Eduskuntavaalin tulos noudatti aika lailla ennusteita ja perinteitä hallituspuolueiden saatua demareja lukuun ottamatta kuokkaansa pahastikin. Kokoomuksen etumatka piti loppuun asti.

Hallitusneuvotteluista povataan vaikeita. Pörssihaukan odotus hallituspohjasta on kuitenkin aika selvä asetelmista johtuen: sen muodostavat Kokoomus, SDP, RKP ja kristilliset.

Kokoomus kasaa hallituksen ja nousee pääministeripuolueeksi. Muuta ei vaalitulos mahdollista.

Demarit sulkivat jo ennen vaaleja pesuyhteistyön pois, joten kolmen suuren hallitustakaan emme näe. Tarvitaan kaksi isoa ja ne ovat kokoomus ja SDP.

Kakkoseksi pompanneille pesuille hallituspaikat varmasti maistuisivat, mutta matematiikka sulkee heidät liki varmasti pois. Näin siksi, että keskusta häipyy nuolemaan syviä haavojaan jäähypenkille.

RKP on arvoliberaali ja pesujen linjat kovin kaukana sen avainteemoista kuten ruotsinkielen asemasta. Hyvin epätodennäköinen pari samaan sänkyyn.

Jäähylle menevät myös turpaansa saaneet vihreät ja vassarit. Joten demarivetoinen hallitus on pois suljettu.

106 riittää

Demarit voivat joko jäädä oppositioon tai niellä kokoomuksen johtama hallitus. Vaalivoitto alla ei oppositio kauheasti maistune.

Ja jos demarit eivät lähde kyytiin niin pesut tekevät sen. Tosin, kuten sanottu, siltä pohjalta ei enemmistöhallitus synny.

RKP ei ole kummallekaan ongelma. Kristillisten kanssa löytynee tarpeeksi pohjaa, jotta kokoomus kuin SDP kimpan hyväksyvät.

Näistä kertyy 106 kansaedustajaa. Se on ohut, mutta riittävä enemmistö. Kestääkö vaalikauden loppuun asti toinen asia.

Sinipuna ok sijoittajalle

Demareille asetelma ei olisi järin mieluisa, koska vasemmistoliittokaan tuskin tähän komboon sen tueksi lähtee vaalitappio niskassaan. Mutta demarien vaihtoehto on oppositio. Siihen en usko.

Sinipunahallitus on koottu jo viidesti ja tästä tulee kuudes. Orpon ja Marinin kemiat eivät vaikuta kaksisilta, mutta eivätköhän aikuiset poliitikot osaa pistää pasmansa ojennukseen.

Asetelma on vähän kuin Jyrki Kataisen ja Jutta Urpilaisen välillä, ja toimihan sekin jotenkin. Joten Orposta pääministeri ja Marinista valtiovarainministeri. Ja sitä rataa loput.

Sijoittajan kannalta sinipuna on vallan ok. Isoja yllätyksiä ei tarvitse odottaa missään oleellisessa asiassa.

Itse olen hyvin tyytyväinen toimivaan monipuoluejärjestelmäämme. Se pakottaa kompromisseihin ja ehkäisee pysyviä rajalinjoja, jotka ovat mädättäneet kaikki kaksipuoluejärjestelmät.

Inflaatio riippuu aikaikkunasta

Helppoon rakoon ei hallitusta koota, mutta koskas ajat sellaiset olisivat. Inflaatio oli keskeisiä talousteemoja vaaleissakin, mutta sen kielteistä kehitystä minusta liioitellaan.

Euroalueen perjantaina julkistetut luvut kuvaavat osaltaan monisyistä tilannetta.

Hintojen nousu oli vuositasolla yhä 6,9 %, helmikuussa 8,5%:sta. Halventunut energia auttoi kovasti.

Ilman energiaa inflaatio jatkoi jokseenkin samana, ja etenkin ruoka kallistui edelleen +15%. Se on ilkein detalji. Ruuan ja energian laskusta jättävä ydininflaatiokin kiihtyi tylysti 5,7%

Mutta, kuten jo moneen otteeseen perattu, luvut näyttävät aivan toisilta aikaikkunaa kaventamalla.

Lokakuussa liinat kiinni

Sodan rassaamassa Euroopassa inflaatio jyskytti pidempään kuin Amerikassa, jossa sen vauhti taittui jo viime kesän alussa. Mutta täälläkin sentään syksyllä. Vaikka se ei ketään tunnu kiinnostavan.

Kaiken kattava kuluttajainflaatio rynni lokakuuhun asti. Siinä iski selvä taite pisteluvussa 121.

Maaliskuussa sama luku oli 122,3. Aika tarkkaan prosentin nousu – puolessa vuodessa.

Viimeiset puoli vuotta kuluttajainflaatio on siis vuositasolla pudonnut kahteen prosenttiin eli keskuspankkien tavoitteeseen. Euroalueen suurimmassa taloudessa Saksassa luku oli sama nyt kuin lokakuussa, 123.

Onko tarkasteluväli liian lyhyt, sen näkee aikanaan. Yhtä hyvin voi kysyä, miksi juuri vuosi on se tärkein aikaikkuna, kun se nyt eroaa niin railakkaasti puolen vuoden lukemasta.

Viime keväänähän inflaatio vielä painoi surutta kaasua. Kyseinen indeksi nousi helmikuusta lokakuuhun noin +10%. Mutta sitten tahti muuttui oleellisesti.

Tuottajahinnoissa sama sävel

Tuottajahinnat noudattavat samaa kuviota kuin Amerikassa pienellä viiveellä. Siellä piikki tuli vastaan kesäkuussa, Euroopassa syyskuussa.

Sieltä PPI on tullut alas noin -6% vajoten jo heinäkuun lukemaan. Amerikassa PPI on liki deflaatiota jo nyt vuositasolla.

Joten suunta on ehdottomasti oikea ja kesällä vuosi-inflaation pitäisi näyttää paljon tämänhetkistä sievemmältä. Ellei nyt kiihdy uudestaan.

Kysyntä sitä tuskin aiheuttaa. Kallis raha puree jo niin, että sille herkät sektorit kuten asuntokauppa kipristelevät jo kunnon pakkasessa.

OPEC panikoi jo

Kokonaiskuvaa alleviivaa, että öljyntuottajamaiden kartelli OPEC tekee ison tuotantoleikkauksen saadakseen hinnan nousuun. Ikävä juttu kuluttajille, toisaalta osoittaa suhdanneherkän hyödykkeen kehnoa kysyntää.

Viime syksyn energiakriisi tuntuu jo liki kehnolta vitsiltä. 1970-luvun öljykriisissä kierre kesti vuosikymmenen.

OPEC:in päätös ei tee hyvää inflaatiolle, mutta ei järjestö ole aikoihin kyennyt pumppaamaan omin nokin hintaa pysyvästi kipurajalle. Sen jäsenmaiden keskinäinen ryhti ei siihen riitä.

Nämäkin keikaukset kuuluvat matalasuhdanteeseen. Eiköhän se siitä – kuten ennenkin.

Hyvää viikonalkua!

Pörssihaukassa on kahden viikon tutustumistarjous ilmaiseksi ja sitoumuksetta.