Helsingin kaupungin palkkaohjelmassa suurin potti on menossa lääkäreille. Lääkärit ovat hyvätuloisia, joten euromääräisesti suurimpien palkankorotusten kohde ei periaatteessa ole yllättävä, mutta yllättävänä voi pitää sitä, että lääkärit ovat ilmeisesti saamassa myös suhteessa suurimmat palkankorotukset. Ja erityisen yllättävänä tätä voi pitää sen jälkeen, kun Helsingin pormestari Vartiainen väitti, että “valtaosa palkkakehityshjelman budjetista ohjattiin pienituloisille”, ja koko ohjelman euroistakin suurin osa menee ilmeisesti parempituloiselle puoliskolle.

Mikä sitten on palkankorotusten kohdentumisen perusteena? Keskeisenä syynä ainakin lääkärien korotuksille Vartainen mainitsi sen, että palkankorotusten ansiosta “kaupunki ei joutuisi ostamaan yhtä paljon lääkäripalveluita ostopalveluina”. Tämä kuulostaa periaatteessa järkevältä perustelulta. Jokunen mutta tulee kuitenkin mieleen. Ensinnäkin julkisen puolen palkankorotukset voivat osaltaan kirittää yksityisen puolen palkkoja vielä hieman korkeammalle – joskaan ei tietysti julkisen korotuksiin verrattuna täysimääräisesti. Toisaalta voi myös kysyä, eikö sama koske suunnilleen yhtä lailla sairaanhoitajia: eikö myös sairaanhoitajien tilaaminen ostopalveluna yksityiseltä ole kaupungille kalliimpaa? Onko tämä huomioitu myös hoitajien palkoissa?

Entä onko hoitajien (varhaiskasvatuksesta sairaanhoitajiin) ja lääkärien välillä muita eroja? Yhteiskuntaa ja palkkaratkaisuja ajatellen ehkä kriittisin ero on siinä, että hoitajien kohdalla on selvästi lääkäreitä suurempi riski sille, että työntekijä vaihtaa kokonaan alaa. Ja kun niin käy, se vasta tuleekin yhteiskunnalle kalliiksi. Tästäkin johtuen hoitajien palkkoihin tulisi panostaa ajoissa.