Monessa ns. läntisessä demokratiassa äänestäjällä on vain kaksi reaalista vaihtoehtoa. Suomessa etenkin suurissa vaalipiireissä voi huoletta äänestää jotain yli puolesta tusinasta puolueesta ja olla varma, että ko. puolue pääsee vaalipiiristä läpi.

Jos puoli tusinaa vaihtoehtoa ei riitä, vika ei ole järjestelmässä, vaan äänestäjässä, joka kansanomaisesti sanoen on kranttu.

Itse vaihtoehtopuolueitten perustajista antaa Hjallis Harkimo hyvän kuvan. Kun hän ei saanut tarpeeksi puheenvuoroja, hän poistui TV:n vaalikeskustelusta. Millä ihmeen logiikalla yhden miehen puolueen pitäisi saada yhtä paljon puheaikaa kuin 40 kansanedustajan puolue. Harkimon puolueen perustaminen lähti liikkeelle juuri siitä, että hän ei saanut ääntään kuuluviin kok:ssa. Niin, siellä on siis ollut tähänkin asti n. 40 muutakin kansanedustajaa.

Ilmiössä ikävintä on se, että se painottuu porvaripuolelle. PS on alkanut ilmeisesti vaatia ehdokkailtaan jotain, James Hirvisaari ja Ano Turtiainen ovat olleetkin varoittavia esimerkkejä ja PS:stä oikealle on siinnyt useitakin puolueita, joista Suomen kansa ensin -puoleella ehdokkaista 50 %:lla on rikossyyte. Eräillä muillakin puolueilla rikoksia on tehty aivan liian yleisesti.

Äärioikeiston rinnalla on puolueita, jotka ilmeisesti on tarkoitettukin jonkinlaiseksi (huonoksi) vitsiksi. Kuka muistaa vielä esim. ns. Joogalentäjät?

Kun moni puolue saa vaaleissa vähemmän kuin 5000 ääntä, sama määrä kuvan kannattajakortteja ei riitä. Nimiä on joskus väärennettykin ja 5000 äänellä ei eduskuntaan pääse. Miten olisi 5000 jäsentä, jotka ovat maksaneet jäsenmaksun á 50 euroa.

Internet pahentaa asiaa. Esim. US:n blogisivut ovat täyttyneet roskasta, josta on ennen vaaleja turha sanoa, ettei läpi mennä. Nyt se nähtiin, mutta unohdetaan taatusti taas neljässä vuodessa.

Ja pieni pottuilu vaalituloksesta. Miksi ihmeessä vihreitten kannatus laski, sillä juuri tätähän puolue on ajanut vuosikaudet: Tuotetaan vähemmän sähköä, niin hinnat nousevat ja kulutus laskee.