Odottelin taalan vahvistumista eli sen keskipitkän trendin kääntymistä jo maaliskuussa, mutta euron nousuputki venyi poikkeuksellisen pitkäksi. Ilmeisesti syynä oli EKP:n Fediä tiukempi rahapolitiikka, EKP kun nosti jo ohjauskorkoa, ja euroalueen vientikin on vetänyt vahvasti. Fedin rahaelvytyskin painoi markkinoiden puntarissa. Mutta tekniseltä kannalta euro näytti yliostetulta jo aikaa sitten, joten viime viikon aivan lopussa koettu suuri rymäys euron ja taalan kurssissa ei tullut yllätyksenä.

Mikään markkinainstrumentti ei liiku loputtomasti yhteen suuntaan, korjausliikkeitä tulee aina. Kun EKP sitten viesti, ettei uusia koronnostoja ole näköpiirissä hetkeen, Kreikan huhuttiin aikovan erota eurosta, ja Suomen hallitusneuvottelutkin tahkoavat paikallaan, markkinasentimentti muuttui kuin taikauiskusta. Euro vajosi liki 1,50:sta taalasta 1,43:een kahdessa päivässä. Muutos on huima ottaen huomioon, että kyseessä ovat maailman kirkkaasti vaihdetuimmat markkinaistrumentit. 

Itselleni rysäys ei ollut yllätys, povasinhan sitä jo paljon aiemmin. Valuuttojen rajut heilahtelut ovat normaalia markkinakäytöstä, jotka todistavat massapsykologian roolin etenkin lyhyissä trendeissä. Euron kannalta huonoja uutisia oli saatu jo paljon aiemmin, etenkin Portugalin osalta, mutta ne eivät vielä vieneet sijoittajien uskoa. Sitten tuli tämä viikon lopulla koettu uutispaketti ja markkinat lopulta säikähtivät oikein urakalla. Näin käy aina ennen pitkää, kaikkien markkinoiden kohdalla. 

Rysäys oli siltäkin osin paluu päiväjärjestykseen, että taalan vahvistumiseen liittyi muidenkin sijoituskohteiden kuin euron pudotus – ennen kaikkea raaka-aineet romahtivat hetkessä, mutta myös osakkeet tulivat reippaasti alas. On tyypillistä, että myyntipaniikkien iskiessä taala vahvistuu, koska se koetaan perinteisesti turvasatamaksi finanssimaailman myrskyissä. Kun pelot hellittävät, raha hakeutuu taas riskipitoisempiin kohteisiin ja taala heikkenee. 

Rysäys oli nyt niin reipas, että taalan vahvistuminen jatkunee jonkin aikaa, mikä siis tarkoittaisi taalan keskipitkän trendin kääntyneen. Siinä tapauksessa taala voisi vahvistua jonnekin 1,35 tasolle asti, koska valuuttojen keskipitkä trendi liikkuu yleensä kymmenkunta prosenttia suuntaansa. Tuolla tasolla tulevat vastaan myös viikkotason keskipitkät liukuvat keskiarvot. Paljon tietysti riippuu euroalueen poliittisista ratkaisuista, joissa Suomella on oma osuutensa.