Yhteiskunnan suhtautuminen sosiaalisesti heikompia jäseniä kohtaan reflektoituu osittain sen perusteella, miten paljon vankeja on suhteessa muuhun väestöön. Vankeja voisi ajatella olevan paljon sellaisissa yhteiskunnissa joissa:

• ihmiset vaativat itseltään ja toisiltaan hyvää kurinalaisuutta eivätkä hyväksy poikkeamia
• yhteiskunta on jäseniään kohtaan kova ja järjestyksen ylläpito vaatii sen vuoksi vastaavia tiukkoja otteita (kovaksi keitetyt kansalaiset vaativat kovia keinoja)
• on suuret sosiaaliset ja elintasoerot ryhmien välillä ja järjestystä joudutaan sen vuoksi ylläpitämään tiukin ottein

International Centre for Prison Studies (ICPS) pitää yllä tilastoa väestöön suhteutetusta vankien määrästä.  Suomi sijoittuu muiden pohjoismaiden tavoin häntäpäähän. Meillä on väestöön suhteutettuna vähän vankeja, vain 60 vankia 100'000 kansalaista kohden. 

Vankien lukumäärä 100'000 kansalaista kohden. (Lähde: ICPS)

Erot rikoslakien ja niiden tulkintojen välillä ovat suuria:

• USA ja entisen Neuvostoliiton valtiot johtavat joukkoa. Niissä on väestöön suhteutettuna 5…10 kertaa enemmän vankeja kuin Suomessa. Nuo maat ovat edelleen vankileirien saaristoja.
• Eurooppa on kohtuullisen yhtenäinen lukuun ottamatta entisen Neuvostoliiton maita.  Täällä on 1,5…2 kertaa Suomea enemmän vankeja. Keskinäiset eromme ovat pieniä kun niitä vertaa muuhun maailmaan. 

Ei voi ainakaan ilman tarkempaa tutkimusta sanoa, että vähän vankeja tarkoittaisi vähemmän tai enemmän rikollisuutta. Näyttäisi, että näillä asioilla ei ole paljonkaan tekemistä keskenään. Eikä myöskään voi vetää sitä johtopäätöstä, että vankien määrä korreloisi edes demokratian tai vakaiden olojen kanssa. Näilläkään asioilla ei tämän tilaston perusteella näyttäisi olevan paljoakaan tekemistä. On hyvin mahdollista, että kansalaisten sulkeminen vankiloihin, on kulttuurin piirre, jota ei kaikilta osin voi perustella järkisyin. Toisissa maissa näyttäsi olevan tapana sulkea suuri joukko kansalaisia vankiloihin ja taas toisissa pärjätään vähemmällä. Kyse näyttäisi olevan rikoslakiin ja ennakkopäätöksiin kirjattu sikermä tapoja, joilla ei aina ole kummempia järkisyitä.