Rahojen laskentaa

Reilumpi lomakertymä osa-aikaiselle

Talous Yhteiskunta

Harva osa-aikaista työtä tekevä tulee ajatelleeksi, että aiemmin tehty osa-aikatyö voi aiheuttaa huomattavan loven tilipussiin vuosilomaa viettäessä vielä yli vuosi  täysiaikaiseen työhön palaamisen jälkeen. Osin tämä on perusteltua: jos töitä on tehty vähemmän, lienee perusteltua, että siltä ajalta myös lomakertymä on jollain tavalla heikompi. Käytännössä kertymä laskee lähes poikkeuksetta suhteellisesti selvästi enemmän kuin mitä osa-aikaisuuden määrän suhteen voisi olettaa: esimerkiksi 80-prosenttista työviikkoa tehnyt saattaakin saada vain 60-prosenttisen lomapalkan tai 60-prosenttista työviikkoa tehnyt vain 40-prosenttisen lomapalkan. Herääkin kysymys: voisiko osa-aikaisen loma-ajan palkan määrittää suoraviivaisemmin? 

 

Katsotaanpa ensin, mitkä asiat heikentävät tai vähintäänkin voivat heikentää osa-aikaisen asemaa suhteessa täysiaikaiseen:

  1. Palkan korotus vaikuttaa sellaisenaan vain täysiaikaisen loma-ajan palkkaan
  2. Palkattomat vapaat kutistavat vain osa-aikaisen loma-ajan palkkaa
  3. Sekä lomanmääräytymisvuonna että lomapäivien käyttämisvuonna vietettyjen lomien hinta työntekijälle riippuu kuukaudesta vain osa-aikaisen kohdalla
  4. Edeltävänä vuonna vietetty palkallinen loma syö seuraavan lomakauden palkan suuruutta ainoastaan osa-aikaisella

 

Miten nämä sitten yhdessä vaikuttavat? Otetaan esimerkiksi tapaus, jolla ei ole ollut muita ylimääräisiä palkattomia eikä ole ollut palkankorotusta kuluneen lomanmääräytymisvuoden alun ja loman alkamisen välillä, joten kohdat 1 ja 2 eivät vaikuta, mutta työntekijä on kuitenkin tehnyt täyden lomanmääräytymistyövuoden, johon on kuulunut myös loma. Osa-aikaista koskeva vuosilomapalkan määrittävä korvausprosentti 11,5% (tai 9% ensimmäisen lomanmääräytymisvuoden osalta) on perustapauksessa kohdan 3 tekijöistä riippuen tällöin noin 5-25% pienempi kuin voisi osa-aikaisuusprosentin suhteen olettaa. Eli vaikka olisi tehnyt vuodesta 11 kuukautta täysiaikaisesti, mutta yhden kuukauden 80-prosenttista työaikaa, eli olisi käytännössä tehnyt 98-prosenttisen työvuoden, saisi silti vain suunnilleen 73-93-prosenttista loma-ajan palkkaa. Jos on lisäksi ollut kohtia 1 tai 2 vaikuttamassa, loma-ajan palkka olisi sitten sitäkin pienempi, jolloin alle 2%:n vajaus työajassa voi johtaa esim. alle 70-prosenttiseen loma-ajan palkkaan. Ja on myös syytä huomata, että kun loma-ajan palkka on matalampi, matalampi on myös lomaraha eli ns. lomaltapaluuraha. Eikö perustelluinta olisi, että loma-ajan palkka vastaisi osa-aikaisuusprosenttia, eli lomanmääräytymisvuoden 80-prosenttisesta työviikosta seuraisi 80-prosenttinen ja 60-prosenttisesta työviikosta 60-prosenttinen loma-ajan palkka?

Joku saattaa nyt miettiä: eikö se ole ihan ok, että osa-aikainen saa jonkin verran vähemmän jopa suhteessa työpanokseen varsinkin, jos osa-aikaisuus on ollut oma valinta? Siihen voisi todeta, että onhan kyseessä viime kädessä kuitenkin työnantajan ja työntekijän välisestä sopimuksesta, eikä tunnu perustellulta, että lainsäädäntö aiheuttaa siihen vaikeasti hahmotettavia sivuseuraamuksia. 

Toki järjestelmät ovat tietysti myös monimutkaisia. Voi olla yksinkertaista sanoa, mitä lopputuloksen pitäisi suurinpiirtein olla, mutta vastaavien sääntöjen kirjoittaminen ei olekaan ihan niin yksinkertaista. Ja vielä hankalampaa voi olla olemassaolevien sääntöjen muovaaminen uuteen uskoon. Listan kohdat 1 ja 2 ovat periaatteessa luontevia seurauksia sille, että osa-aikaisella loma-ajan palkka pohjautuu edeltävän lomanmääräytymisvuoden ansioihin. Kohta 3 taas johtuu siitä, että eri kuukausina on eri määrä työpäiviä sekä toisaalta lomanviettopäiviä, mihin oman nyanssinsa tuo 1960-luvulta järjettömäksi jänteeksi jäänyt 6-päiväinen lomaviikko. Kohdat 1-3 voi siten nähdä järjestelmän ominaisuuksina.

Toisaalta voi kyseenalaistaa, tarvitseeko kohtien 1-3 olla järjestelmän ominaisuuksia? Jos osa-aikaisella edeltävän vuoden ansiot määrittävät loma-ajan palkan, eikö sama voisi koskea myös täysiaikaista? Siinä missä osa-aikainen saa lähtökohtaisesti suhteettoman heikon loma-ajan palkan, on perusteltua todeta, että laskenta voi ainakin periaatteessa toimia myös osa-aikaisen eduksi, sillä vuosilomalain perusteella ylityöt ylityöstä maksettavia lisiä lukuunottamatta vaikuttavat myös laskennan pohjana olevaan palkkaan. Jos osa-aikaisen loma-ajan asema voi olla näin erilainen, että lähtökohtaisesti osa-aikainen menettää suhteessa enemmän, mutta harvinaisemmassa poikkeustilanteessa saattaa jopa hyötyä poikkeavasta laskentatavasta, eikö laskentatavat olisi järkevintä yhtenäistää? On tietysti todettava, että tärkeintä on, että vuosilomalaki toimii enemmistön kohdalla mielekkäällä tavalla, joten siltä kannalta voi pitää perusteltuna, että ensisijaisesti järjestelmän tulee toimia järkevästi täysipäiväisen työntekijän kannalta. Mutta olisiko se sitten täysipäiväisen työntekijän kannalta jotenkin ratkaisevasti sotkuisempaa, jos myös täysipäiväisen työntekijän loma-ajan palkka määräytyisi edeltävän vuoden ansioiden perusteella? Se ei ole sitä, mihin on totuttu, mutta olisiko se muuten jotenkin huonompi vaihtoehto?

No, mutta jos unohdetaan isommat lomajärjestelmän remontit, jäljelle jää silti kohta 4. Tämä on mielestäni ylläolevan listan järjenvastaisin tekijä: se ei pohjaudu järjestelmän muihin ominaisuuksiin vaan liittyy oikeastaan ainoastaan siihen, miten ns. prosenttiperusteinen vuosilomapalkka on määritetty laskettavaksi. Siis jos täysiaikainen työntekijä on lomaillut lomanmääräytymisvuonna, se ei laske täysiaikaisen seuraavaa loma-ajan palkkaa, mutta lomanmääräytymisvuoden yksikin osa-aikainen kuukausi saa aikaan sen, että kyseisenä vuonna vietetty loma vaikuttaakin seuraavaan loma-ajan palkkaan. Huomionarvoista on, että jos otetaan esimerkiksi työntekijä, joka on ollut työssä vasta ensimmäistä kokonaista lomanmääräytymisvuottaan, eikä siten ole ollut lomapäiviä vietettävänäkään, ei tätä loma-ajan palkkaa laskevaa tekijää automaattisesti synny, mikä saa aikaan noin 10% paremman loma-ajan palkan verrattuna siihen, että loma-aika vähennettäisiinkin laskennan pohjana olevasta palkasta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että aiemmin mainitusta 5-25%:n ylimääräisestä alenemasta aiheutuva suhteessa 75-95-prosenttinen loma-ajan palkka nouseekin suhteessa noin 83-105-prosenttiseksi. Toisin sanoen vaikka keskimäärin osa-aikaisen loma-ajan palkka jäisi yhä alle lomanmääräytymisvuoden todellisen työssäoloprosentin, osa-aikaisen palkka voikin parhaimmassa tapauksessa ainakin yltää työssäoloprosenttia vastaavaan lukemaan, tai teoriassa jopa hieman sen yli. Eikö tällä tavoin päästäisi lähemmäksi sitä, että loma-ajan palkka vastaisi mahdollisimman hyvin sitä, kuinka täyttä työaikaa lomanmääräytymisvuonna tuli tehtyä? Eikö olisi myös johdonmukaisempaa, että jo toisen täyden lomanmääräytymisvuoden tehnyt ei saisi suhteessa huonompaa loma-ajan palkkaa kuin vasta ensimmäisen täyden lomanmääräytymisvuoden tehnyt?

Osa-aikatyötä tehtäneen jatkossa enenevässä määrin, joten lienee perusteltua, että osa-aikalaisen asema olisi mahdollisimman neutraali kokoaikaiseen nähden. Ideaalitilanteessa loma-ajan palkka laskettaisiin aina samalla tavalla, mutta koska se olisi väistämättä iso muutos, yksi askel neutraalimpaan suuntaan olisi mielestäni jo se, että vietetty palkallinen loma ei laskisi seuraavan vuoden loma-ajan palkkaa osa-aikaisella, kun se ei tee sitä täysiaikaisellakaan. Suomessa tehdään yhä muita Pohjoismaita vähemmän osa-aikatyötä, mutta jos osa-aikatyön asema olisi suoremmin vertailukelpoinen täysiaikaisen työnteon kanssa, ehkä sitä käytettäisiin enemmän myös Suomessa. Uskoisin joustavan ja neutraalin suhtautumisen osa-aikatyöhön olevan hyväksi myös suomalaiselle työelämälle ja Suomen työmarkkinoille.

loma osa-aikatyö palkka työelämä

6 thoughts on “Reilumpi lomakertymä osa-aikaiselle

  1. Sanot: “Ideaalitilanteessa loma-ajan palkka laskettaisiin aina samalla tavalla”. Ajatus ei minusta ole huono. Yksinkertaistaisi lainsäädäntöä merkittävästi.

    Minä pidän erityisen haitallisena sitä että vuosilomalaissa (https://finlex.fi/fi/laki/alkup/2005/20050162#Pidp3834096) sanotaan seuraavaa:
    “Työnantajien ja työntekijöiden valtakunnallisilla yhdistyksillä on oikeus sopia toisin lomakaudesta, vuosilomapalkan ja lomakorvauksen laskemisesta ja maksamisesta, talviloman sijoittamisesta muuhun keskenään sopimaansa työajan lyhennykseen, säästövapaasta sekä siitä, mitä 8 §:n 2 momentissa säädetään”

    Tuolla lauseella vuosilomalaki mitätöi itse itsensä ja siirtää oikeuden sopia vuosilomista joillekin yksityisille yhdistyksille. Näin ei saisi olla. Lakia pitäisi noudattaa.

    Ja noita yhdistyksiä ja niiden sopimia maanlaajuisia työehtosopimuksia on satoja, yksi jokaiselle ammattikunnalle, kuten jokainen palkanlaskentaa työkseen tekevä hyvin tietää. Parempi olisi jos samat säännöt ja lait pätisivät kaikille niin kuin artikkelissasi ehdotat.

  2. Saa sopia jos itse on osapuolena tai antanut valtakirjan jollekin toiselle osapuolelle sopimiseen.

    Kaikki eivät ole jäseninä noissa valtakunnallisissa ammatti ja työnantajayhdistyksissä. Joillakin työpaikoilla ei kukaan ole jäsen. Ja jos ei ole jäsen niin ei sopimusoikeudellisten periaatteiden mukaan ole myöskään antanut yhdistykselle oikeutta sopia omasta puolesta. Aika harva on jäsen.

    Monet haluaisivat itse sopia työnantajansa kanssa. Monet taas näkisivät että olisi järkevä sopia työpaikan tai yrityksen sisällä yhteisistä pelisäännöistä.

    Ja monet toivovat että sopimusoikeuteen kuuluuvaa ihmisoikeutta, sopia omista asioitaan, kunnioitettaisiin.

    1. Aika monessa tilanteessa kun sovelletaan ns. “paikallista sopimista”, kyseessä on työehtojen heikentäminen. Palkan pudottaminen, heikentäminen.

      Tilanne pitäisi saada paikallisessa sopimisessa tasapuoliseksi, jos palkkaa pienennetään, täytyy vastineeksi saada jotain.

  3. Tosiaan noin on.

    Jos tehdään “henkilökohtaista” sopimista niin usein on kyse siitä että pikkasen heikommin työkykyiselle maksetaan vähemmän. Joskus kyse on siitä että tehokkaalle ja taitavalle halutaan antaa työn laadun mukainen korvaus.

    Jos tehdään “yrityskohtaista paikallista sopimista” niin usein on kyse siitä että yrityksellä menee vähän huonosti ja kaikki joutuu joustamaan että työpakka säilyisi. Joskus, ehkä harvemmin, on kyse siitä että yritys tarvii hyviä työntekijöitä ja on maksamaan muita parempia korvauksia, etuja tai tulospalkkioita tms….

    1. Siitähän ei ole minkäänlaista takuuta, että yritys maksaisi paremmin sille hyvälle työntekijälle. Kyseessä voi olla pelkästään työehtojen huonontaminen, ilman minkäänlaista vastinetta, ei välttämättä näin, mutta todennäköisesti. Kokemusta on.

      Se on hyvä näissä ammattiyhdistyksissä, että sopimiseen saadaan voimaa, jos työnantaja saisi yksipuolisesti päättää työehdoista, olisi kaikkein palkka pitkässä juoksussa 10eur/h.

Comments are closed.

Related Posts