: markkinoiden liikkeissä on paljon psykologiaa, jota on jälkikäteen vaikea selittää muuksi kuin puutteellisen markkinatiedon voimistamaksi laumakäyttäytymiseksi.

Poliittinen hospodipospodi kukoistaa

Politiikkaa kuorruttaa aina surkuhupainen retoriikka eli oman tuotteen markkinointi tosiasioista viis veisaten. Vaikeina aikoina tämä äänestäjille suunnattu hospodipospodi yltyy näköjään omiin mittoihinsa. Syy on kai se, että mitä vaikeampaa poliitikkojen on keksiä todellisia ratkaisuja, sitä epätoivoisemmin suu suoltaa näennäissellaisia.

Hallituksen kärkihospodipospodi on tuottavuusloikka. Tämä muistaakseni Juha Sipilän masinoima iskusana antaa ymmärtää, että tuottavuuden kehittäminen onnistuu poliittisilla päätöksillä, kun siihen vain kaikki lähtevät mukaan talvisodan hengessä.

Syyriassa ei ole nopeaa sotilaallista ratkaisua

Pakolaiskriisistä riittää mediatavaraa joka tuutista, mutta otan esiin yhden seikan, joka saattaa nousta keskusteluissa kohta esiin. Lännen median kyselyn mukaan yli puolet hallituspuolueiden kansanedustajista kannattaa EU:n yhteistä sotilasoperaatiota Syyrian sisällissodan lopettamiseksi. Monet eurokansalaiset miettivät varmasti samaa. Asiaa voi ajatella taloudellisenakin laskelmana: tulisiko halvemmaksi rahoittaa invaasio kuin pelastaa sodan jaloista pakenevat ihmiset.

Sotilaallista ratkaisuhan haetaan koko ajan etenkin Yhdysvaltojen toimesta. Sille on kuitenkin suuria esteitä. Länsimaat eivät voi käyttää perinteistä (ja usein pitkällä tähtäimellä tuhoisaa) sotilaallista menetelmää, jossa jotain sodan keskeisistä osapuolista tuetaan sen arveluttavista puolista huolimatta. Syyrian sodan tärkeimmät osapuolet ovat hallitus ja Isis. Molemmat ovat niin täysiä roistoja, että tuki on mahdotonta.

Netti kaipaa pelisääntöjen tarkennusta

Otan kantaa asiaan, joka ei oleellisesti liity talouteen, kuitenkin Piksun kaltaisiin julkaisuihin ja niihin rinnastettaviin nettisivustoihin. Niiden kannalta aihe on tärkeä ja pahasti keskeneräinen niin Suomessa kuin muissakin yhteiskunnissa.

Hesarin Nyt-liite sulkee pariksi viikoksi nettilehden kommentoinnin asiattomien viestin tulvan takia. Se nostaa kädet pystyyn, koska ei jaksa perata törkyviestejä, joten niiden rajoittamattoman julkaisun sijaan se pistää palvelun kiinni. Tilanne on ikävä lehdelle, koska kommenttimahdollisuus on osa sen palvelua ja edistää lähtökohtaisesti sananvapautta. Törkyviestit voi poistaakin, mutta viestien moderointi eli seulominen vaatii paljon palkallista työtä. Töryn määrän kasvaessa tolkuttomaksi moderointiin ei kannata panostaa.

Mitä markkinapaniikit kertovat markkinoiden tehokkuudesta?

Niin sitten saatiin tällekin syksylle kunnon syysmyräkkä kuten niin monena vuotena. Ilmiö on sen verran yleinen, että ehkä sitä pitäisi odottaa normina. Toisaalta ei sekään aina toteudu, olen itse sitä kiroillut muutamaan otteeseen puttieni kanssa. Ja toisaalta rysäysten pohjiakin on vaikea tietää. Itse tein ostoja viime perjantaina olettaen kuopan olevan siinä, mutta maanantai olikin syvin droppipäivä. No, onneksi sain vielä muutaman lapun laariini nostamalla velkavipua.

Kun pudotus on päällä, monet aika irrallisen oloiset tekijät voivat siihen vaikuttaa. Niitä ei kukaan tiedä etukäteen. Maanantai oli indikaattoreissa poikkeuksellinen piikki jopa monien vuosien mitassa. Mutta mitä markkinapaniikit kertovat markkinoiden tehokuudesta?

Putin hakkaa nuppiaan seinään yhä surkuhupaisammin

 

Kremlin tuorein taloussotaa koskeva irvokas päätös on tuhota satoja tonneja kelvollista länsimaista ruokaa opetukseksi salakuljettajille, virkavallalle ja varsinkin länsimaille siitä, kuinka suuri ja mahtava Venäjä ei kaipaa länsimaista ruokaa tai paljoa muutakaan. Putin ei halua antaa ulos pienintäkään heikkouden merkkiä, ja sotapropaganda taputtaa kämmenet verillä.

Kremlin mustalle listalle päätyy aina vain lisää tärkeitä hyödykkeitä, nyt jo sairaalalaitteitakin. Valtaeliittiä se ei tietysti vaivaa, heidän tarjoilunsa ja lääkintänsä pelaavat kaikissa oloissa. Eikä tuontiruoan teloituksilla ei ole suurta merkitystä muille kuin venäläisille itselleen. Heille elintarvikkeet olisivat tarpeen vaikka hätäapuna, koska jo yli kaksikymmentä miljoonaa venäläistä elää köyhyydessä, ja ruoka on kallistunut parikymmentä prosenttia.

Takaisin neukkuihin!

Fennovoiman pelastaminen Fortumin ja SRV:n voimin nosti paljon porua, johon otan osaa vielä lyhyesti yhdeltä ja laajemmin toiselta kannalta. Fortum oli asettanut mukaansa tulemisen ehdoksi, että se saa enemmistöomistuksen Luoteis-Venäjän vesivoimaloista. Tuo kauppa ei ole edennyt, mutta silti Fortum omien sanojensa kantoi omien sanojensa mukaan isänmaallisen vastuunsa. Hohhoijakkaa, sitähän ne pörssiyhtiöt tapaavat tehdä…

Yleisen tulkinnan mukaan Suomen hallitus käytti Fortumissa enemmistöomistajan ääntä ja pakotti sen pelastamaan Fennovoiman vastoin liiketaloudellisia etujaan. Jos tämä on tilanne, on se surkeaa omistajapolitiikkaa valtiolta jälleen kerran, koska silloin hallitus käytti valtaa yhtiön ja vielä enemmän vähemmistöosakkaiden edun vastaisesti toteuttaakseen omaa energia- ja aluepolitiikkaansa.

Voittojen kotiuttamisessakin on riskinsä

Nordea ohjeisti asiakkaitaan – tai ainakin ilmoitti itse tekevänsä niin - joku päivä sitten vähentämään osakepainoa salkussa eli lunastamaan voittoja ja siirtämään muihin kohteisiin. Perustelu oli, että osakkeet ovat sen verran hintavia, ettei nousuvaraa juuri ole, vaikka yhtiöiden tuloksissa ei ole odotettavissa heikennyksiä. Toisaalta nykyinen hinnoittelu edellyttäisi monen yhtiön kohdalla tulosparannuksia, joihin voi olla vaikea yltää tässä talousympäristössä.

Ymmärrän pointin, mutta en sitä itse osta useammastakaan syystä. Ensinnäkin tulosodotukset eivät koskaan ole yhtiöillä yhtenevät kuin rajujen talouskriisien aikana, jolloin ne putoavat kautta linjan. Sellaista ei ole ainakaan minun näköpiirissäni. Hyvät yhtiöt kykenevät edelleen kohentamaan tuloksiaan. Omassa salkussani puolivuotiskatsausten anti on ollut enimmäkseen makoisa, enkä odota oleellisia muutoksia, vaikka pettymyksiäkin aina leveään salkkuun mahtuu, jokaiselle sijoittajalle.

Eläkesijoittajan riskiä osakkeissa liioitellaan

Jatkan hiukan Tommi Taavilan hyvän ja havainnollistavan jutun pohjalta sijoittamisen allokaatioista ja etenkin siitä näkökulmasta, että sijoittaa eläkekassaansa varten. Kuten Tommin jutusta ja lukemattomista alan lähdeteoksista käy selville, osakkeet ovat pitkällä aikavälillä paras sijoituskohde yleensä ottaen. Eläkesijoittajia usein silti varoitellaan osakkeiden riskisyydestä, koska osakkeiden hinnat heiluvat ajoittain rajusti, kuten Tommin jutustakin selviää. Näinhän se on. Sen vuoksi voi ajatella, että eläkeiän lähestyessä pitäisi siirtää varallisuuttaan selkeästi pois osakkeista vähemmän volatiileihin ja tuotoltaan vakaampiin kohteisiin.

Kiinan hallituksen markkinoiden manipuloinnissa on vaaransa

Kiinan pörssiromahdusta on kauhisteltu viime päivinä länsimediassa ilmeisesti uutispulan vuoksi, vaikka se alkoi jo kesäkuussa ja notkahdus taittui välillä jo reippaaksi korjaukseksi ylös. Tuore sukellus ei ole toistaiseksi uponnut edellisen pohjan alle, joten jo koettua kummempaa dramatiikkaa tilanteeseen ei ainakaan toistaiseksi liity.

Kiinnostava rotkahdus on toki monellakin tavalla. Syöksy alkoi, kun hallitus kiristi velaksi sijoittamisen ehtoja pelätessään osakekuplan turpoavan hallitsemattomaksi. Mutta pörssiromahduskin rassasi hallituksen imagoa ja arvovaltaa, koska miljoonat sijoittajat kärsivät kovia tappioita, joten hallitus puuttui markkinoihin laajoilla poikkeustoimilla. Kurssien liikkeille määrättiin haarukka. Suurilta instituutioilta kiellettiin osakkeiden myyminen. Osakeannit, lyhyeksi myynti ja listautumiset kiellettiin. Eläkesäätiöt komennettiin ostamaan osakkeita. Taisi olla vielä muitakin lääkkeitä tohtorin laukussa.

Eurooppa kuuluu Iranin ydinsopimuksen voittajiin

Iranin ja ulkovaltojen ydinsopimus on historiallinen varsinkin jos se johtaa Iranin paluuseen kansainvälisen yhteisön jäseneksi. Siihen tosin riittää matkaa, ja poliittisesti Iranissa on toki jatkossakin tuomittavaa, mitä ydinsopimus ei muuta. Mutta taloussuhteiden kohentuminen tasaa ristiriitoja ainakin yleensä. Kiina oli 1970-luvulle asti eristetty ja itseensä käpertynyt maa, kunnes Richard Nixonin historiallinen vierailu raivasi suhteille tietä. Sitten alkoivat Dengin talousuudistukset ja tarinan lopun useimmat tuntevatkin.

Autoritaarinen järjestelmä on yhä pystyssä Kiinan avautumisesta ja vaurastumisesta huolimatta, mutta Kiinasta on muovautunut maailmantalouden avaintekijä. Vaikka Kiinan poliittinen järjestelmä ei ilmeisesti ole muuttumassa vapaampaan suuntaan, on maailma varmasti parempi paikka nyt verrattuna siihen, jos Kiina olisi pysynyt Pohjois-Korean kaltaisena hylkiönä.

Muistutus populisteille: tukipakettien tehtävä oli ajan ostaminen

Ensinnäkin vaikuttaa vahvasti siltä, että Kreikka saa luottonsa ja pysyy eurossa, sen verran ovat äänenpainot muuttuneet sovitteleviksi viime päivinä. Osapuolet näyttävät tajunneen olevansa viimeisellä rajalla, josta paluuta ei ole ilman nopeaa sovintoa. Sen on hyväksynyt Kreikan hallituskin, ja Tsipras haluaa pitää Kreikan eurossa, kuten suurin osa kansalaisistakin. Nyt vain kaikki tulevat sopivasti vastaan ja homma on paketissa ainakin joksikin aikaa.

Jos Kreikka sittenkin vielä päätyisi eurosta ulos, monet euroalueen kansalaiset syyttävät sille myönnettyjen tukipakettien olleen alusta asti rahan haaskausta, koska lopputulos oli tiedossa. Näin tosin sanovat monet joka tapauksessa, meillä perussuomalaiset Timo Soinin johdolla. Taklaan väitteen jo tässä vaiheessa yhdeltä oleelliselta kannalta.

Markkinat kuuntelevat rauhallisena ovella raapivaa grexitiä

Grexitiä on nyt joka media niin pullollaan, että korvista tunkee jo ulos. Ei sillä, iso asiahan kyseessä on, ja käänteet ovat olleet dramaattiset. Arvioin kuukausi pari sitten, että voimme nähdä mellakat kadulla ja sen jälkeen kansanäänestyksen eurosta hallituksen ajautuessa pakkorakoon, mutta kävikin toisinpäin. Ensin hallitus kiristi euromaita kansanäänestyksellä ja sitten alkoivat katurallit - jotka eivät onneksi ole mellakoiksi yltyneet. Toinen asia voi olla, jos täpäräksi ennustettu äänestys päättyy ei-puolen voittoon.

Shanghain pörssi rysähti jo

Toin kesäkuun alussa esiin – samoin kuin Lars – Kiinan osakekuplan, josta oli todella rajut merkit. Rysähdys alkoi melkein saman tien, aika tarkkaan viikko juttujemme jälkeen Shaghain pörssi piikkasi ja aloitti nopean sukelluksen. Minulle niin nopea rysähdys tuli hiukan yllätyksenä indikaattorien heikentymisestä huolimatta, koska usein kurssit vielä jatkavat jonkin matkaa, tosin ounastelin tämänkin olevan mahdollista. Odotin silti indeksin kokeilevan 5500 pisteen rajaa, mutta alamäki kutsui jo 5200 pisteen jälkeen. Nyt pudotusta on kertynyt yli 20 prosenttia, tänään käytiin jo 4000 pisteen alapuolella.

Teknisen määritelmän mukaan kyseessä on jo nallemarkkina, jonka rajana pidetään juuri 20 prosenttia. Ei se silti aina tarkoita, että laskumarkkina jatkuu alemmille tasoille, vaan poikkeuksiakin säännöstä on. Sen vuoksi en vanno, että pudotus väistämättä jatkuu, koska ylikuumentunut markkina saattaa tehdä noinkin rajuja korjauksia ja jatkaa silti ylemmäs ainakin jonkin aikaa.

Valtio-omistajuus muistuttaa skitsofreniaa: tapaus Altia

Edellinen eduskunta siunasi jo valtion viinatehtaan Altian myymisen, mutta tämä hallitus tuskin sitä toteuttaa, koska keskusta vastusti hanketta jo oppositiossa. Altia on oivallinen esimerkki valtion tempoilevasta omistajapolitiikasta, joka muistuttaa skitsofreniaa tai ainakin vakavaa neuroosia, jossa ihmistä repivät voimakkaat sisäiset ristiriidat. Ne estävät johdonmukaisen toiminnan, mutta se on tietysti politiikalle ominaista ylipäänsä, koska yhteiskunnan sisäiset etu- ja arvoristiriidat muokkaavaat politiikkaa puolueiden kannatuksen heiluessa vaaleista toiseen. Niin demokratian pitää tietysti toimiakin, mutta omistajapolitiikassa se johtaa usein surkuhupaisaiseen veivaamiseen tavoitteiden heitellessä kuin karusellissa.

Grexit savuaa jo - ja saattaa kärähtääkin

Arvioin toukokuun alussa Grexitin olevan lähempänä kuin koskaan, ja sitä se jo todella on. En tiedä mikä on sen todennäköisyys, mutta tuskin kaukana 50 prosentista. Median mukaan kreikkalaisten kirkas enemmistö haluaa pysyä eurossa, mutta Syriza ei välttämättä näe asiaa siten, vaikka itsekin olen niin etupäässä uskonut – kuten useimmat europäättäjätkin, oletan.

Merkantilismi on huono ideologia bioenergiassakin

Palaan vielä aiemmin käsittelemääni biotalouteen, joka on keskustan talouspolitiikan lempilapsi ao. jutussa kuvatuista syistä - jotka ovat sinänsä tyypillisiä kaikille puolueille, oman väkensä etujärjestöjähän ne ovat ideologisen sälänsä takana. Eikä siinä mitään, näin se demokratia ja ylipäänsä maailma toimii, itse kukin sen mukana. Mutta hurskastelevaa retoriikkaa täytyy vähän potkia.

Keskusta haluaa nostaa oleellisesti energiatuotannon omavaraisuutta bioenergiaa lisäämällä. Tavoitetta se puolustaa työllisyysvaikutuksella: tehdään itse ja saadaan työpaikat, jotka muuten valuvat rajojen taakse. Kuka tämmöistä kehtaa vastustaa tämmöisenä aikana? Käytännössä kepun bioenergia tarkoittaa nimenomaan kasvuperäisiä polttoaineita, joita saa maasta ja metsästä - eikä esimerkiksi aurinkoenergiaa, koska tavoitteena on saada työtä ja tuloja maaseudun kepulaisillle.

Osakekupla viimeisen päälle - Kiinassa

Lars ehti tehdä jo mainion ja varsin perusteellisen arvion Kiinan pörssikuplasta, mutta otan esiin siitä silti pari asiaa. Pörssikuplasta on riittänyt mekkalaa länsimaissa, mutta Kiinassa se on niin totista totta, että sitä kannattaa seurata jokaisen sijoittajan jo puhtaasti oppimisen tarpeesta, vaikka ei olisi lanttiakaan rahaa kiinalaisissa osakkeissa - kuten minulla ei ole.

Sivut

Tilaa syöte RSS - Käyttäjän Heikki Ikonen blogi