Viimeisen kuukauden aikana olen käynyt kymmeniä keskusteluja liittyen Amerikan projektiimme. Oman idean myyminen on yksi parhaista asioista mitä tiedän. Itse on niin innoissaan, ettei meinaa pöksyissä pysyä ja sitten kun saa innon myös tarttumaan toiseen, niin se vasta nastaa onkin.

Huomasin mielenkiintoisen asian keskusteluissa. Vastapuolen kysymyksissä ja varallisuustasossa näytti olevan yhteys. Mitä enemmän henkilöllä oli jo varallisuutta olemassa, sitä älykkäämpiä kysymyksiä hän osasi kysyä. Ja juuri tämän takia rikkaat rikastuvat. Verotus tai poliitikkojen päätökset eivät valitettavasti selitä tätä, vaikka niin moni haluaakin uskoa. Jos vain rahalla olisi merkitystä, niin silloinhan sataset muuttuisivat tuhansiksi euroiksi vain sijoittamalla ne. Myös niiden, jotka ovat varallisuuden kerryttämisessä alkuvaiheessa. Mutta jostain kumman syystä näin ei aina käykään. Sijoittamisessa tulee tappioita. Jotkut menettävät koko pääomansa, jotkut saattavat jopa mennä miinukselle. Kyse on ensisijaisesti taloudellisesta älykkyydestä. Mitä älykkäämpiä kysymyksesi ovat, sitä parempia vastauksia saat ja sitä parempia päätöksiä pystyt tekemään.

Tiedättekö, kun kuuntelee todella älykästä ihmistä, se on kuin kuuntelisi todella hyvää musiikkia. Raha-asioissa on sama juttu. Kun joku on todella älykäs, kysymykset ovat kuin musiikkia korville. Kun taas taloudellinen älykkyys on matala, se on kuin laittaisi minut Logomon lavalle laulamaan. Yleisö poistuu iloisena ainoastaan silloin, jos heille antaa ääntä läpäisemättömät kuulusuojaimet minun esitykseni ajaksi. Kun taloudellinen älykkyys on matala, kysymyksissä kuulee pelon. Kysyjä pohtii enemmän menettämistä kuin mahdollisuutta. Ja mahdollisuus ei näy kirkkaana, koska mieli on pelon sumentama. Kun taloudellinen älykkyys on korkea, kysymykset kietoutuvat mahdollisuuden ympärille. Toki kysyjä pohtii riskejä, mutta ne eivät kumpua pelosta vaan ymmärryksestä ja kokemuksesta. Kaikkeen sijoittamiseen liittyy rahan menettämisen riski, mutta taloudellisesti älykäs osaa pienentää riskiä merkittävästi.

Toinen asia, minkä huomasin, on innostus. Varakkaat ihmiset ovat innoissaan, niin pirun innoissaan projekteistaan, joissa ovat mukana. Heissä näkee samaa aitoa innostusta, jota näen omissa lapsissani. Ja moni heistä on kovin pahoillaan siitä, ettei siitä voi puhua kenen tahansa kanssa. On muuten jännä nähdä ihminen, joka edellisessä lauseessa vielä hehkui ja seuraavassa kävi totiseksi tämän todettuaan. On sääli, että varakkaat ihmiset joutuvat kätkemään aidon innostuksensa, sillä se on voima, jolla asiat oikeasti tapahtuvat. Vai oletko itse saanut jotain aikaan, kun peilistä on katsonut maansa ja mummonsa myynyt pelokas pieni ihminen, joka on vain varjo siitä mitä parhaimmillasi olet?

Innostusta päivääsi
Terhi

www.vaurasnainen.fi