Euroalueen velkakriisi vajosi taas astetta vaikeammaksi, kun luottoluokittaja Moody´s pudotti Italian luokitusta tiistaina peräti kolme pykälää. Suuri uutinen se ei tosin ollut, sillä maan vaikeudet ovat olleet kauan tiedossa. Rahamarkkinoiden paniikki jäi lyhyeksi, sillä loppuviikosta pörssikurssit nousivat reippaasti. Silti pelkona on yhä Italian ajautuminen velkasaneeraukseen. Valtiolla on velkaa lähes 2000 miljardia euroa. Siihen eivät vakausrahastot ja pankkituet riitä.

Silvio Berslusconi vähätteli tapansa mukaan luokituksen laskua. Hänen mukaansa markkinat aliarvioivat Italian velanmaksukyvyn. Silti EKP on joutunut tukemaan Italiaa mittavilla velkakirjojen ostolla – vastoin keskuspankin alkuperäistä mandaattia. Mutta Berlusconin väite ei ole aivan perätön. Vaikka Italian velka-aste, 120 prosenttia bruttokansantuotteesta, on erittäin korkea, on se pysynyt vakaana vuosia. Korkomenot pois laskien budjetit ovat olleet tasapainossa.

Sen perusteella Italialle ei pitäisi olla ylivoimaista leikata velkataakkaansa. Mutta Berlusconin hallitus ei halua tasapainottaa, koska toimet ovat epäsuosittuja. Virkakoneistoa pitäisi karsia ja sen etuja leikata, korruptiota ja harmaata taloutta kitkeä. Monille toimialoille on mahdotonta perustaa uusia yrityksiä ja työpaikkoja muuten kuin sektoreita valvovien instituutioiden luvalla. Kilpailun puute on johtanut heikkoon kansainväliseen kilpailukykyyn. Se on heikon talouskasvun yksi syy.

Valtiovarainministeri Giulio Tremonti lupaili tähän kaikkeen muutosta ja ajat sitten. Politiikan muutos voisikin nostaa markkinoiden luottamusta jopa nopeasti, ja korkotaso putoaisi. Mutta  Berlusconi ei halua työntää päätään myrskyyn. Edellisen markkinapaniikin iskiessä hän taipui uudistuksiin, koska EKP sitä tiukasti vaati. Kun vaikein tilanne oli takana, Berlusconi pyörsi lupauksensa.

Berlusconin poliittinen pohja alkaa kuitenkin rapautua toimettomuuteen tympääntyneenä. Berslusconin eduskuntaryhmän jäsen, mahtavan muotisuvun napamiehiin kuuluva Gianni Versace vaihtoi jo leiriä. Hänen mukaansa lähtijöitä on tiedossa lisää. Hallitus toimii kapean enemmistön varassa, eikä sillä ole varaa menettää tukea mistään suunnasta. Teollisuudesta, joka on ollut aiemmin Berlusconin vankka tukija, on kuulunut arvostelua muutenkin.

Seuraaviin vaaleihin on aikaa puolitoista vuotta, mutta hallituskriisi voi iskeä ennen sitä, jos markkinoiden hermoilu ajaa Italian rahoitukselliseen umpikujaan. Luultavasti se olisi terveellinen käänne koko euroalueelle.

Jos Berlusconin  venkoilu ei lopu tai hallitus vaihdu, yhteisvaluutan jo muutenkin rapautunut suosio jatkaa alamäkeä. Joka tapauksessa Italia on todistanut, miten vaikeaa nykyisen eurojärjestelmän puitteissa jäsenmaihin on vaikuttaa. Se vaatii muutosta, jos euro on aikomus säilyttää.