Evergrande ei ole Lehman 2.0
Kiinalainen kiinteistöjätti savuaa pahanpäiväisesti
Tuoreen markkinapaniikin yleisimmin käytetyksi selitykseksi kapuaa Kiinan suurimman kiinteistöyhtiön Evergranden maksukyvyttömyys. Sillä on vaatimattomasti 300 miljardin velkavuori, josta erääntyy lähipäivinä usea miljardi.
Korkojaankaan Evergrande ei pysty hoitamaan. Velkoja se on lyhentänyt käteispulassaan luovuttamalla kiinteistöjään kovalla alennuksella.
Monet asiakkaat ovat myös maksaneet kiinteistönsä ennen niiden rakentamista. He voivat menettää konkurssissa rahansa.
Evergrande on laajentunut monille sektoreille sähköautoista ruokatuotantoon. Sen ongelmat kumpuavat kuitenkin ylikuumentuneesta kiinteistösektorista.
Asuntojen hinnat laskevat ylituotannon ja viranomaisten kiristyneen sääntelyn seurauksena. Pudotusta on jopa 20%
Satoja rahoittajia
Yhtiölle on antanut luottoa tiettävästi kolme sataa rahoitusinstituutiota. Ainakin kirkkaasti suurin osa on kiinalaisia, maan ulkopuolisten osuus lainoista on tiettävästi noin 20 miljardia.
Yhtiön konttaus ojassa ei ole ollut enää aikoihin uutinen kuten osakekurssikin kertoo. Lasku, joka alkoi jo 2017, kiihtyi kesällä vapaaksi pudotukseksi.
Rinnastuskohdaksi on nostettu investointipankki Lehman Brothersin konkurssi 2008, joka laukaisi liikkeelle finanssikriisin niin pörsseissä kuin kohta reaalitaloudessa. Ajatus toki kylmää.
En usko rinnastuksen pitävyyteen. Kyse ei ole niinkään rahamääristä, jotka kiinalaisyhtiön velkataakassa nousevat hirveiksi.
Lehmanin nostama paniikki kuitenkin johtui siitä, että Yhdysvallat ei halunnut pelastaa ylivelkaantumisen takia maksukyvyttömäksi ajautunutta pankkia, koska sitä ei pidetty systeemisesti tärkeänä.
Luottamus katosi yhdessä yössä
Lehman jätettiin rahoittajien murheeksi. Tämä tuli markkinoille järkytyksenä, koska varsinkin noihin aikoihin pankkien rahoituksen läpinäkyvyys oli olematon.
Kukaan ei tiennyt, kuka ja minkäkin verran takkiinsa ottaa Lehmanin velkojana. Luottamus kaikkiin rahoittajiin katosi yhdessä yössä. Jokaisesta saattoi tulla dominoefektin voimalla seuraava kaatuja.
Lehmanin konkurssi levisi kuin hellekesän ruohikkopalo
Rahamarkkinat jäätyivät totaalisesti. Markkinakorot loikkasivat hetkessä taivaaseen. Suomessa käteispulaa pelänneet pankit maksoivat määräaikaistalletuksille viiden prosentin vuosikorkoa.
Talous kautta maailman sai jopa koronaa rajumman sydänkohtauksen. Sotkun selvittäminen oli todella vaikea prosessi, jossa keskuspankit ja valtiot joutuivat inspiroimaan aiemmin testaamattomia radikaaleja keinoja palauttaakseen kaikkien toimijoiden luottamuksen.
Se vei kuukausia. Sitä ennen konkurssiaalto yltyi siihen mittaan, että Yhdysvalloistakin tuli puolisosialistinen maa valtion joutuessa pelastamaan läjän jättiyhtiöitään. Vastaavaa ei ole koskaan koettu.
Ainekset ovat samat
Evergranden kriisissä muhii toki samat ainekset. Jos 300 miljardin saatavat haihtuvat savuna ilmaan, ties kuinka monet rahoittajat ottavat ties kuinka hurjasti kuokkaansa.
Se on kaikkien pankkikriisien ydintä. Kun rahoittajat jäävät nuolemaan näppejään, joutuvat nekin liemeen.
Ja silloin rahoitus, talouden verenkierto, voi hyytyä pahanpäiväisesti monella suunnalla. Ilman toimivaa rahoitusta talous konttaa hyvin nopeasti.
Tämä on yleisesti tiedossa. Ja sen tietävät myös Kiinan finanssiviranomaiset, joiden huoleksi riskeillä liikaa urheillut jätti kaatui.
Kyse on viime kädessä siitä, kuinka Kiina Evergranden luottotappiot hoitaa. Lehmanin uusinta edellyttäisi, että kriisi ei ole ratkaistavissa ilman ulkoista apua – jota ei sitten tulisi.
Kiina ei kaipaa finanssikriisiä
Sitä en usko. Ensinnäkin Kiinan viralliset tahot ovat korostaneet Evergrandella olevan paljon omaisuuttaa, etenkin kiinteistöjä, joita se voi tarjota velkojensa katteeksi.
Niiden käyttäminen velanhoidon maksuna pumppaisi itse yhtiön tyhjäksi, mutta ainakin velkojat saisivat jotain rahojensa vastikkeeksi. Luotottajien suuresta määrästä johtuen isoja rahoittajaruumiita ei ilmeisesti tulisi.
Rahoituskriisi ei yltyisi ainakaan pahaksi. Ja jos se alkaisi näyttää väistämättömältä, virkavalta aika varmasti puuttuisi peliin.
Tänään jo liikkui tietoja Evergranden velkajärjestelystä. Laina-aikoja muokataan ja Kiinan keskuspankki varmistaa erääntyvien korkojen maksun.
Kiinalla hyvä kriisirekordi
Se ei todellakaan yllätä. Kiina ei taatusti halua finanssikriisin uusintaa ja sen tuomaa levottomuutta. Ne kaatoivat Neuvostoliiton, kuten Pekingin johto tarkkaan tietää.
Tasainen talouskasvu on sille keskeinen poliittinen tavoite, joka turvaa pääosin kansan tyytyväisyyden. Kiinalaiset kun osaavat kapinoidakin, kuten Tianamenissa 1989.
Tätä Kiinan johto ei kaipaa: kansa nousee kapinaan
Varsinkaan johto ei halua nähdä tavallisen kansan menettävän asuntojaan ja säästöjään. Siitä syntyisi ruutitynnyri.
Talouskriisinsä Kiina onkin hoitanut tähän asti hyvin. Sitä ei voi kiistää, niin tunkkainen kuin totalitaristinen hallinto muuten onkin.
Velkajärjestelyihin riittää keinoja. Eikä Kiinalta puutu rahaa, valtaa ja tahtoa. Jotkut rahoittajat voivat saada kuokkaansa, mutta siitä ei vielä seuraa Lehman 2.0.
Rahamarkkinoilla rauhallista
Mistään paniikista ei näy merkkiä oikeastaan muualla kuin osakemarkkinoilla. Valtionlainojen korot heiluvat rauhallisesti.
Finanssikriisissä ne sukelsivat parissa viikossa 50% sijoittajien hakiessa turvaa velkapapereista. Myräkkä alkoi, kun Lehmanin pelastamatta jättäminen varmistui.
Lehman-sotku 2008 syksyllä rojautti pitkät korot alas hetkessä
Nyt vaikkapa kuvassa näkyvä Yhdysvaltojen kymppivuotinen vain haukottelee. Paniikista ei ole tietoakaan.
Pankkien välisen luototuksen hintaa mittaava libor-korkokin matelee kuin ei Evergrandesta olisi kukaan kuullutkaan. Lehman-sotkussa se loikkasi hullun lailla.
Finanssikriisin ovella rahamarkkinat eivät tältä näyttäisi. Sijoittajan kannattaa lyödä jäitä hattuun ja hyödyntää montut.
Joitakin yhtiöitä nirhaisee
Toki vaikkapa konepajoja rassaa, jos Kiinan talous tämän takia hidastuu. Vaikkapa Kone saa kolmanneksen liikevaihdostaan Kiinan kiinteistösektorilta.
Olen odottanutkin Koneen notkahdusta jo vuoden ihan vain hintansa takia. Se jatkanee edelleen alemmas, joskaan ei yhtä soittoa.
Hyvä yhtiö Kone on, kovin kallis vain. Kiinalaisperäinen tuloskunnon notkahdus ei Konetta kaada, sen kriisikestävyys on testattu moneen kertaan.
Kiinan vaimeakin laskusuhdanne heiluttaa joitakin osakkeita – jos niillä on sinne merkittävät kytkennät. Mutta isoon kriisiin en usko.
Ole ahne toisten pelätessä
Kiinan johto on tiennyt ajat sitten velkaantumisen riskit. Nyt se aikoo pesäänsä siivota – hallitusti.
Vaikea urakka varmasti. Mutta Kiina on pysynyt kasvun tiellä jo 40 vuotta, alkaen Dengin talousuudistuksista, joten rekordi vakuuttaa.
Jos paikat sittenkin kuumuvat vastoin oletustani niin viisainta pitää sijoittajana silti jäät hatussa. Ei maailma finanssikriisiinkään kaatunut. Eivätkä laadukkaat yhtiöt senkään vertaa.
Sijoittajan on syytä pelätä toisten ahnehtiessa. Ja ahnehtia toisten pelätessä. Tässäkin luultavasti aika nopeasti ohi menevässä myräkässä.
Kyllä ainakin lyhyellä kokemuksella näyttäisi taas olevan kyseessä dippi muiden joukossa?
Kuitenkin on syytä huomata, että pelkästään korkojen nousupelkokin saattaa suistaa osakemarkkinat, vaikka luvuissa ei vielä näy hermostumisen merkkejä,
Tosin ”veri” punnitaan ilmeisesti vasta ensi vuoden puolella?? Tähän viittaa FED’in lausunto eiliseltä päivältä!!??
Laskua on nyt tullut jo useita viikkoja ja tänään taas on laskupäivä.
Tämän laskun taustalla täytyy olla muutakin kuin tuo Evergrande. Sen verran pahalta näyttää.
Kenties tuotantoketjujen kapeikoilla (esim. elektroniikkapiirien heikolla saatavuudella) on jotain vaikutusta. Minusta pitäisi olla positiivinen ongelma että kystyntä on niin kovaa ettei tuotanto ehdi tehdä tarpeeksi tuotteita. Tämäkin selitys ontuu.
Pitkät korot ovat hieman nytkähtäneet ylöspäin ennakoiden tulevaa tapering politiikkaa (=keskuspankin osto-ohjelmien pienentämistä). Mutta minusta nytkähdys on niin pieni ettei vielä pitäisi syntyä kaaosta.
Kyllä tämänkertainen osakekurssien lasku hieman hämmästyttää.