“Tämä on ainoa vaihtoehto”,

…ovat sanat, jotka saavat minut ns. poistamaan varmistimen. Syynä on se, että olen kuullut nuo sanat jo liian monta kertaa aiemminkin:

– 1980-luvun lopussa vahvan markan politiikka oli ehdottomasti ainoa vaihtoehto. Kun markka 1990-luvulla devalvoitiin kahteen kertaan, sekin oli ainoa vaihtoehto (saattoi muuten ollakin…)

– Aikoinaan oli ainoa vaihtoehto, että viime kädessä Suomen valtio takasi säästöpankkiryhmän velvoitteet. Säästöpakkiryhmän päästäminen konkurssiin ei ollut mahdollista. Kun ryhmä sitten vähän myöhemmin teurastettiin muutaman muun pankin ollessa haaskanjaolla, sekin lienee ollut ainoa vaihtoehto.

– Nyt olemme kuulleet, että Kreikan tukeminen tapahtuneessa muodossa oli ainoa vaihtoehto. Siihen nähden tuntuu peräti hämmentävältä lukea ilmeisen asiantuntevaa kirjoitusta, jossa sanotaan, että valtioitten tavallisiinkin lainoihin vaaditaan vakuudet.

On erikoista, että juuri nyt kun euroalue on luvannut tiukentaa julkista taloudenpitoaan, luottoja ruvetaan myöntämään vakuudettomasti.

Vakuudet voisivat hyvinkin olla tarpeen, jos lainarahat käytetään saksalaisten aseitten ostamiseen. Kreikka ja Turkki muodostavat yhteensä 28 % Saksan aseviennistä. Kyseiset maat ovat erikoinen esimerkki Naton turvallisuuspolitiikasta. Kaksi jäsenmaatahan ovat toistensa suurimmat turvallisuuspoliittiset uhat.

Onko juuri hän euroalueen kykenevin ja pystyvin valtiomies? 

 

Berlusconi on ilmoittanut olevansa Euroopan kaukonäköisin valtiomies. Kun hän (siis hänen avustajansa…) huomasivat spekuloinnin eurolla alkavan, he kehottivat laatimaan säästöohjelman.

Ilman parempia todisteita eivät Berlusconin puheet välttämättä aivan perättömiä ole. Herää vain kaksi kysymystä: miksi julkisen talouden epätasapainoon puututtiin vasta markkinareaktion jälkeen eikä jo aikaisemmin, ja mikäli Berlusconi on euroalueen viisain valtiomies, millaisiahan ne loput ovat?

“Ainoaa vaihtoehtoa” käyttävään hallintoon ja politiikkaan liittyy vakavia ongelmia.

 

Ensinnäkin virkamieskunnan tehtävä olisi nimenomaan etsiä poliittisille päättäjille vaihtoehtoja, joista valita.

Toisekseen eri poliitikoilla ja erityisesti eri puolueilla pitäisi olla vaihtoehtoja, joista äänestäjä voi valita. Ainoan vaihtoehdon hallinto ja politiikka on vaarallisen lähellä byrokratian ja kabinettipolitiikan harvainvaltaa.

Miten aiemmin on toimittu?

 

Melko selvä käsitykseni on, että kun säästöpankkiryhmä hääräsi pörssissä raumalaisittain sanoen “niingon doukk häärä kingus”, silloinen pankkitarkastusvirasto kuorsasi sikeitä Prinsessa Ruususen unia.

Vahvan markan politiikasta minulla ei ole selvää käsitystä. Vähän tuntuu siltä, että teoria sai voiton käytännön realiteeteista (korkojen nostaminen periaatteella vain taivas on rajana olisi tuhonnut kaiken elinkeinotoiminnan Suomesta). Voi olla, että Suomen Pankin lukuisten muodollisesti pätevien tutkijoitten ja johtajien keskuudessa vallitsi jyrkkä hierarkia. Johtokunnan takana oli seistävä ja johtokunnan takana oletettiin seisovan Mauno Koiviston pitkän varjon.

Ei ole tiedossani, miten euron vakaussopimuksen laajamittaiseen ja järjestelmälliseen rikkomiseen on suhtauduttu. Jos politiikoilla ei ole noususuhdanteessa kanttia tehdä pieniä leikkauksia, voi kysyä, onko virkamiehellä lojaalisuutta vain poliittisia esimiehiään kohtaan.

Eikö virkamiehellä pitäisi olla lojaalisuutta myös sitä abstraktia käsitettä kohtaan, joka laskun maksaa ja joita veronmaksajiksi, äänestäjiksi tai jopa kansakunnaksi kutsutaan.

2 thoughts on ““Tämä on ainoa vaihtoehto”,

  1. Mikä hätänä

    Julkaistiin Yölento levyllä 1986. Keskustan puoluekokous painaa päälle ja yksi laulun hahmoista on taas framilla. Toisaalta kappale voisi kertoa hyvin myös EU:n päätöksenteosta ja valvonnnan tasosta.

    Kumma miten valitettavasti aina ajankohtaisen kipaleen tuo edesmennyt kynäniekka väsäsi.

    http://www.youtube.com/watch?v=gEZwIgcHawg

    jousimies

  2. Ei ole vaihtoehtoja, ei ole vastakkainasettulua…

    on vain viisi miljoonaa vihreän sävyä.

    Mutta kokoomuksen puolueohjelmasta Kreikan kriisiin. Vaihtoehtoja on aina ja niin olisi ollut tässäkin tapauksessa. Ongelmassa tai tarkemmin sanottuna rahoitusvajeessa oli kaksi komponenttia. Vanhat lainat olivat erääntymässä ja tarvittiin ja tarvitaan tämän päälle vielä uutta lainaa budjetin alijäämän vuoksi. Vanhoja lainoja ei haluttu jättää maksamatta, jotta se ei olisi aiheuttanut ongelmia Eurooppalaisille pankeille. Merkille pantavaa on että luottotappioksi kuitenkin lasketaan vain luotot joista ei saada edes korkoja. Luotto, jota ei lyhennetä, ei ole luottotappio. Eli tässä tapauksessa olisi vanhojen lainojen maksua tullut vain lykätä ja ottaa uutta lainaa korkoja ja muuta syömävelkaa varten. Niin ja tietenkin tuon lainan vakuuksista olisi pitänyt puhua, mutta niitä(kään) vaihtoehtoja valtiovarainministerillä ei ollut.

    Mitä tulee yleisesti ottaen valtioiden vajeisiin, niin säästäminen ei ole ainoa vaihtoehto. Ihan perinteisesti myös tuloihin vaikuttamalla voidaan luoda hyvä pohja taloudelle. Pohjoismaista löytyy kaksikin varsin velatonta maata. Toisella selitykseksi voidaan käyttää öljyä, mutta toisessa tapauksessa valtiontalous on hoidettu mallikkaasti ilman fossiilisiin varantoihin puuttumista. Kyseessä on Tanska. Sen julkinen velka on tämänpäiväsen kauppalehden mukaan negatiivinen. Maa löytyy myös kokonaisveroastelistan ykköspaikalta yli 49% verotuksella BKT:stä. Mutta kansalaisten onnellisuuteen tuolla ei näytä olevan ainakaan negatiivista vaikutusta, World Values Surveyn mukaan Tanskalaiset ovat maailman onnellisin kansa.

Comments are closed.

Related Posts