Sääntelyllä on aina etunsa ja haittansa
Rikkaiden maiden G20:n finanssivalvontaelin FSB esitti pari viikkoa sitten, että kansainvälisten suurpankkien vakavaraisuusvaatimuksia on nostettava reippaasti. Sen mukaan suurimmilla pankeilla pitäisi olla 16-20 prosenttia omaa pääomaa luottokantaan verrattuna. Omistajien ohella pankkien pitkäaikaisten luotottajien olisi kannettava enemmän vastuuta. Niiden lainoja muutettaisiin kriisitilanteessa osakepääomaksi, mikä parantaisi tasetta. Luotottajat kärsisivät tappioita, jos pankki ei toipuisi kriisistä ja osakkeiden arvo putoaisi.
FSB:n tavoite on, että veronmaksajat eivät enää joutuisi pankkikriisien kustantajiksi. On selvää, että vaatimus ehkäisee tehokkaasti pankkikriisejä, mutta nurinaakin se on nostanut. Nordean pääjohtaja Christian Clausen tuomitsee FSB:n vaatimuksen liian kovaksi, koska Nordea läpäisi EKP:n stressitestin vaivatta reilun yhdentoista prosentin vakavaraisuudella. Clausenin mukaan se osoittaa, ettei enempää tarvita. Ja liian korkeat oman pääoman vaatimukset johtavat rahan seisomiseen ja kallistumiseen. Se olisi tuhoisaa etenkin pienyrityksille, joilla harvoin on varaa korkeisiin marginaaleihin.
Pankkiirit vastustavat aina sääntelyä, mutta on Clausenin vastalauseissa pointtinsa. Rahamarkkinat vaativat sääntelyä, koska kriisit tulevat tolkuttoman kalliiksi kaikille. Mutta sääntelyllä on etujen ohella aina haittansa. On tuskin vain pankkiirien propagandaa, että vakavaraisuusvaatimusten ja pankkien luotottajien riskitason lisääminen nostaa pankkien rahoituskustannuksia. Osa niistä leikkaa omistajien voittoja, mikä tuskin vaivaa monia kansalaisia. Mutta osa kustannuksista kanavoituu väistämättä luottoasiakkaiden maksettavaksi.
Tarpeettoman kallis raha leikkaa investointeja ja kulutusta, mikä heikentää kasvua ja työllisyyttä. Liian halpa rahakaan ei toki ole hyvä asia pitkällä aikavälillä, koska se johtaa resurssien heikkoon kohdentamiseen ja omaisuuskupliin. Niillä on kalliit seuraukset ennen pitkää. Kultainen keskitie on tarpeen.
Ongelma on aika sama, jos säännellään vaikka asuntolainoja. Monessa maassa on valittu linja, jossa omaa pääomaa ei vaadita lainkaan, ja lainan maksuehdot ovat todella löysät. Se kiihdyttää asuntomarkkinoita jonkin aikaa, mikä luo talouskasvua ja nimellistä varallisuutta. Löyhä sääntely tuntuu silloin siunaukselta. Mutta asuntokuplat kyllä poksahtavat lopulta, ja silloin suhdanne ja varallisuusarvot romahtavat. Siinä kohtaa löyhä sääntely tuntuu kiroukselta.
Sääntelyllä voidaan vaatia riittävää omaa pääomaa asuntoa hankittaessa, ja tiukkoja maksuehtoja. Se ehkäisee kuvatut kriisit. Toisaalta jos säännöt ovat liian tiukat, asunnon hankkimisesta tulee monille mahdoton haave. Se heikentää heidän taloudellista asemaansa, koska asumismenot eivät koskaan putoa vuokralla toisin kuin omistusasumisessa ajan mittaan, eikä varallisuus kasva. Erinäisiä kansantaloudellisia haittojakin ilman muuta siitä olisi. Jokainen voi niitä helposti kuvitella.
En sinänsä ota kantaa FSB:n ehdotukseen, josta hallitusten on jossain kohtaa päätettävä; muistutan vain, että sääntelyllä on aina kaksi puolta. Hyötyjen ja haittojen tasapainottaminen on mietittävä huolella. Se pätee muuhunkin taloudelliseen toimintaan kuin pankkikriisien ehkäisyyn.
Olisi kohtuutonta vaatia pankeilta 20% vakavaraisuutta
EU stressitestien mukaan Euroopplaisten pankkien vapaa oma pääoma (TIER 1 ) on 11,6%.
Suomessa oli markka-aikana yleensä noin 10% vakavaraisuusvaatimus. Vaatimusta muutettiin sen mukaan miten löysää/tiukkaa lainantopolitiikkaa pankkien haluttiin noudattavan. Elvyttävässä tilanteessa pankeille sallittiin pienempi vakavaraisuus, jolloin niiden oli helppo lisätä lainanantoaan. Lainanantoa kiristettiin vaatimalla pankeilta parempaa vakavaraisuutta.
Tuo 16…20% vakavaraisuusvaatimus kuulostaa kovalta. Kestää kauan ennen kuin pankit pystyvät saavuttamaan tuollaista tasoa ja olen samaa mieltä kanssasi, vakavaraisuuden tavoitteleminen maksaa rahaa ja se raha on lainansaajilta ja tallettajilta pois. Se johtaa kohoaviin lainanhoitokuluihin ja surkeisiin talletuskorkoihin ja finanssisektorille ohjautuvaan kassavirtaan. Finanssikriisi on opettanut mitä tämä tarkoittaa. Se tarkoittaa kutistuvia investointeja ja karua taloutta. Tuohon omavaraisuusasteeseen saattaa olla oikotie. Pankit saavat lukea keskuspankilta saamansa lainan tietyin ehdoin omaksi pääomaksi. En tunne asiaa, mutta tämä voi tarjota kiertotien ja vippaskonstin jolla parempaan vakavaraisuuteen päästään.
Tuo 16% vakavaraisuusvaatimus kuulostaa kuitenkin kovalta. Joku tolkku vakavaraisuuden vaatimisessakin on.
Mainitsemasi suurten talletusten muuttaminen kriisitilanteessa pankin osakkeiksi on uusi idea ja kova toimenpide. Olisi kuitenkin kohtuullista, että ne muutetaan etuosakkeiksi, joilla on etusija mahdollisessa konkurssissa tai osingonjaossa. Mutta onneksi tämä on vasta spekulaatiota. En ainakaan minä halua herätä siihen, että talletukseni on muutettu konkurssikypsän pankin osakkeiksi.
Kai
Ei koskisi talletuksia
Tietääkseni esitys ei koske tallettajia vaan luotottajia, siis tyyliin ten years bondholders. Heidän saataviaan muutettaisiin kriisissä osakkeiksi, ei talletuksia.
Minusta se voisi olla ok malli, vaikka rahoituskustannuksia nostaisi, koska riskin kasvu kasvattaisi riskimarginaalia.
Mutta kun EKP ottaa vastuun pankkivalvonnasta ja pankkien pääomittamisen pitäisi tulla mahdolliseksi vakausmekanismista, euroalueen pankkien luulisi pärjäävän ilman 20 prosentin omaa pääomaa. Ei ehdotus tosin koske kuin alle 30 isointa kv-pankkia.
Pankkien haltuunotto on hyvä mekanismi, mutta EKP:lle se käy nyt mahdolliseksi. Suunta on oikea, pankkiunioni toteutuu askel kerrallaan.
Heikki
Pienempi pankki voi olla kauniimpi kuin dinosaurus
Voi olla ihan hyvä jos suuri (16…20%) vakavaraisuus vaaditaan vain suurimmilta pankeilta (esim. 30 suurinta). Ne ovat niin suuria ettei niitä voi päästää konkurssiin. Pienempien konkurssi on sentään sidettävää.
Tämä voi kuulostaa epäoikeudenmukaiselta, mutta se on tarkoituksenmukaista. Ja onhan pankeilla aina mahdollisuus pilkkoa itsensä pienemmiksi (ja vähäriskisemmiksi) kokonaisuuksiksi. Mihin me tarvitsemme pankkeja, joiden tase on suurempi kuin Englannin, Italian, Ranskan ja Espanjan bruttokansantuote. Eikö hieman pienempi voisi olla kaunista.
Tosin ei pienempi koko aina takaa pienempää riskiä. Voi käydä niin kuin Espanjassa. Kaikki pankit tekevät samanaikaisesti saman virheen. Espanjalaisten pankkien yhteisenä virheenä oli hirvittävän hotellibuumin, kuplan, rahoittaminen. Vaikka olisihan siellä pitänyt myös pankkivalvonnan herätä kun kerran täällä Suomessa asti ihmeteltiin niitä rannoille nousevia kuplahotelleja.
Kai
Lehman
Lehmänveljekset ei ollut suuri pankki. Kuitenkin se laukaisi maailmanlaajuisia seurauksia. Luultavasti nuo seuraukset olisi laukaissut joku muukin, mutta homma perustuu luottamukseen ja jos sitä aletaan epäilemään koko hökötys kaatuu. Kyproksen-pankit kaatuivat kun ne olivat luottaneet riskittömiin sijoituksiin eli Kreikan lainoihin. Ja tuon riskittömyyden oli määritellyt keskuspankki joka ei sitten hoitanutkaan riskiä. Konkurssissa firman saatavat tulevat maksuun eli pankin antamat lainat. Jollekin voisi tulla Suomessa ongelmia kun pankki lähettäisi vaateen maksaa asuntolaina 14 päivää netto.
Kohtuutonta
Pankeilla on todellisuudessa omaa rahaa 1%-3% lainakannastaan. Suomessa pelkästään kotitalouksilla on lainoja noin 116 mrd. Ei pankeilla ole tuosta 11% rahaa. Esimerkiksi koko Nordealla on omaa rahaa vain 5,6 mrd ja se toimii muuallakin kuin Suomessa:
https://www.nordnet.fi/mux/web/marknaden/aktiehemsidan/nyckeltal.html?identifier=220&marketplace=11
Pankkien vakavaraisuuden laskeminen on jotain muuta kuin aivan selkeää. Eri lainat arvotetaan niiden riskisyyden mukaan. Jos annat 100 000 asuntolainaa se arvotetaan vain puoleksi jne. Kreikalle annettava laina arvotetaan riskittömäksi jolloin kun annat lainaa Kreikalle sitä ei lasketa miksikään jne.
Ei isoja luottotappiota tarvitse tulla kun Suomessakin pankit ovat konkurssisssa. Tuohon olisi hyvä systeemi. Pankinjohtajien henkilökohtainen vastuu jos pankki ajautuu ongelmiin. Ja tämä vastuu ulottuisi vaikka 5 vuotta eroamisen jälkeiseen aikaan. Muistaakseni Brasiliassa on noin ja siellä ei ole ollut pankkikriisejä.
Ehdotus
Vakavaraisuusvaatimusten kiristäminen johtaa rahoituksen saatavuuden heikkenemiseen ja lamaantuvaan talouteen.
Parempi olisi antaa pankkien lainata vapaasti rahaa, mutta luoda valtioille tai keskuspankeille haltuunottomahdollisuus kriisin sattuessa. Tällöin pankki, joka ajautuu ongelmiin sosialisoidaan salamapäätöksellä valtiolle joka sen jälkeen rahoittaa pankkia kuin omaansa.
Elämä jatkuisi häiriöttä, koska pankki jatkaisi toimintaansa. Omistajat ja lainottajat menettäisivät sijoituksensa, joten sijoittajavastuu toteutuu niinkuin se markkinataloudessa pitääkin toteutua.
Valtio toki joutuu siivomaan sotkut, mutta niinhän se joutuu muissakin toimintamalleissa.
Pankeille moinen muutos tuskin olisi mieleen. Onhan nykyinen systeemi parempi. Nousukaudella isolla riskillä suuret voitot. Kriiseistä yli EKP:n ja veronmaksajien avustuksella.