90-luvun lamasta toivuttiin määrätietoisin toimin; nyt tarvitaan samanlaista otetta

   Suomi ei ole toipunut vuonna 2008 alkaneesta teollisuuden romahduksesta, jonka myötä merkittävä osa kansantaloutemme perustaa menetettiin. Teollisuuden rakenteellinen kriisi heijastuu monella tapaa koko Suomen talouteen ja sen näkymiin, todetaan tiistaina talousneuvostolle esitellyssä kolmen professorin asiantuntija-arviossa.

Professorit Bengt Holmström (MIT) sekä Sixten Korkman ja Matti Pohjola (Aalto-yliopisto) ovat kirjoittaneet Suomen talouskriisiä käsittelevän muistion, joka on asiantuntija-arvio kriisin luonteesta ja kasvun edellytyksistä.

Suomen talous 90-luvun ja nykyisessä taantumassa (Lähde: Suomen talouskriisiä käsittelevä muistio)

Professorien mukaan käsillä oleva kriisi on kovin erilainen kuin 1990-luvun lama. Tämä kriisi on osaltaan jopa vaikeampi, koska tuottavuuden kasvu on pysähtynyt ennen kokemattomalla tavalla ja ideoista sen vauhdittamiseksi on puutetta – kasvun ”resepti” on hukassa. Uuden kasvun aikaansaaminen vaatii aikaa ja poikkeuksellisia ponnistuksia.

Lyhykäisyydessään arvio kriisin taustasta voidaan kiteyttää seuraavasti: Nokia-vetoisen ICT-klusterin menestys ylläpiti pitkään Suomessa suotuisaa, jopa petollisen suotuisaa talouskasvua. Budjettiylijäämät olivat isoja ja työttömyys alenevalla uralla. Kuten nyt on nähtävissä, näissä oloissa syntyi asetelma, jossa palkat nousivat enemmän – ja julkiset menot kasvoivat ripeämmin – kuin olisi ollut kestävän kehityksen kannalta suotavaa.

Elektroniikkateollisuuden romahduksen myötä vienti ja tuotanto ovat kääntyneet jyrkkään laskuun samalla kun paperiteollisuuden näivettyminen on jatkunut ja metallien jalostus on kärsinyt matalista markkinahinnoista. Kaikki tämä on heijastunut teollisuuden kannattavuuden heikkenemisenä.

Hyvien vuosien aikana Suomessa karttui paljon yleiskäyttöistä osaamista ja kansainvälistä kokemusta, jota jatkossa tulisi kyetä hyödyntämään. Suomella on edellytykset palata kriisiä edeltävälle kasvu-uralle – jos kriisi kirvoittaa riittäviin toimiin. Kriisin kääntämiseksi ripeään kasvuun ei kuitenkaan ole mitään yksittäistä ja nopeavaikutteista keinoa. Talouspolitiikassa on oltava määrätietoisuutta ja pitkäjänteisyyttä sekä kärsivällisyyttä.

Valtiovalta voi avittaa talouskasvua kohentamalla yritysten yleisiä toimintaedellytyksiä, edistämällä työn liikkuvuutta sekä tukemalla tutkimusta ja innovaatioita. Professorit korostavat myös kasvuyritysten merkitystä talouden uudistumisessa ja valtion osuutta tämän toiminnan suotuisassa kehittymisessä.

Ennakoitavissa olevat julkiset menot eivät ole kestävästi rahoitettavissa nykyisillä veroasteilla. Verotuksen kiristämiseen ei ole kasvutavoitteen takia varaa. Hyvinvointivaltion tavoitetaso (palvelut, tulonsiirrot) on siten mitoitettava rahoituksen kestävyyden mukaisesti. Hyvinvointivaltion lupauksen täsmentäminen selkeyttäisi niin julkista kuin yksityistä päätöksentekoa. Tärkeää on pyrkiä julkisen palvelutuotannon tuottavuuden parantamiseen ja työhön osallistumisasteen nostamiseen.

Suomen talousahdingon tärkeimmät syyt ovat tällä kertaa suurelta osin rajojemme ulkopuolella; korjaavat keinot on kuitenkin löydettävä kotimaassa. Tuottavuuden nostaminen ja talouskasvun nopeuttaminen on Suomen talouspolitiikan imperatiivi. Politiikassa on hyvän valmistelun pohjalta tehtävä kipeitäkin valintoja, asetettava tavoitteet tärkeysjärjestykseen ja toimittava prioriteettien mukaisesti.

3 thoughts on “90-luvun lamasta toivuttiin määrätietoisin toimin; nyt tarvitaan samanlaista otetta

  1. Maailmantalous kasvaa – kilpailukyvyttömyytemme itse aiheutettut

    Haastan vahvasti artikkelin väitteen, että Suomen taloudellinen ahdinko olisi "ulkopuolisten" aiheuttamaa. Ymmärtäisin väitteen, mikäli maailmantalous supistuisi. Markkinakasvua on huonoimmillaankin yli kaksi prosenttia, joten mikäli olisimme kilpailukykyisiä, ottaisimme tästä kasvusta osamme. Kysyntä, markkinatalouden ykkösajuri, ei ole minnekään kadonnut, vaan kasvaa. Kilpailu on kasvanut vielä kovemmin ja tässä kilpailussa olemme kansakuntana jäämässä aiemmin totutuista sijoista. Kilpailukyky on se asia, mihin meidän tulee fokusoida eikä esim. "hyvinvointivaltioon", sillä "hyvinvointivaltio" on "kilpailukykyvaltion" johdannainen. Ruotsi vaikuttaa olevan "kilpailukykyvaltio", joten se on jatkossakin "hyvinvointivaltio". Ehkä "kilpailukyvyttömyysvaltio" aikaan saa "paremminvointivaltion", lainatakseni erään valtapuolueen lanseeraamaa teemaa 😉

    1. Virheemme ovat muiden aiheuttamia, mutta menestyksen teemme itse

      Samaa mieltä. Tuo tutkimus on osin hallituksen "tilaama" ja erityisesti se on hallituksemme promovoima. Nämä "tutkijat" ostavat hallituksen suosion ja näkyvyyden hallituksen tiedonannoissa ja Suomen valtiollisessa mediassa, YLE:ssä kaunistelemalla asioita. Ja yksi sellainen asia on tämä kilpailukyvyttömyyden aiheuttaja. On kauniimpaa sanoa että se on jokin ulkopuolinen.

    2. no mutta

      Ei tässä sentään sanota, että ongelmat on ulkoa aiheutettu ja että ulkoa on myös ratkaisun tultava. Sentään kannustetaan meitä itseämme ratkaisemaan tämä soppa. Poliitikot elävät harhassa, että kansa ei haluaisi tätä ongelmaa ratkaista ripeästi. Tosiasiassa kansa on tilanteen tasalla ja on halukas tarvittavaan nopeaan korjausliikkeeseen, jotta tyhmä lapsiltamme varastaminen saadaan loppumaan.

Comments are closed.

Related Posts

Talous Yhteiskunta

Kiinasta

Viime päivinä markkinat ovat hermoilleet Kiinan kehityksestä, eikä suotta.

Jos suoraan sanotaan, en ole koskaan ymmärtänyt, miten ihmeessä maailmanhistorian tuhoisinta hallitsijaa Maoa rajattomasti ihaileva kommunistinen valtio

WP Twitter Auto Publish Powered By : XYZScripts.com