Olimme 1990 luvun alussa maailman johtava internet maa, jossa oli kansalaista kohden eniten internet palvelimia ja palveluita. Olimme myös langattoman kännykkäteknologian johtava maa. Ja koulutustasomme oli maailman korkeinta luokkaa ja oppimistuloksemme olivat parhaita.  Terveydenhuoltoamme ja muita julkisia palveluita ihailtiin. Teimme pidempää työpäivää kuin muut eurooppalaiset ja loimme maailman mittakaavassa merkittävää uutta hyvinvointia tuomalla kännykät jokaiseen kotiin. Tästä on tultu kauas.

Nyt tilanne on katastrofaalinen. Suomen osuus maailman tavaraviennin kokonaisarvosta on pudonnut puoleen vuosina 2002–2024, selviää ETLA:n tutkimuksesta. Lainsäädäntömme määrittelemässä yhteiskuntarakenteessa täytyy olla jotain perustavanlaatuista vikaa.

Niin moni mittari kertoo näivettyvästä kansakunnasta, ettei syynä voi olla yksittäinen laki. Perusarvoissamme on jotain korjaamisen tarvetta. Arvaisin että kaiken takana on kollektivismia ihannoiva eetos.  Olemme tehneet kollektivistisesta tasa-arvosta ohjenuoran kaikelle lainsäädännölle sen sijaan että tukisimme yksilöä hänen pyrkimyksissään kohti parempaa elämää ja maailmaa. Yksilön mahdollisuudet tavoitella ja kilvoitella reilusti kohti parempaa elämää tulisi asettaa ensisijaiseksi arvoksi:

• Ihmisille tulee tarjota tasapuoliset oikeudet tehdä työtä ja menestyä työllään. Ahkeran elämää ei pidä hankaloittaa muita suuremmilla verosanktioilla. Kaikilla tulee olla sama pelikenttä ja kaikki rahanarvoinen työ on yhtä arvokasta riippumatta siitä tekeekö työtään ahkera vaiko laiska. Tarvitaan työn tasavero.
• Ihmisille tulee tarjota tasapuoliset oikeudet ottaa taloudellista riskiä ja panostaa omaan opiskeluun ja menestyä osaamisellaan. Opiskelusta seuraava suurempi työn tehokkuus ja osaaminen johtaa parempaa palkkatasoon. Tätä etua ei pidä verottamalla mitätöidä. Opiskelun ei vastavuoroiseti pidä olla täysin ilmaista. Vastuu siitä että opiskelee tulevaisuuden ja yhteiskunnan kannalta hyödyllistä kuuluu opiskelijalle itselleen. Pitää olla mahdollisuus ottaa riskiä investoidessaan omaan tulevaisuuteensa.
• Ihmisille ja instituutioille tulee tarjota tasapuoliset oikeudet ottaa riskiä ja sijoittaa varallisuuttaan teollisuuteen ja taloudelliseen toimintaan. Tämä tarkoittaa tasaverotusta, lähdeveroa, osingoille ja samaa veroastetta sekä listaamattomille että listatuille yhtiöille. Ja saman veroasteen tulee koskea kaikkia, sekä ”yleishyödyllisiksi” ja ”voittoa tavoittelemattomiksi” luokitelluille että kaikille yksityisille ihmisille.
• Ihmisillä tulee olla mahdollisuus ilman rahallista rangaistusta tapahtuvaan altruistiseen, muita auttavaan toimintaan. Lahjavero tulee poistaa.
• Ihmisille tulee antaa mahdollisuus kaikessa toiminnassaan menestyä tai epäonnistua. Yhteiskunnan tehtävä on tarjota heikompiosaisille perustoimeentulo, mutta ei enempää. Ansiosidonnaiset päivärahat ja ansiosidonnaiset työeläkkeet pitää poistaa.  Kaikille kuuluu perustoimeentulo jota kukin omalla työllään ja osaamisellaan saa parhaaksi katsomallaan tavalla parantaa.
• Yhteiskunnan palveluiden hinnat pitää olla samat kaikille. On väärin, että ne jotka nuo palvelut rahoittavat, työtä tekevät, maksavat suuremmpia palvelumaksuja päivähoidosta ja monesta muusta yhteiskunnan palvelusta.

Kollektivismin eettos on puettu tasa-arvo aatteen nimiseksi kaikenkattavaksi normiksi siitä mikä on hyvää. Tasa-arvo ei enää tarkoita 1900 luvun alkupuolen tapaan tasa-arvoa lain ja verottajan edessä. Tasa-arvo tarkoittaa nykyään samanlaisia  -kulutusmahdollisuuksia, -terveydenhuoltoa, -lasten päivähoitomahdollisuuksia, -asumismukavuuksia sekä tasattuja tuloja ja eläkkeitä. Kaikille suomalaisille pyritään tarjoamaan omasta henkilökohtaisesta panoksesta ja aktiivisuudesta riippumatta samaa kollektiivista ympäristöä.

Tasa-arvon aatteesta pitää päästä nyt eteenpäin. Ihmisen on hyvä olla silloin kun hänelle tarjotaan hänen omiin tavoitteisiin ja kyvykkyyksiin mitoitettua tukea. Jokainen meistä sijoittajista tietää että lapsi lakkaa yrittämästä ja turmeltuu jos hänelle antaa liian paljon ja vääränlaisia asioita ja liian aikaisin. Lapselle pitää tarjota ympäristö, jossa hän pääsee tavoittelemaan asioita kuten urheilusuorituksia, matematiikan osaamista, musiikin tuottamista tai mikä hänelle nyt sattuu olemaan sopivaa.  Kehittymistä alkaa tapahtua kun säännöt ovat samat kaikille ja yksilö joutuu tekemään työtä tavoitteidensa eteen.

Kuva Евгения Pixabaystä