Sata vuotta on lyhyt aika
Jyrki Toivonen on käsitellyt kahdessa kirjoituksessa sadan vuoden takaisia neuvoja osakekaupankäyntiin. Valotan hieman taustaa lisää.
Pörssin historiassa puhutaan usein laivalastien myymisestä huutokaupalla, mikä on kyseenalainen verrokki osakekauppaan. Osakeyhtiöt olivat toki eurooppalainen innovaatio, mutta kyllä osakkeiden kaupankäyntiin USA on paljon antanut.
Dow Jones indeksin perustaja Charles Dow kehitti nimeään kantavan teorian kolmesta eripituisesta markkinatrendistä. Siten Dow oli yksi teknisen analyysin kehittäjistä.
Itse olen joskus pitänyt esillä paria muutakin nimeä. Teollistumisen ajan suhdannevaihtelut havaitsi jo v. 1860 ranskalainen tilastotieteilijä Clément Juglar.
Silloisen globaalin sijoittamisen allokaation perusteos oli 1900-luvun alkuvuosina ilmestynyt Henry Lowenfeldin kirja Investment: an Exact Science, jossa suositeltiin pääoman hajauttamista maantieteellisesti. Hajauttamisella oli oma taustansa.
1800-luvun lopulla elettiin varsin globaalissa taloudessa, jonka vetäjänä toimi Iso-Britannia. 1800-luvun jälkipuoliskolla merikaapeli yhdisti Intian Lontoon kautta USA:han, joten tieto kulki nopeasti. Iso-Britannia oli kehittynyt teollisuusmaa ja USA oli brittiläisten silmissä kehittyvä talous, jonne he investoivat USA:n talouden painopisteen siirtyessä maataloudesta teollisuuteen. Paljon tästä globalisaatiosta menetettiin maailmansodissa.
Suomessa on ehkä uskottu internetin tuoneen reaaliaikaiset kurssit suuren yleisön ulottuville. Tämä ei oikein pidä paikkaansa, sillä jo 1870 alkaen kapeaa paperinauhaa eli tickeriä suoltava alkeellinen kaukokirjoitin oli USA:ssa monessa pankkisalissa käytössä. Vaikka paperista 1970-luvulla luovuttiin, on elektroninen ”nauha” säilyttänyt vanhat lyhenteet ja merkitsemistavat.
Lopuksi omia muistikuvia. USA:han verrattuna suuri osa Eurooppaa ja etenkin Suomi eli umpiossa. 1970-luvun alussa radiossa luettiin puolenpäivän aikaan pörssin ns. julkihuudon noteeraukset. Eino S. Repo hengenheimolaisineen katsoi, ettei YLEn sovi moista kapitalismia tukea. Rinnalle tuli jo 1980-luvun alussa teksti-TV, joka tosin vähemmän käyttäjäystävällisesti päivitti sivut vasta pankkien sulkemisaikoihin.
Turussa KOP ja SYP hankkivat torin nurkalle konttoreihinsa pari pörssimonitoria rahvaan ihmeteltäväksi. Jos torin reunalle ei ollut asiaa, piti soittaa pankkeihin. Kerran kokeeksi soitin pieneen HOP:hen kysyäkseni jotain tiettyä noteerausta. Vahvasti ruotsia murtanut herra neuvoi, miten noteerauksen näkisi painetusta sanomalehdestä. Kohtalaisen vaivautuneesti kerroin, etten tarkoita lehdessä olevaa eilistä noteerausta, vaan sen ihan saman päivän noteerausta. Vastaus: ”Jaha, jag måste ringa till huvudkontor”.
Tällä taustalla en maksaisi penniäkään kursseista, joita ei ole myöhästytetty 15 minuuttia, ei ole niin kiire.
Kuvassa Turun taudin pesäpaikka, KOP-kolmio, seuraava rakennus vasemmalla oli SYP:n ja HOP oli siitä kadun toisella puolella, myöhempi ravintola Old Bank. Kuvan lähde https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Vesa_Loikas_KOP-Kolmio_Shopping_Center_Turku-Finland_April10th-2010.jpg
jv
miks hintatiedoista pörssissä pitää maksaa?
Menet kauppaan ostat juhlamokan, vasta kassalla saat tietää paljonko pulitat!
Höh!
nimim. Keisarinvaatteet
Meikäläisen tietokirjailijan ja perinteisen median ongelma on, ettei mistään tiedosta haluta maksaa mitään. Perinteinen ”vastuullinen” media pyrkii ratkaisemaan asian välttämällä linkkien käyttöä. Pienellä googlaamisella lähde löytyy ja juuri siksi omistankin Alphabetiä.
Reaaliaikaisista tarjoustasoista on hyötyä kaupantekohetkellä.
On helpompi ostaa laidasta kun tietää missä laita on.
Useat osakevälittäjät antavatkin reaaliaikaiset tarjoustasot näkyviin kaupantekoikkunaan silloin kun tekee kauppaa tietyllä osakkeella. Varmaan et kuitenkaan tarkoittanut reaaliaikaisilla kursseilla tätä ominaisuutta.
Omalta osaltani en noita reaaliaikaisia muuhun tarvitse.
Useat osakevälittäjät antavatkin reaaliaikaiset tarjoustasot näkyviin kaupantekoikkunaan silloin kun tekee kauppaa tietyllä osakkeella.”
Juu, olen jopa huomannut, mutta kyllä vielä parempi on pohtia, mihin laita etenee. Vaikken ole päivätreidari, kyllä mä sellaista pohdin https://piksu.net/opas-teknisesta-analyysista/
”Osakeyhtiöt olivat toki eurooppalainen innovaatio”
Varhaisin osakeyhtiö, josta olen kuullut oli noin 400eKr. Kyse oli Kreikkalaisista osuuksista kauppalaivoihin. Tämän tyyppisiä osakkeita lienee ollut olemassa antiikin aikana.
En ole vaatimattoman sivistykseni takia törmännyt moneenkaan osakeyhtiöön ennen noin vuotta 1600 jolloin muotiin tulivat kauppakomppanioiden osakkeet.
Varmaan keskiajalla oli olemassa osuuksia kauppahuoneisiin ja kauppalaivoihin, mutta en ole sattunut missään näkemään varsinaisia dokumenttejä näistä. Joku varmaan tietää paremmin ?
Tuota kirjoittaessani olin tietoinen tulkinnasta, että ekat ”kommandiittiyhtiöt” olisivat kiinalaisia.
https://en.wikipedia.org/wiki/Joint-stock_company#Early_joint-stock_companies
Mutta mielestäni on hyödyllisempää pohtia käsitettä juridinen henkilö. Usein on tulkittu, että Euroopassa vielä hyvinkin myöhään valtion omaisuus olisikin nähty hallitsijan henk.koht. omaisuudeksi. Viimeinen todella suuri omaisuuserä oli Belgian Kongo.
K-ajalla kirkko oli valtava juridinen henkilö, irti sukulaisuussuhteista. Vastaavia kirkkoja eli ”temppeleitä” on esikristillisessä historiassa vaikka kuinka.
Mutta mielestäni laivaosuuksissa toimi selvimmin oy:n periaate, eli riskiä jaettiin eri suuruisiin osiin. Toki kyseessä oli myös samalla ”kommandiittiyhtiö” eli kapteeni teki työt ja oli yleensä osakas.
Sanaa merkittävämpää on sen sisältö. ”Pörssi” tarkoitti Euroopassa k-ajalla pitkälti laivalastin huutokauppaa. En ole koskaan innostunut puhumaan pörssin yhteydessä mistään tulppaanibuumista, koska eivät tulppaanit ole osakkeita. Toki käärmeöljyäkin on vuosisatoja kaupattu, eli huijaus ja hullaantuminen ovat osakkeita vanhempia asioita ja toki osakkeillakin voi huijata ja jotkut innostuvat niiistä liikaa, toiset taas jostain muusta keräily- eli ”sijoitus”kohteesta.
Ja ”kauppakomppaniat” on väärä käännös, company on tietysti yhtiö, mutta joka tapauksessa ne olivat todellisia suuryrityksiä.
Saattaapi olla, että sata vuotta on monessa tapauksessa lyhyt aika. Itselleni se on pitkä. En näet usko eläväni satavuotiaaksi eikä minulla ole jälkikasvua eikä sitä varmasti tulekaan, joten onhan se itselleni turhan pitkä aikahorisontti. Sama myös pätee yrityksiin, sillä vain muutama prosentti niistä selviää satavuotiaaksi, jos ei esimerkiksi lasketa fuusioituneita yrityksiä, jne. Jos taas ajattelee ihmiskunnan käytöstä niin sata vuotta ei ole mitään ollut tähän asti. Toisaalta mm. mikrosirujen kehitys seuraavan sadan vuoden aikana voi luoda tilanteen, jossa ihmisten käytöstä ei ohjaa enää vain ihmisaivot vaan niihin liitetyt ”palikat” joten myös käytöksemme kehittyy silloin nopeammin. Kuka tietää miltä maailma näyttää sadan vuoden päästä? Itse en tiedä edes miltä se näyttää ensi vuosikymmenellä tai parin vuoden päästä.
Tässä joitakin rajoitettuja ajatuksia asiasta.
Otsikko oli toki provo, onhan se ihmiselle ”melko” pitkä aika 🙂 ja samoin firmoille.
Tarkoitus oli korostaa sitä, että Jyrkin havainnot paitsi näyttävät tuoreilta, sitä myös ovat eli 1880-luvulla finanssipiirit Lontoossa saattoivat langallisen lennättimen ansiosta seurata esim. teesadon tasoa Aasiassa reaaliajassa eli tekn. analyysille oli pohjansa, vaikka se Suomessa olikin tuntematonta vielä 1980-luvun alussa.
Tulevaisuudesta en tiedä, tuosta luin itsekin juuri ”enää vain ihmisaivot vaan niihin liitetyt ”palikat””. https://mobiili.fi/2022/05/31/nokia-pomolta-kova-arvio-alypuhelin-korvautuu-muilla-laitteilla-2030-mennessa/
Toisaalta: muistan erittäin hyvin 1960-luvun profetian, että vuonna 2000 joka perheellä on avaruusraketti, jolla posotetaan viikonlopuksi Marsiin. Ja 1970-luvulla öljy oli just loppumassa.
Eli melkein veikkaan, että ko. palikasta voi seurata Salattuja elämiä…