Yleistä

Value Averaging (myöhemmin VA)-strategiassa sijoittaja määrittää etukäteen salkun arvonnousun halutulla tarkasteluvälillä. Tavoite voi olla esimerkiksi 100 euron kuukausisijoitus + 1 %:n kuukausikorko jo sijoitetulle pääomalle. Mikäli tavoite saavutetaan markkinoiden nousun seurauksena, ei uutta rahaa sijoiteta osakkeisiin. Mikäli markkinat taas laskevat, pitää osakkeisiin sijoittaa niin paljon, että ennalta määrätty arvonnousu saavutetaan. Siten VA-strategia pakottaa sijoittajan haalimaan osakkeita laskumarkkinoiden aikaan ja vähentämään sijoitustahtia ja jopa luopumaan osakkeista nousuaikoina.

Kenelle?

VA-strategian soveltamiseksi sijoittajalla olisi hyvä olla muutakin varallisuutta kuin pelkkiä osakkeita, koska pankit eivät käytännössä anna luottoa osakkeita vastaan. Suomen kaltaisessa maassa tämä ei keskimäärin ole ongelma, koska ihmiset asuvat yleisesti omistusasunnoissa, joiden arvoa vastaan pankit antavat luototusta, kunhan riittävästi asuntolainasta on lyhennetty ja pankin kanssa on hyvät neuvotteluvälit. Luottoa voidaan tarvita, kun VA-strategiaa on pantu täytäntöön jo tovi, varallisuutta on kertynyt jo huomattavasti ja tulee markkinaromahdus: Esim 50.000 euron saaminen osakesijoituksiin kuukauden sisällä vaatii joko VA-strategian tuomien voittojen pitämistä nopeasti realisoitavassa muodossa tai valmiiksi neuvotellun luoton järjestämistä pankista.

Mikäli sijoittajalla ei muuta varallisuutta ole, on esim Dollar Cost Averaging (DCA)-strategia parempi valinta noin kymmenestä tuhannesta muusta lähteestä. Indeksiin sijoittavasta DCA-strategiasta voidaan todeta yleisesti sen olevan normaalille pulliaiselle paljon parempi vaihtoehto kuin suorat osakesijoitukset tai pyrkimykset markkina-ajoitukseen omien laskelmien tai tunteiden pohjalta. Uskallan väittää, että suurin osa piensijoittajista ei edes osaa verrata oman salkkunsa tuottoa markkinoiden tuottoon, saatikka olisi koskaan tehnyt sitä vertailukelpoisesti puhumattakaan siitä, että olisi itse asiassa pärjännyt paremmin kuin markkinat keskimäärin.

VA-strategian käyttöönotto vaatii sijoittajalta hyviä unilahjoja myös laskukurssien aikana, koska se pakottaa sijoittajan lisäämään panoksia huomattavasti, esimerkiksi puolet koko pääoman arvosta laskumarkkinan aikana. Markkinapaniikissa VA-strategian käyttöönottaja hyökkää markkinoille ja nousuhybriksessä VA-strategian käyttöönottaja saa tyypillisesti myydä voitollisia omistuksiaan. VA-strategian käyttöönottaja toimii siis päinvastoin kuin sijoittajat markkinoilla keskimäärin.

Vaatimukset

VA-strategiaa kannattaa hyödyntää mahdollisimman korkean tuotto-odotteen ja mahdollisimman korkean arvonvaihtelun markkinoilla (joiden pitäisi kulkea käsi kädessä). Tällaisia markkinoita ovat historiallisesti olleet ns. reunamarkkinat, kuten esimerkiksi Suomi ja niin kutsutut kehittyvät markkinat. Korkean tuotto-odotteen kohdetta on mahdoton tietää etukäteen, eli kohde-etuuden valinta jää sijoittajan itsensä pähkäiltäväksi.

Mihin tahansa markkinaan sijoittaja aikookaan laittaa rahansa, tulisi sijoitus saada kohdennettua hajautetusti konkurssiriskin välttämiseksi sekä mahdollisimman kustannustehokkaasti. Tähän huutoon mielestäni parhaiten vastaa etf:t, joissa on mahdollisesti viisasta pitäytyä fyysisesti kohde-etuutta replikoivissa vaihtoehdoissa.

VA-strategiaa ei kannata panna täytäntöön aktiivisilla rahastoilla liian suurien kulujen takia (pois lukien korkean betan rahastot), yhdistelmärahastoilla liian suurien kulujen ja liian pienen oletetun tuotto-odotteen sekä arvonvaihtelun takia eikä yksittäisille osakkeille konkurssiriskin takia: Yksittäisissä osakkeissa laskevien kurssien aikana sijoittaja joutuu nostamaan omistustasonsa sijoitusstrategiansa määrittämälle tasolle. Mikäli kurssinousua ei ala kuulua ja yritys kutistuu hiljalleen konkurssiin, voi sijoittaja pahimmassa tapauksessa menettää koko sijoitusvarallisuutensa. Jos sijoittaja päättää kuitenkin sijoittaa yksittäisiin osakkeisiin hyödyntäen VA-strategiaa, on sijoittajalla oltava riittävän hajautettu salkku, markkinamullistuksia kestävä maha ja/tai sisäpiiritietoa sijoittamansa yhtiön tilasta.

Tuotto-odote

Osakkeilla on ollut ja tulee jatkossakin olemaan positiivinen tuotto-odote. Toteutuvista tuotto-odotteista on mahdoton sanoa mitään tarkkaa, mutta korkean volatiliteetin markkinoilla jo keskipitkällä aikavälillä VA-strategia tuottaa seurantaindeksiään paremmat tuotot. Tämä on totta sekä intuitiivisesti, historiallisesti tai synteettisesti tarkasteltuna (kts. esim Edleson)

Jokaisen sijoittajan tulee miettiä itse minkälaisia arvonvaihteluita mahanpohja kestää, mikä on sijoitusaika ja mikä on sijoitustavoite. VA-strategia tarjoaa tyypillisesti yli 1 %/a vertailuindeksiä parempia tuottoja. Useilla prosenteilla indeksien voittaminen vaatii markkinoilta poikkeuksellista volatiliteettia.

Itse olen VA-strategian käyttöönoton alkuvaiheessa. Sijoitan tällä hetkellä Brasilian, Aasian, Afrikan ja Venäjän indeksejä seuraaviin etf:in. Omalta osaltani oleellista kuukausisäästämisen ohella on lyhentää asuntolainaa siten, että saan pankeista tulevissa kriiseissä tarvittaessa lainaa vähintään puolet osakesalkkuni arvosta.

Olen aiemmassa tekstissäni tarkastellut soveltaen VA-strategian toimivuutta Helsingin pörssissä http://kotteronsijoitustoilailuja.blogspot.fi/2014/10/veljesten-sijoitusseikkailu-2002-2013-22.html.

Riskit/kritiikki

VA-strategiaa kritisoidaan yleensä ottaen kahdesta asiata. Ensinnäkin, mistä sijoittaja saa varat laskumarkkinoiden aikana (muun varallisuuden oletus, VA-strategia ei sovellu ainoaksi varallisuuden kerryttämistavaksi). Toiseksi kritiikki kohdistuu sijoittajaan itseensä. Ihminen on laumaeläin ja hermo ei saisi pettää laskumarkkinan pohjalla. Mikäli voi rehellisesti sanoa itselleen, että maha kestää suuriakin markkinoiden arvonvaihteluita, on VA-strategia erittäin varteenotettava sijoitusstrategia. Vaihtoehtoisesti vain osalle salkustaan voi toteuttaa VA-strategiaa.

Kirjallisuus

Michael E. Edleson, Value Averaging The Safe and Easy Strategy for Higher Investment returns