Inflaatiota keskuspankissa

Kirjoitusvuorossa Juha Kasanen

Euroopan keskuspankki on jatkanut superlöysää rahapolitiikkaa jo yli neljä vuotta. Tämä on mahdollista, koska inflaatio on niin alhainen, vai onko sittenkään?

Tilastokeskuksen ilmoituksen mukaan inflaatio hidastui Suomessa huhtikuussa 1,5 prosenttiin. Tilastokeskus seuraa noin 500 hyödykkeen hintamuutoksia ja laskee niiden perusteella kuluttajahintaindeksin. Indeksi on varmasti laskettu teknisesti oikein, mutta kenen inflaatiota se oikein mittaa?

Ongelma syntyy siitä, että Tilastokeskuksen kulutuskorin sisältö ja painotukset eivät vastaa sitä, mihin useimpien rahat oikeasti kuluvat. Monien tuotteiden ja palveluiden hinnat ovat nousseet ihan muuta kuin 1,5 prosentin vuosivauhtia. Jos vertaa aikaan, jolloin markka kelpasi vielä maksuvälineenä, ovat hintamuutokset olleet viimeisen runsaan kymmenen vuoden aikana aika huimia.

Litra dieselöljyä maksoi 10 vuotta sitten 0,7 euroa ja nyt yli 1,5 euroa. Sen hinta on siis noussut keskimäärin 7 prosenttia vuodessa. Oluttuopin sai Helsingin keskustan ravintolasta 10 markalla ja nyt se maksaa noin 7 euroa, joten sen hinta on noussut 15 prosenttia vuodessa. Portsarille annettu narikkamaksu oli 10 vuotta sitten 5 markkaa ja nyt 3 euroa. Vuosimuutos on siis noin 10 prosentin luokkaa. Paidan pesu pesulassa maksoi markoissa alle kympin ja nykyään 4,9 euroa, tässäkin vuosimuutos yli 10 prosenttia. Jääkiekko-otteluiden lippujen hinnoista ei viitsi nyt MM-kisojen jälkihuumassa edes sanoa mitään, mutta kyllä yli 1 000 markan liput ovat jo aika kalliita. Näitä esimerkkejä on helppo keksiä lisää vaikka kuinka paljon, ja jokaisella on omansa.

Nopeasti analysoiden varsinkin palveluiden hinnat ovat nousseet melkoisesti enemmän kuin virallinen inflaatio. Monien ”pienten asioiden” hinnat ovat muuttuneet miltei suoraan markoista euroiksi, mikä vastaa miltei 20 prosentin vuotuista hintamuutosta. Vaikka virallisen inflaatiokorin vuosimuutos on 1,5 prosenttia, voi monen henkilökohtaisen inflaatiokorin vuosimuutos olla huomattavasti enemmän. Keskimääräistä kuluttajaa ei ole oikeasti olemassa, eikä inflaation mittaaminen ole lopulta niin suoraviivaista.

Mielenkiintoinen kysymys onkin, mitä kaikkia tuotteita ja palveluita inflaation laskemisessa pitäisi ottaa huomioon, jotta se vastaisi paremmin yleistä käsitystä inflaation kehityksestä, ja pitäisikö nämä luvut huomioida myös keskuspankin rahapolitiikassa?

Lue Punaisen mukin blogia.

9 thoughts on “Inflaatiota keskuspankissa

  1. ”Tilastokeskuksen

    "Tilastokeskuksen kulutuskorin sisältö ja painotukset eivät vastaa sitä, mihin useimpien rahat oikeasti kuluvat"

    Kova väite, jonka perustelu yksittäisin esimerkein ei johda puusta pitkään. Samalla tavalla olisit voinut mainita, kuinka paljon halvemmalla kännykän saa nyt kuin 20v sitte tai kuinka mobiilidatan hinta on romahtanut. Minä en osta dieselöljyä, mutta ostan mobiilidataa. Pesulassa en ole koskaan pessyt vaatteitani ja lätkän katson TV:stä.

    Mutta mitä sanoo tilastokeskus: "Kuluttajahintaindeksi kuvaa kuluttajahintojen muutosta keskimääräisen kotitalouden kulutusrakenteen mukaisesti.". Niin, kyse todella on keskimääräisestä kulutusrakenteesta. Se on täysin irrelevanttia, onko sinun kulutusrakenteesi juuri tuollainen, mutta kun se on keskimääräinen koko populaatiossa, on aika kova väite väittää, että inflaatiluku ei kuvasta todellisuutta. Se itseasiassa kuvastaa sitä kaikkein parhaiten. 

    Ole hyvä, ja muodosta oma hyödykekorisi, joka olisi parempi kuin nyt käytössä oleva ja perustele, miksi se muka olisi parempi. Vastaukseksi ei riitä se, että sinä tykkäät maksaa portsareille. Korin pitää kuvata keskimääräistä tai tyypillistä kuluttajaa. Ei "sinua" tai "minua".

    Muutoinkin ei tällaisessa voi kysyä yhden taviksen näkemystä. Tavis huomaa kyllä sen kahvikupin hinnannousun, mutta poloinen ei tajua, että tästä huolimatta sen vaikutus vuosibudjettiin ei ole ollenkaan niin suuri kuin vaikka sähkön hinnan tai asumiskustannusten hintakehitys. Tämä johtuu esim. siitä, että kahvia ostetaan usein, aina aktiivisesti, tasanäärä ja vertailu on helppoa ja tapahtuu lähes automaattisesti. Isommat menoerät maksetaan harvemmin, laskut eivät ole aina vertailukelpoisia, ne veloitetaan automaattisesti jne.

    Tilastointi on ainoa tapa saada inflaatiosta vertailukelpoista dataa. Tilastokeskuksen sivuilta voi jokainen nähdä eri hyödykeryhmien muutokset ja sieltä sitten soveltaa paremmin itselleen sopivaa painotusta. Mutta keskimäärin inflaatio on kyllä se, mikä ilmoitetaan. Ja ainakin riittävän tarkasti.

    1. Hintakehityksen ehkä oleellisin muuttuja

      on se, että joissakin hyödykeryhmissä tuotantotapojen muutokset vaikuttavat paljon enemmän kuin toisissa, kuten Adam Smith jo analysoi 1700-luvulla. Ne hyödykkeet, mm iso osa palveluista, joiden tuotantoa ei voida tehostaa teknologialla, nousevat suhteelliselta hinnaltaan verrattuna niihin, joiden tuotantoa jatkuvasti teknologia vie vauhdilla eteenpäin. Portsarin työ ei juuri eroa tuotantotavaltaan siitä mitä se on aina ollut, samoin kahvikupin keittäminen ja kuskaaminen asiakkaalle, joten niiden suhteellinen hinta nousee verrattuna teollisesti aina tuottavammin tuotettuihin hyödykkeisiin. 1980-luvun alussa oli aivan käsittämätön ajatus, että kenkäpuhelin (sittemmin kännykkä) joka tuolloin vasta teki tuloaan olisi maksanut muutaman kaljatuopin verran kuten tänään. Portsarimaksu on sen vitosen, mikä on enää kymmeneosan halpiskännykän hinnasta, ja se sisältää kasan tekniikkaa jota ei vielä 40 vuotta sitten ollut edes CIA:lla. Silti me käymme edelleen kapakassa – koska ostovoimamme kestää suhteellisesti kalliimpien hyödykkeiden kuten etenkin palveluiden kuluttamisen entistä paremmin, vaikka niiden suhteelliset hinnat ovat tulleet niin paljon alas suhteessa ansiotasoon. Käymme kapakassa sittenkin, kun kalja ja portsarimaksu ovat nousseet 100 prosenttia tästä, koska samaa hyödykettä ei saa kotisohvalta, ja ostovoimamme kestää sen jatkossakin.  Heikki

      1. korjaus

        "vaikka niiden hinnat ovat tulleet niin paljon alas suhteessa ansiotasoon" piti olla tietenkin "koska niiden hinnat… " nimim Sama Pää Kesät Talvet –   Heikki

  2. Keskeisin ongelma on, että

    Keskeisin ongelma on, että kuluttajahinnat ovat ns. flow-muuttujia. Asuntojen tai osakkeiden hinnat eivät ole mukana, ja lisäksi veropolitiikan muutokset heijastuvat suoraan kuluttajahintoihin. Laadulliset muutokset esim. tietokoneissa ja ohjelmistoissa on myös vaikea kysymys.

    Lisäksi on melkoisen mieletöntä kohdistaa rahapolitiikkaa jollekin epämääräiselle keskiarvolle, jos puolet mantereesta on deflaatiokierteen kynnyksellä. "Keskimäärin" kaikki voi olla hyvin, mutta mittarit ja allaoleva todellisuus ei todellakaan ole. Inflaatiovaara on Euroopan pulmista pienin. Vähän yritystä nyt niihin kirjoituksiin.

  3. Inflaatio vai kuluttajahinta… vai molemmat?

    Pääsääntöisesti EKP:han määrittelee ohjauskorkonsa varsinaisten jäsenmaidensa keskimääräiseen tarpeeseen, mikä tuntuu tässä kohtaa vieraalta siksi, että aiemmint tuo on tavannut määritellä korkotasonsa yksistään Saksan tarpeisiin. Onhan Kreikassakin kuluttajahinnat nousseet n. 10% kriisivuosien aikana, vaikka luottolama onkin syössyt maan deflaation puolelle.

    Kuluttajahintoihin kun vaikuttaa mm. valtion korottamat verot, niin meillä Suomessa kuin muuallakin Euroopassa. En tätä oikein näe "inflatorisena syynä" kuluttajahintojen nousulle.

    1. Epäoptimaalinen valuutta-alue

      Niin, koko euroaluetta ajatellenhan EKP:n rahapolitiikka on vieläkin melkoisen kireää. Mikäli euro aiotaan pitää, joutuu eurooppa luopumaan melkoisesta määrästä reaalista kasvua tulevaisuudessa. Onkin paradoksaalista, että moinen epäoptimaalinen valuutta muodostettiin juuri silloin, kun tietotekniikka oli tuomassa erillisten valuuttojen kanssa toimimisen kustannuksia.

  4. Kiitos hyvistä kommenteistanne.

    Kirjoitin blogini arkipäivän havaintojen perusteella.  Asia on kuitenkin niin mielenkiintoinen, että tutkin tänään hieman, mitä inflaation mittaamisesta on kirjoitettu. Kirjoitukset vahvistavat sen, että inflaation mittaaminen on vaikeaa ja siihen liittyviä yksityiskohtia on helposti muutaman väitöskirjan verran.

    American Institute for Economic Research (AIER) on tutkinut asiaa ja kehittänyt oman tapansa mitata jokapäiväistä inflaatiota EPI-indeksillä (Everyday Life Index) CPI- indeksin tilalle. EPI- indeksiin otetaan mukaan vain hyödykkeet, joita tavallinen talous ostaa vähintään kerran kuukaudessa.  Ajattelutapa on mielenkiintoinen ja ero indeksien välillä on huomattava.  http://www.cbsnews.com/8301-505144_162-57387655/inflation-not-as-low-as-you-think/

    Euroopan keskuspankin päätehtävä on pitää euroalueen inflaatio aisoissa. Tehtävä on kuitenkin hyvin vaikea. On monia tuotteita, joiden hintatasoon Euroopan korkotasolla ei ole mitään vaikutusta. Sopivan ohjauskoron asettamien on myös lähes mahdoton tehtävä, koska euroalueen taloudet ovat niin erilaisia.

    Juha Kasanen

     

    1. Sopiva ohjauskorko

      Euroopan keskuspankki on kieltämättä haastavan optimointitehtävän edessä. Tähän asti se on toiminut Saksan keskuspankkina, eikä pieniä talouksia olla epäröity tuhota. Nyt kun listalla Espanja, Italia ja Ranska, niin eiköhän peli muutu, jos vain Euro kestää. Eiköhän silloin nähdä ihan kunnon inflatiotakin jossain euroalueella.

      1. Korko ja rahanmäärä

        Peli on mennyt hurjaksi kaikkialla maailmassa. USA ja  Japani elvyttää lisäämällä rahaa jotta saisi viennin pyörimään. Näin tekee myös Kiina jotta valuutta ei vahvistuisi. Australia, Turkki, Israel, Puola ja varmaan kaikki maat joilla on oma keskuspankki pyrkii estämään valuuttansa vahvistumista. Thaimaakin ilmoitti lähtevänsä valuutan heikentämisen tielle. Kun rahaa lisätään niin suhteelliset arvot voivat pysyä muuttumattomina, mutta realiomaisuuden nimellishinnat nousevat. Mielenkiintoinen valuuttasota ja luulen osakkeiden nousevan.

Comments are closed.

Related Posts

WP Twitter Auto Publish Powered By : XYZScripts.com