Kesämarkkinat ovat omansalaisia: vähävaihtoisia, usein uutisköyhiä ja kehitykseltään useimmiten laiskoja. Tuttu ilmiö toistuu tänä vuonna tavallistakin kärjekkäämmin.

Sukellukset tulvivat monissa pörsseissä, Hesulissa etenkin isot sykliset ovat pudonneet kautta rintaman aika haipakkaakin: Kone, Wärtsilä, Metso, Valmet, UPM, Stora, Huhtamäki, Konecranes, Kemira, Kalmar, QT, nyt jo Fortumkin. Sesonkiheiluntaa vai vakavampaa, sen tiedämme syksyllä.

Näin yhtenäinen liike toisiinsa paljolti kytkeytymättömissä yhtiöissä todistaa ainakin isoa markkinaliikettä eikä yksittäisten sektorien tilannetta. Voittoja kotiutetaan uusien tilaisuuksien varalle.

Tai sitten suhdanne todellakin mätänee kovaa kyytiä. Ei se ihme olisi yksin Persianlahden sodan takia – vaikka viime viikkoina markkinat ovat sen ottaneet jo liki selvitettynä tapauksena.

Mitä se ei vielä todellakaan ole. Toki suunta parempi, mutta taatusti kiikkerä sellainen.

Niuhottaminen kannatti

Mistä kaikesta kyse sitten onkin, selviää tuonnempana. Sodan ohella korkojen nousu ja kesän tulo ovat ilmeiset syyt, tulokset avaavat Q2-rumbassa oman oleellisen vinkkelinsä.

Joka tapauksessa nämä aika syvätkin sukellukset todistavat niuhottamisen osta-leimojen kanssa olleen perusteltua. Lukemattomien osakkeiden kuumentuminen oli varsin selvää.

Ja lasku siitä nyt saapunut varomattomille sijoittajille. Olen oikein tyytyväinen – en toisten virheistä, vaan oman linjan puolesta.

Vielä tässä ostopaikkojakin sikiää myös pitkään ne välttäneille, muutama uusi taas. Kenties oikein alennusmyyntiä myöten tuonnempana lisää.

Kemira ajankuvana

Olen pantannut osta-leimoja ja pääosin varovaisuus on kannattanut. Kemiran droppi äityi pahemmaksi kuin vuosikausiin, kuinka ollakaan sodan puhjettua.

Kyllä olosuhteilla merkitystä on, vaikka erinäisten indeksien perusteella toisen vaikutelman saa. Eikä Kemiran taival alas anna vieläkään taitteen oireita.

Kohta viikkokuvaaja kopsahtaa niin syvään, että pohjan kolkuttelua se yleensä merkitsee. Vauhdikkaita nousuja se tuski silti tarkoittaisi.

2022 oli teknisesti vastaava asetelma. Pohja löytyi keväällä, mutta nousuun kurssi elpyi vasta syksyllä.

Ei tarkoita saman toistuvan, aivan mahdollista kuitenkin. Kohta alkaa silti houkuttaa, toki markkinan liike sen ratkaisee.

2020 kurssi elpyi äkkiä, kun talouteen tungettiin rajusti rahaa. Se ei nyt ole edessä, päinvastoin.

Elisa passaa taas

Jokusen ostopaikankin nyt bongaan, kuten Elisan sen taas kipattua alle 37 euroon. Kova reissaaja on osakkeesta tullut. Harmi ettei yltänyt 50 rallissaan, sieltä olisi lunasta-leima napsahtanut.

Elisaan pätevät aina vain samat sanat. Tylsä ja näissä nihkeissä oloissa hidaskasvuinen laatudefensiivinen, jonka kassavirta kattaa vankan osingon kuten tuossa jutussa perusteellisesti perkasin.

Ei muutosta näkemykseen, hissukseen kasvavalla aika turvallisella taas noin 6,5% osingolla Elisasta saa herkut talteen vailla kaksisia huolia. Hesan pörssin luotettavimpia kohteita, jos ei taivaita kurkottele.

Päiväkuvaaja on aivan samassa kuosissa kuin syksyllä. Tuolloin kurssi vetkutteli matalapaineessa kuukausia ja voi tehdä sen taas. Ostopaikka joka tapauksessa.

Ja jos markkina joskus riehaantuu niin kurssivoitonkin pääsee korjaamaan. Muutaman kerran on Pörssihaukassa sitä saatu maistaa.

Mandatumin osinkodippi lopuillaan

Mandatumin osinkodippi syveni aika montuksi, kuten ounastelin. Tavallinen stoori, vaikkei aina toteudu.

Mantan liiketoiminta rullaa hyvin, joskin korkojen heilunta voi vaikuttaa nimellistulokseen velkapapereiden hintojen muutoksina. Ulkomaille satsaaminenkin vaikuttaa toistaiseksi henkilöstökulujen kasvuna.

Mutta vankassa iskussa yhtiö ja pärjännyt poikkeuksellisen hyvin uusilla markkinoillaan pieneksi tulokkaaksi. Liekö ikuista, mutta korkosalkkuosaamiselle riittää kysyntää kaikkialla.

Teknisesti passaa, vaikka valuminen voi jatkua jos ei syvyydessä oleellisesti niin ajallisesti. Käänteen oireita kurssi kyllä jo vahvasti puskee.

Vaikka osinko voi laskea pysynee se tuhtina

Turvonneen taseen purkaminen on tumpannut omistajien taskuun hurjat osingot, mikä ei yhtä ruhtinaallisessa muodossa jatku. Kassavirta kestää kuitenkin tällä tiedolla hyvin.

Ja jakamatonta rahaakin taseessa on Saxo-pankin omistusten myötä. On perusteltua odottaa noin 0,40 euron osingon pitäväksi pohjaksi jatkossa.

Ja Saxon myynnistä riittää jaettavaa sen verran, että osinko ei välttämättä isommin vielä tänä vuonna notkahda. Tuskin se 0,85 pysyy, mutta likikään pitäessään paksu nippu tuohta on taas tarjolla.

Ja se 0,40 osinkokin tietäisi nykykurssilla päälle 7% osinkoa. Tämä siis jatkossa, todennäköisesti nousevana Mandatumin hanskan pitäessä nykymalliin.

Nokia kannatteli indeksiä

Hesan indeksikin kääntyi kuukausi sitten alas, kun sitä kiskoneen ja hirmuhintaiseksi AI-huumassa kuumentuneen Nokian ralli taittui. Ilman sitä OMX25 olisi vajonnut jo muutaman kuukauden kauemmin.

Nyt saa Nokiakin poikittaista mailaa että raikaa. Teknisesti noin isoa kotimaista osaketta en ole vastaavassa roihussa liene nähnyt koskaan.

Ei voi kuin ihmetellä, onko iso rahakin sitä tuolta piikistä haalinut. No, hulluumpaankin maailmalla toki voi törmätä.

Nokia teki kuumumisen Suomen ennätyksen

Kiintoisaa nähdä, kun AI-huuma jo purkautuu niin missä määrin se saa Nokiasta niskaotteen. Voi olla rumaakin jälki.

Koko sektori rymistelee nyt myyntilaidassa syistä, joita olen usein perannut. Investontibuumien riski on aina mopon karkaminen ja ylikapasiteetista tippuu jo uutisia, kuten Metan ilmoitus pistää AI-koneistoaan tarjolle ulkopuolisille.

Saattaa kyse olla kauan harkitusta strategiastakin, mutta myös liian innokkaasta investoimisesta. Jälkimmäinen lupaa kireää hintakilpailua ja buumin taitetta, mihin viittaavat jo monet alan osakkeetkin ankarine sukelluksineen.

Nokian rallissa erityistä oli se, että AI-segmentti on pieni osa yhtiötä ainakin vielä ja luultavasti joitakin vuosia vielä hyvässäkin tapauksessa. Mutta Mr Marketin innostuessa todellisuus ei ole edes hidaste ahneelle mielikuvitukselle.