Virtuaalista rahaa ja oikeita veroja
Virallisten rahojen rinnalle on sitkeästi yrittämässä erilaisia vaihtoehtoisia ”rahoja”. Viime aikoina on puhuttu paljon virtuaalivaluutta bitcoinista, joka on tietoverkoissa liikkuvaa sähköistä rahaa. Lisäksi monissa maissa on kokeiltu erilaisia paikallisrahoja.
Usein näiden vaihtoehtoisten rahojen käyttäjiä yhdistää halu irtautua pankkikeskeisestä maksujärjestelmästä ja viranomaisten määräysvallasta. Paikallisrahojen käyttöä motivoi lisäksi oman alueen elinkeinotoiminnan tukeminen – ne kelpaavat maksuvälineeksi vain paikallisesti.
Rahalla on erilaisia tehtäviä taloudessa. Se on vaihdannan väline ja arvon mitta. Lisäksi raha on varallisuuden muoto eli sijoituskohde. Normaalisti keskuspankin tehtävänä on huolehtia siitä, että rahan arvo – siis ostovoima – säilyy. Esimerkiksi Euroopan keskuspankki pyrkii pitämään euroalueen kuluttajahintojen vuosittaisen nousuvauhdin hieman alle 2 prosentissa.
Vaihtoehtorahat pyrkivät hoitamaan samoja tehtäviä kuin oikeat rahat. Niiden liikkeellä oleva määrä voi määräytyä eri tavoin. Esimerkiksi bitcoinien tarjonta lasketaan kaavalla, joka vähitellen lisää rahojen määrää ennalta asetettuun ylärajaan asti. Bitcoinin arvo määräytyy verkossa olevissa vaihtopörsseissä, joissa rahoja voi ostaa ja myydä.
Virtuaalirahan arvon vakautta ei kuitenkaan takaa kukaan. Tämän on moni bitcoin-käyttäjä karvaasti kokenut. Bitcoinin arvo nousi rajusti Kyproksen pankkikriisin aikana, kun jotkut alkoivat käyttää sitä sijoituskohteena. Sittemmin arvo on pudonnut tuntuvasti.
Vaihtoehtorahojen houkuttelevuus perustuu toisinaan siihen, että niillä voidaan välttää veroja. Vaihtoehtorahalla hankittu tuote on luonnollisesti euroilla ostettua halvempi, jos arvonlisävero jää maksamatta. Samoin työntekijän palkkapussi on lihavampi, jos vaihtoehtorahalla saadusta työkorvauksesta ei makseta tuloveroa.
Vaihtoehtorahat houkuttelevat myös rahanpesijöitä ja muita rikollisia. Yhdysvalloissa viranomaiset sulkivat viime keväänä Liberty Reserve -virtuaalirahan, jota käytettiin rikoksilla hankittujen varojen piilotteluun ja rahanpesuun. Kyse ei ollut pikkurahoista vaan miljardeista dollareista.
Myös Suomessa verottaja on aktivoitunut. Verohallinnossa on laadittu luonnos ohjeesta, jossa käsitellään virtuaalivaluuttojen tuloverotusta. Sen sisältö voi olla monelle yllätys. Paitsi että virtuaalivaluuttojen käyttäjien tulee maksaa normaalit kaupankäyntiin ja elinkeinotoimintaan liittyvät verot, myös virtuaalivaluutan mahdollinen arvonnousu menee kaupankäyntitilanteessa verolle.
Jos siis ostaa tavaroita, palveluita tai vaikkapa euroja bitcoineilla, joiden arvo on kaupankäyntihetkellä korkeampi kuin niitä hankittaessa, ostajalle syntyy verotettavaa pääomatuloa arvonnousun verran. Tämä tulo pitää ilmoittaa verottajalle. Virtuaalirahoista koituvat verot maksetaan oikeilla rahoilla eli euroilla.
Jää nähtäväksi, tuleeko verottajalle ilmoituksia pääomatuloista vai jäävätkö ne harmaan talouden piiriin. Joka tapauksessa tässä on yksi lisäsyy viranomaisille ottaa virtuaalirahat suurennuslasin alle.
Veli-Matti Mattila
Finanssialan Keskusliiton pääekonomisti
Bittimetallia vai käteistä
Bitcoin muistuttaa jossain mielessä arvometalleja kuten kultaa enemmän kuin perinteistä "luottamustalouden" painorahaa. Rajattu määrä, eikä painokone voi laulaa. Se myös arvostetaan paljolti sen dollari/euro arvon mukaan tuotteiden vaihdossa. Valuutaksi se muuttuu varsinaisesti vasta sitten kun kamojen hinta bitcoineissa lakkaa seuraamasta hyvin lyhyen aikavälin btc/$ noteerauksia. Tällöin se ei myöskään ole niin haavoittavainen vaihdantapisteiden saatavuudesta. Bitcoinilla on joku reaaliarvo, joka riippunee sen hyödyllisyydestä ja sen luomiseen kulutetusta energiasta, mutta järkevä arvostustaso sille kuten kullallekin vaatinee myös "velkaluonnetta".