Käyttäjän Heikki Ikonen blogi

Lopulta kaasua pönttöön EKP:lta

Oli jo aikakin! EKP laski jälleen korkoja, koska inflaatio on lähes nollassa ja kasvu pysähtynyt. Merkittävämpää on, että keskuspankki jatkaa poikkeustoimien sarjaa aloittaen ABS-ohjelman eli omaisuusvakuudellisten arvopaperien mittavat ostot. Tavoitteena on lisätä rahan määrää markkinoilla. ABS:n puitteissa EKP ostaa esimerkiksi asunto- ja yrityslainoja, joista kootaan suuria paketteja. Pankit, vakuutusyhtiöt ja Draghin mukaan ketkä tahansa voivat toimia ABS-pakettien myyjinä. Niiden tekninen toteutus on vielä työn alla.

EKP ei määritellyt ostojensa mittakaavaa kuin toteamalla, että sen tase kasvaa merkittävästi. Setelirahoituksesta ei ole vielä kyse, joskin hiukan siihen suuntaan päätös jo vivahtaa. Varsinainen setelirahoitus on hankala toteuttaa euroalueella niin teknisesti kuin poliittisesti verrattuna Yhdysvaltoihin, Britanniaan ja Japaniin, joissa se on purrut. Luultavasti EKP käyttää ohjelmaan ainakin satoja miljardeja.

Koska Venäjän valtaeliitti saa Putinista tarpeekseen?

Ukrainan kriisi ei hetkahtanut Putinin ja Poroshenkon käsien lääppäisystä, ei tosin ollut odotuskaan. Tilanne näyttää vain pahentuvan, jos Venäjä on rahdannut joukkojaan rajan yli.  Totta tai ei, poliittinen ratkaisu loistaa poissaolollaan. Jos väite on totta, pakotteiden lisäämisen paine kasvaa sen mukaisin taloudellisin seurauksin. Onko tälle rumballe kuviteltavissa ratkaisua?

Putin on ajanut itsensä nalkkiin uhkapelinsä kanssa. Hänellä ei ole kunniallista perääntymistietä, vaikka sellaiseen halu jostain löytyisi – mikä vaikuttaa epätodennäköiseltä. Venäläiset tuntevat kriisin kohta nahoissaan muunakin kuin Oltermannipulana, mutta valtion propagandakoneisto ja muutkin vippaskonstit eivät jätä demokraattisen paineen luomalle perääntymiselle tilaa. Ja sotatilahan perinteisesti sataa valtiojohdon laariin, vaikka Venäjää tietysti ei mikään sotilaallisesti uhkaa. Kansallismielisyyttä tämmöinenkin ryysis silti aikansa nostaa.

Pohjoismaisia laatuyhtiöitä osa 9: Atrium Ljungberg

Suomalaisilla on suorastaan päähänpinttymä kiinteistösijoittamisen ylivertaisuudesta verrattuna muihin sijoitusmuotoihin, mikä kertoo kai ennen kaikkea varovaisesta mentaliteetista ja puutteellisesta osakesijoittamisen tuntemuksesta. Mutta toisaalta, mitäpä vikaa kiinteistösijoittamisessa on - paitsi se, että monelle asuntosijoittamisen kynnys on turhan korkea kovan alkupääomavaatimuksen vuoksi. Kysyntää kiinteistösijoittamiseen erikoistuneilla pörssiyhtiöillä vaikuttaa olevan Suomessa riesaksi asti, ainakin siihen erikoistuneen asuntosijoitusyhtiön Oravan suosion perusteella.

Menestyjän psykologista arkkityyppiä ei ole - onnea Antti Ruuskanen!

Antti Ruuskaselle onnea keihään Euroopan mestaruudesta!  Olen hänen menestyksestään ilahtunut paitsi suomalaisena myös lupsakkana itäsuomalaisena junttina, jollaisiin kuulun Ruuskasen tapaan. Olemme olleet pidemmän aikaa sosiaaliselta statukseltamme vähän sekuliporukkaa, toistaitoisia höppänöitä. Ruuskasen poika korjaa mielikuvaa.

Menestymisen psykologisista perusteista liikkuu perusteettomia yleistyksiä, jotka kirkastuvat urheilussa. Keihään kaltaisissa yksilölajeissa pärjää stereotypian mukaan vain itsekäs, epäsosiaalinen ja oman pärjäämisensä alttarille läheisensäkin uhraava täydellisyyden tavoittelija, ”tappaja”, siis enemmän tai vähemmän nilkki. Ruuskanen kiskaisi arvokisan finaalissa ennätyksensä ja aika varman voiton, jonka jälkeen hän irvaili miljoonille katsojille, että Pielaveden ennätys jäi tekemättä. Siitä on tappamisen ja itsensä liian vakavasti ottamisen meininki harvinaisen kaukana.

Pohjoismaisia laatuyhtiöitä osa 8: Byggmax

Ruotsalainen rautakauppaketju Byggmax on jo luultavasti tuttu useimmille Piksun lukijoille ainakin nimeltään, koska yhtiö on rantautunut Suomeenkin viime vuosina. Kotinurkillani Tampereella yhtiö on avannut pari liikettä lyhyen ajan sisään, ja innokkaasti se on laajentunut ylipäätään. Liikkeitä on kaikkiaan toista sataa Pohjoismaissa. Jos konsepti toimii kuten yhtiö itse uskoo, on haluja varmaan toimia muuallakin kuin Pohjoismaissa ajan mittaan.

Byggmax on rautakaupan Lidl: se myy rakentajien perustarpeita erittäin edullisesti. Tuotevalikoima on karsittu, suorastaan spartalainen; olen käynyt liikkeissä, joiden yleisvaikutelma on ankea. Erilaisia tuotteita ja henkilökuntaa on vähän. Mutta rautakauppa ei ole kauneuskisa, eikä rakennustarvikkeiden suhteen brandeillakaan ole suurta väliä, ainakaan niillä, jotka jäävät silmiltä piiloon. Halpa hinta on vahva valtti, kun tuotteissa ei ole oleellisia eroja.

Pohjoismaisia laatuyhtiöitä osa 7: Axfood

Jos minun pitäisi valita puolenkymmentä tylsintä tietämääni yhtiötä ja osaketta, ruotsalainen elintarvikeketju Axfood kuuluisi listalle. Tämä ei kuitenkaan ole moite, vaan pikemmin tunnustus, vaikka voi sen riskihalukas sijoittaja toisinkin nähdä. Axfood on yksi tasaisinta tulosta tekevistä yhtiöistä, joihin olen koskaan törmännyt, ja se pätee niin liikevaihtoon kuin kannattavuuteen. Defensiivinen alahan vähittäiskauppa sijoittajan kannalta on yleensäkin, mutta Axfood on silti liki omassa kastissaan. Kesko ja Stockman – joilla on toki paljon muutakin kuin elintarvikepuoli - ovat tähän yhtiöön verrattuna supersyklisiä vuoristorataosakkeita. Mutta juuri se tekee yhtiöstä niin idoottivarman.

Pohjoismaisia laatuyhtiöitä osa 6: Biogaia

Ruotsalainen Biogaia kuuluu monen silmissä luultavasti osastoon ”humpuukipulju”, koska tämän pienen lääkeyhtiön päätuote ovat probiootit, suomeksi sanottuna nieltävät vatsabakteerit. Biogaian oma kehitelmä on nimeltään Lactobasillus reuteri, joka on maallikon käsitykseni mukaan jonkun sortin maitohappobakteeri. Suomesta sitä saa pillereinä apteekeista Rela-tuotenimellä, purkki löytyy yleensä hyvin sijoitettuna asiointitiskiltä korvan juuresta – suhteet apteekkareihin näkyvät pelaavan. Samaa bakteeria on myös Rela-elintarvikkeissa, lähinnä erilaisissa juomissa kuten piimässä.

Lactobasillus reuteri on kehitetty vatsavaivoja vastaan. Minulla niitä on riittämiin, ja oman kokemukseni mukaan Rela-tuotteista on niihin apua. Yhtiön innokkain väite on, että ko. bakteeri poistaa tai ainakin helpottaa oleellisesti lasten koliikkivaivoja. Jos se pitää vähänkään paikkansa, kysyntä on varmasti valtavaa pitkällä tähtäimellä.

Palvelusektorin pitääkin kasvaa osa 2

Teollisuusmaan käsitteeseen tuntuu sisältyvän ajatus, että teollisuuden osuus työpaikoista on suuri verrattuna toisiin sektoreihin. Näinhän ei yleensä ottaen ole rikkaissa maissa, vaan palvelut ovat ylivoimaisestikin suurin työllistäjä. Silti meillä elee edelleen ajatus, että emme me elä toistemme paitoja pesemällä. On siinä toki totuutensa, sillä ilman tehokasta teolllista tuotantoa meillä ei olisi varaa laajaan palvelusektoriin. Korkea tuottavuus sen mahdollistaa. Mutta korkea tuottavuus ei tarkoita, että työvoiman kysyntä kohdistuisi teollisuuteen.

Pohjoismaisia laatuyhtiöitä osa 5: Elekta

Elekta on ruotsalainen terveydenhuoltolan yritys, joka on noussut pienestä firmasta keskikokoiseksi nopeasti, ja kerää kotimaassaan jo jatkuvasti sijoittajilta laajan huomion, vaikka täällä se on huonosti tunnettu olettaakseni. Elekta kehittää innovatiivisia ratkaisuja syövän ja aivosairauksien hoitoon. Joka vuosi noin miljoona potilasta saa hoitoa Elektan tuotteilla, ja luku on kasvussa. Yhtiö kehittää muun muassa sädehoitoja ja hoidossa käytettyjä ohjelmistoja.

Tarkemmin en hoitoja tunne, kun minulle ei ole lääketieteellistä koulutusta, mutta yhtiö toimii jo kautta maailman, ja on kasvanut tasaisen varmasti - takavuosina kiivaastikin, joskin nyt vauhti on eräin osin laantunut. Onko kyse suhdanneluonteisesta jarrutuksesta vai jostain oleellisemmasta, aika näyttää. Minulle tämä osake on kuitenkin ollut niin tuottoisa, että suhtaudun yhtiöön yhä luottavasti.

Palvelusektorin pitääkin kasvaa osa 1

Minun on pitänyt jo hyvä aikaa kirjoittaa kommentaari palvelusektorin tulevaisuudesta, ja sain siihen nyt hyvän kimmokkeen Piksun toimituksen jutusta ”Ohjelmistoteollisuus on Suomen nopeimmin kasvava vientisektori”, julkaistu 27.6. Ainakin julkisen keskustelun perusteellahan Suomessa murehditaan enemmän teollisuuden kuin palvelualan työpaikkoja. Asenne on nurinkurinen, sillä kaksi kolmesta suomalaisesta tienaa elantonsa palvelusektorilla. Suhde on sama kaikissa rikkaissa teollisuusmaissa, myös Saksan ja Japanin kaltaisissa vientimahdeissa. Taustalla on ajatus, että emme me elä toistemme paitoja pesemällä – vaikka palvelut ovat yhtä oleellinen osa tuotantoa ja elämänlaatua kuin muut sektorit.

Pohjoismaisia laatuyhtiöitä osa 4: TGS Nopec

Norjalainen TGS Nopec Geophysical Company on energiateollisuuden alihankkija, joka tuottaa geologisia kartoituksia öljy- ja kaasuteollisuudelle maalla ja merellä, jälkimmäinen on niistä ollut sille tärkeämpi sektori. En tiedä tarkemmin, millaista teknologiaa työssä käytetään, mutta korkean osaamisen toiminnasta on kyse. Geologiset kartat ovat välttämättömiä, kun uusia energialähteitä etsitään.

Energiasektori on kokenut lyhyessä ajassa hurjia mullistuksia. Vuosikymmen sitten edessä näytti olevan aika, jolloin öljy- ja kaasuvarannot hupenevat vauhdilla, ja uusia oli vaikea löytää tilalle (ns. oil peak). Ja samaan aikaan kulutus kasvoi rajusti etenkin kehittyvissä talouksissa. Yhtälö tarjosi hurjan markkinaraon TGS:n kaltaisille yhtiöille, jotka ovat välttämättömiä uusien varantojen löytämisessä. Niiden keskeiseksi resurssiksi uskottiin syvät merialueet.

Pohjoismaisia laatuyhtiöitä osa 3: Hennes & Mauritz

Ruotsalainen vaatekonserni Hennes & Mauritz (H&M) on tuttu useimmille suomalaisille, sillä yhtiön kaupat kuuluvat useimpien suurten kaupunkiemme katukuvaan, monessa niistä liikkeitä on useita. Vuosikymmeniä toiminut yhtiö on Ruotsin tunnetuimpia talousinstituutioita, joka oli alansa jättiläinen Ruotsissa jo 1980-luvun alussa siellä asuessani. Yhtiö on laajentanut toimintansa ympäri maailmaa ja työntynyt tehokkaasti mukaan nettikauppaan. Voimakkaasta laajentumisesta huolimatta yhtiön on säilyttänyt korkean kannattavuutensa, mikä on usein yrityksille kriittinen vaihe.

Pohjoismaisia laatuyhtiöitä osa 2: NCC

NCC ei kenellekään ole varmaan tuntematon yhtiö, koska se toimii laajalti Suomessakin, mutta jos joku ei ole siihen paneutunut sijoitusmielessä niin on korkea aika. Tukholman pörssiin listattu rakentaja on monipuolinen ja vakaa yhtiö, joka kasvattaa tasaisesti liikevaihtoa, tulosta ja osinkoa. Toimintaa on kaikkialla Pohjoismaissa, mikä vähentää suhdanneriskiä sinänsä syklisellä alalla.

Sijoittajalle NCC on ollut ällistyttävänkin paljon parempi lappu kuin suomalaiset kilpailijansa, mikä kertoo yhtiön laadun ohella Ruotsin talouden vetreydestä. Ero hyvin samankaltaiseen YIT:hen on ollut suorastaan järkyttävä viime vuodet. Luvut vuosilta 2013- 2009 puhukoot puolestaan:

Liiketoiminnan tuotot kruunua:

57 823 000

57 227 000

52 535 000

49 420 000

51 817 000

 

Liiketulos ennen poistoja kruunua:

2 679 000

2 537 000

2 017 000

2 254 000

2 150 000

 

Osakekohtainen tulos kruunua:

18,31

17,47

EKP heräsi tositoimiin, jatkoa voi seurata

Lopulta EKP otti kovemmat otteet deflaatiota vastaan ja kasvun edistämiseksi. Ohjauskoron laskulla ei tässä kohtaa ole suurta merkitystä, se oli pieni ja jo hinnoiteltu markkinakorkoihin, mutta ainakin se vahvistaa odotuksen, että korot pysyvät alhaalla vielä pitkään. Sen pitäisi innostaa rahaa kiertoon.

Pankkien talletuskoron lasku miinusmerkkiseksi tarkoittaa, että ne eivät voi enää makuuttaa rahaa keskuspankissa ilmaiseksi, vaan joutuvat maksamaan siitä. Tätä ei ole yksikään iso keskuspankki ennen kokeillut, Tanska kylläkin muutaman vuoden. Tavoitteena on, että pankit laittavat rahat kiertoon reaalitalouteen. Nyt niitä on pidetty keskuspankissa suojassa EKP:n mukaan liian hanakasti. Tanskan kokemuksista olen lukenut, että mikään valtava vaikutus sillä ei ollut pankkeihin, mutta EKP on tutkinut Tanskan mallia ja näköjään pitää sitä kokeilemisen arvoisena.

Pohjoismaisia laatuyhtiöitä osa 1: Unibet

Avaan nyt sarjan (luullakseni) vähemmän tunnetuista pohjoismaalaisista yhtiöistä, koska moni kokemattomampi sijoittaja on turhan sidottu suomalaisiin osakkeisiin. Olen plerannut vuosien varrella jollain tapaa liki kaikki pohjoismaiset yhtiöt. Tässä sarjassa esiteltyjen ohessa voi löytyä parempiakin, mutta nämä ovat haaviini tarttuneet eri aikaperspektiivillä.

Markkinakatsaus

Totesin edellisessä markkinakatsauksessa olevamme markkinahaarukassa, joka saattaa päättyä monelta vuodelta tuttuun kesädroppiin. Näin ei ainakaan toistaiseksi ole käynyt, vaan useimmat indeksit karauttivat markkinahaarukan ylälaitaan, osa siitä ylikin. OMX muun muassa rikkoi rajana toimineen 7500 pistettä, samoin Dax 9800 pistettä. Ylälaita asetettiin jo vuodenvaihteessa, ja osa pörsseistä on yhä sen sisällä.

Nyt on tietysti kuuma kysymys, jatkavatko pörssit ylös vai sukeltavatko takaisin markkinahaarukkaan. Jos matka jatkuu ylemmäs, liikkeen pitäisi tällaisessa tilanteessa olla reipas, muuten kyseessä on fake brake eli valemurto, jonka paljastuessa takaisin tullaan yleensä reipasta kyytiä. Tämä väite perustuu kokemukseen.

Intia voi palata kovaan kasvuun hallituksen vaihtuessa

Intia koki melkoisen vallankumouksen, kun Narendra Modin johtama kansanpuolue sai suoran enemmistön parlamenttiin. Perinteisesti maata hallinnut kongressipuolue romahti totaalisesti.

Intiaa on vaivanut jo pitkään vakava korruptio ja huono hallinto. Manmohan Singhin markkinauudistukset piiskasivat Intian vahvaan kasvuun 1990-luvun alusta asti, ja Intiasta odotettiin Kiinan kaltaista talousveturia. Mutta viime vuosina hänen perintönsä on hukattu. Intiaa on vaivannut korkea inflaatio, työttömyys, heikko kasvu, tuhlaileva julkinen sektori ja moni muu asia. Modi lupasi muuttaa kaiken tämän, ja sanoma vetosi äänestäjiin. Materiaalisten olojen kohentaminen on nyt intialaisia yhdistävä aate. Onnistuessaan kansanpuolue voi hallita pitkään.

AAA-RGH!!! - lopettakaa luottoluokituksesta vouhottaminen

Suomessa ollaan hirveän huolissaan korkeimman eli AAA-luottoluokituksemme putoamisesta; sillä perustellaan toimia jos toisia valtiontaloudessa. Toki AAA on hyvä asia rahoitusmenojen kannalta, mutta ei luokituksen laskeminen lainkaan dramaattinen juttu olisi, ellei kyse olisi todella reippaasta pudotuksesta. Semmoista eivät luokittajat ole vihjanneetkaan, mahdollisuutena on välähtänyt yhden pykälän pudotus velkaantumisen syventyessä.

Venäjä maksaa nyt uhkapelistään

Vladimir Putin yllätti ilmoituksella, että hän vastustaa Itä-Ukrainan venäläismielisten kaavailemaa itsenäisyysäänestystä, ja kannattaa Ukrainan presidentinvaaleja. Koska Putinia ei tunneta odottamattomien u-käännösten johtajana, on aloite tulkittu peliksi, jolla Putin pelaa aikaa ja parempia neuvotteluasemia. Jos taas takaa löytyy aito säikähdys, syy on ilmeinen: länsimaiden talouspakotteet purevat.

Pakotteita on hiljakseen lisätty etenkin Yhdysvaltojen vaatimuksesta. Putinin lähipiirin lisäksi ne ulottuvat jo pariin kymmeneen venäläisyritykseen. Arvostelijoiden mielestä pakotteet ovat yhä muodollisia, koska ne eivät iske suoraan Venäjän talouden ytimeen eli energiavientiin ja rahalaitoksiin. Paperilla siltä näyttääkin - mutta pakotteiden todellinen vaikutus on suurempi, koska ne luovat pelkoa kaikkea liiketoimintaa kohtaan Venäjällä. Epävarmuus on taloudelle myrkkyä.

Markkinakatsaus

Keväisin osakemarkkinat tekevät usein reippaan dropin, ja sellaisen tuoksu on aika vahvasti ilmassa jälleen – osassa pörsseissä loiva lasku on joka tapauksessa jo päällä. Syveneekö liike kunnon roiskaukseksi, mene tiedä, mutta merkkejä sen puolesta ei ole vaikea löytää, vaikka mihinkään varmuuteen ei voi tuudittautua.

Moni pörssi on tahkonnut kapeassa markkinahaarukassa viime kuukaudet, OMX välillä 7000 – 75000, Dax välillä 9000 – 9700. Daxissa jokainen ralli on pysähtynyt aina hiukan alemmas kuin edellinen; viimeisin niistä sai hädin tuskin korkattua 9600. Se on luonut piikkien päälle loivasti laskevan trendilinjan, joka alkoi vuodenvaihteessa, ja jota on rakennettu jo neljän rallin voimin.

Imperiumi hakee vastaiskua

Venäjän voimapolitiikka pakottaa Euroopan muokkaamaan energiapalettiaan. EU saa kolmasosan kaasustaan Venäjältä, ja puolet tuosta määrästä kulkee Ukrainan kautta. Moni EU-maa on syvästi riippuvainen venäläisestä kaasusta, mikä heikentää EU:n energiaturvallisuutta ja Venäjä-politiikan yhtenäisyyttä. Tähän on tulossa pysyvä muutos, ellei Venäjä reivaa nopeasti voimapolitiikkaansa. Se olisi pieni ihme.

Sipilän elvytysvisio on ylenpalttinen ja ristiriitainen

Keskustan puheenjohtajan Juha Sipilä hinkuaa pääministeriksi hurjilla lupauksilla, jotka tuovat mieleen Veikko Vennamon – hän kun uhosi aikanaan poistavansa Suomesta työttömyyden olikohan puolessa vuodessa. Pikkupuolueesta hallitukseen hurjalla vaalivoitolla loikannut SMP ei kyennyt lupausta lunastamaan. Ja aika lailla utopistisilta kuulostavat Sipilänkin yhtä hurjat visiot, vaikkakin perustaltaan hiukan realistisimmilta.

Sipilä on puhunut jo pitkään valtion omaisuuden myynnistä startup-yritysten rahoittamiseksi. Aiemmin hän on puhunut mm. bioteknologiarahastosta, jonka kautta valtio kanavoisi myyntiomaisuutta työpaikkojen luomiseen. Viime puheissa sektorien määrä on kasvanut, mutta rahoitusmalli pysynyt samana. Keskustalaiset käyttävät eufemismia ”valtion ei-strategisen omaisuuden muuttaminen toiseen muotoon”.

Seadrill, osinkoyhtiöiden kuninkaallinen

Turvallisuushakuisen sijoittajan valinta ovat hyvät osinkoyhtiöt, joita on edelleen tarjolla runsain mitoin. Ja varsinkin kun useimpien vaihtoehtoisten sijoituskohteiden tuotto on surkea. Kun Euroopassa rahapolitiikka on vain löyhentymässä, hyvät osingonmaksajat ovat arvossaan.

Hyvät osinkopaperit ovat etenkin hyvin pitkäaikaisten omistajien eli holdaajien luonnollinen valinta, heitähän ei kurssien liike kiinnosta, ainoastaan osinkovirta. Markkinoita ja talouden trendejä tarkemmin seuraamattomalle se onkin järkevä tapa sijoittaa. Osinkosijoittaminenkaan ei toki ole taikasauva, jolla pääsisi eroon sijoittamisen perimmäisestä luonteesta eli riskeistä ja vaihtelevista tuotoista. Aiemmat osingot eivät ole tae tulevista, mutta vahvan osinkohistorian omaavat yhtiöt ovat pitkässä juoksussa enimmäkseen turvallisia sijoituksia. Suhdanteita nekään eivät yleensä pakene, mutta historian perusteella voi ynnäillä aika pitkälle, millaisia riskejä kukin yhtiö sisältää milläkin aikavälillä.

QE liipasimella, sormi tärisee jo

EKP:n torstain kokousta odotettiin tavallista suuremmalla mielenkiinnolla, sillä inflaatio oli painunut euroalueella reippaasti alle prosenttiin, kun tavoite on kahden tuntumassa. Jotkut maat ovat jo käyneet deflaation puolella, isoista maista Espanja. EKP tulkitsee tilanteen tilapäiseksi, mutta hirveän vakuuttavalta ei Draghi vaikuttanut sitä julistaessaan lehdistötilaisuudessa.

Monelta suunnalta on vaadittu EKP:nkin ottavan käyttöön Quantative Easingin eli setelirahoituksen. Niin on tehnyt mm. IMF. Eikä EKP:kaan kiellä poikkeustoimien mahdollisuutta, johon on nyt poliittisestikin paljon enemmän tilaa Saksan asennemuutoksen myötä. Deflaatiota pidetään inflaatiota vaarallisempana ja vaikeammin hoidettavana tautina, koska ohjauskorko ei voi painua alle nollan. Siellä se jo melkein on.

Älkää aliarvioiko Krimin kriisin seurauksia

Krimin kriisissä tuntuu tulleen suvantovaihe tai kenties jopa paluu arkeen. Se on tunnelma markkinoillakin, jotka ovat puhaltaneet helpotuksesta. Eikä tilanne kenties hetkeen eskaloidukaan, tosin Itä-Ukrainan kehitystä on mahdoton arvioida, tunteet käyvät siellä korkealla ja Venäjä varmasti hämmentää soppaa minkä ehtii. Joka tapauksessa on turha luulla, että kriisin seurauksien murehtimisen voi unohtaa. Tämä koskee oleellisesti myös sijoittajia, ja varsinkin niitä yhtiöitä, joilla on suuret Venäjä-kytkennät.

Olen usein käsitellyt näitä maailmapolitiikan myllerryksiä ja yleensä todennut niiden taloudellisen vaikutuksen olevan vähäisen. Näin on käynytkin. Mutta tällä kertaa tilanne on toinen, valitettavasti.

Venäjä syöksykierteessä - voi Suomea

Käsikirjoituksen mukaan Ukrainan kriisi porskuttaa. Suurin yllätys minulle on ollut, ettei Venäjä edes muodon vuoksi vaivautunut neuvotteluyhteyteen muiden kanssa – tosin Kerry ja Lavrov lätisivät kuusi tuntia tuloksetta, ja varmaan kulissien takana on sutistu. Silti ollaan tässä, ja pakotteet puskevat päälle. Eivätkä ne tähän jää.

Eurooppalaisten ja laajemminkin länsimaiden heikon reagoinnin varaan Vladimir Putin on laskenut uhkapelinsä. Muuten hän ei olisi siihen uskaltautunut. Johonkin mittaa hän varmaan osuu oikeaan. Vaikka EU:n on pakko löytää yhtenäisyytensä sen historian kovimmassa kypsyyskokeessa, raskaan sarjan talouspakotteisiin tuskin mennään, ellei tilanne Itä-Ukrainassa eskaloidu. Siihen suuntaan ovat jo puhuneet suomalaiset poliitikot (mm Urpilainen Tuomioja Ihalainen), koska pakotteet iskisivät kipeästi omaan nilkkaan.

Ei sotaa, mutta vaikeat jännitteet

Ukrainasta riittää näkemyksiä, mutta esitänpä omani, kun sitä työksenikin teen, eivätkä arvioni ihan hatusta ole tavanneet olla – ja Ukrainan kriisillä on suuret taloudellisetkin vaikutukset. Ukraina on todella vakava paikka, mutta en usko sen oleellisesti eskaloituvan, vaikka mahdollista se tietysti on.

Ensinnäkään Venäjän Krimin de facto miehitys ei ole mikään pitkän tähtäimen suunnitelma, joka sisältää koko Ukrainan valloituksen. Putinilla taustavoimineen on kylmän sodan mentaliteetti. Venäjä on seurannut raivolla, kuinka sen imperiumi on luhistunut Neuvostoliiton liiton hajottua. Lännessä siitä jäivät jäljelle vain Venäjän tapaan autoritaarisesti hallitut Valko-Venäjä ja Ukraina, joihin Venäjällä on vahvat kulttuuriset siteet.

Valtion finanssiomaisuuden tuhoaminen kiihtyy

Ounastelin jo aikaa sitten, että Solidiumin lahtipenkkiin päätyy seuraavaksi vakuutusyhtiö Sampo. Näin kävi - Solidium myi kurssi- ja osinkokehitykseltään parasta osakettamme hulppealla 800 miljoonalla. Puolet meni suoraan, loput saa vaihtaa kaupattuja velkakirjoja vastaan jos kiinnostaa. Aika varmasti kiinnostaa, sen verran varmasta ja hyvästä yhtiöstä on kyse.

Rahat Solidium käyttää uusiin osakkeisiin ja osingonmaksuun. Siis lisää pääomitusta ainakin Outokummulle, jonka sotkuinen osakekauppa Thyssenin kanssa on edelleen auki. Talvivaarakin vaikuttaa olevan taas pussi tyhjä, saa nähdä heltiääkö massia Solidiumilta. Niin tai näin, katastrofi on joka tapauksessa valtion omistusten kannalta tapahtunut. Jos Talvivaara ei selviä, panostukset ovat menneet kaivoon (kuten oli alunperinkin todennäköistä omasta mielestäni). Jos Talvivaara tarvitsee lisää rahaa, tappiot kasvavat – vai uskooko joku yhä valtion saavan joskus sijoituksensa takaisin?

Tappaako tietotekniikka työpaikat?

Useat arvovaltaiset tutkimukset – Suomessa Etla - ennustavat, että tietotekniikan nopea kehitys tekee tarpeettomaksi kymmeniä prosentteja nykyisistä ammateista parissa vuosikymmenessä. Murros ulottuu lukemattomille sektoreille. Tietotekniikka on tähänkin asti vähentänyt ihmistyön tarvetta, mutta suurin muutos on tutkijoiden mukaan vasta edessä. Älykkäät robotit ovat jo nyt teollisen tuotannon runko, mutta tulevaisuudessa ne hoitavat yhä enemmän myös ihmisten toistaiseksi tuottamia palveluja. Robotit mittaavat ja analysoivat tietoa sairaaloissa, toimistoissa, tutkimuslaitoksissa, liikenteessä. Pitääkö pelätä ja kenen?

Markkinakatsaus

Pörssit ovat ropisseet alas tukka putkella aika tarkkaan kuukauden, tosin vähän markkinapaikasta riippuen. Useimmissa kuitenkin droppi alkoi jo heti tammikuun alussa, joten kuukausi on pulkassa. Korjausliikkeitä tulee ja menee enemmän tai vähemmän säännöllisesti, joten mitään kummempaa tähänkään ei välttämättä liity. Niiauksen syyksi on päätelty Fedin QE:n kaventaminen, ja näin varmaan onkin jossain määrin, koska dollari on vahvistunut ja muut valuutat ottaneet lukua, varsinkin kehittyvien markkinoiden. Tosin niiden valuutat ovat – vaikkapa otsikoita eniten kerännyt Turkin liira – tulleet pulkkaa jo pidempään. Toki Fedin kaventaminenkin on ollut pidempään tiedossa, ja seuraukset sinänsä ovat odotetut. Ylivahva eurokin on lopulta menettänyt suosiotaan sukeltaen lopulta alle 1,35 taalan, ja indikaattorien perusteella pudotus jatkuu vielä jonkun matkaa.

Sivut

Tilaa syöte RSS - Käyttäjän Heikki Ikonen blogi