Vuoden 2000 perustuslaissa hallituksen muodostamista muutettiin olennaisesti. Nykyisten säädösten mukaan (62 §) hallituksen on viivytyksettä annettava ohjelmansa tiedoksi eduskunnalle. Tämä käytäntö formalisoi sen 1970-luvulta jatkuneen kehityksen, että tarkemmilla hallitusohjelmilla oli saatu aikaan pitkäikäisempiä hallituksia.

Sipilän hallitusta muodostettaessa tästä käytännöstä tingittiin. Sipilän hallitus antoi aiempaa suurpiirteisemmän hallitusohjelman. Tämä ratkaisu on selkeä esimerkki siitä, että kahdella puolueella oli oppositiokausi takanaan ja pääministerillä ilmeisen luja usko siihen, että valtiota johdetaan samalla tavalla kuin pk-yritystä.

Alla on ote ko. ohjelmasta. Kuten huomaatte, siinä ei varsinaisesti mainita kuinka monta taksilupaa Suomeen myönnetään seuraavan neljän vuoden aikana.

” –  Perataan säädökset, jotka eniten haittaavat kansalaisten arkea, yritystoimintaa, maataloutta, investointeja, rakentamista, tervettä kilpailua ja vapaaehtoistoimintaa. [Boldaus JV]

 – Välittömästi ryhdytään purkamaan kansalaisia ja yritystoimintaa haittaavia alempiasteisia normeja, määräyksiä ja ohjeita.

– Sujuvoitetaan lupa- ja valitusprosessit ja annetaan niitä koskeva palvelulupaus”

Toisaalta on mielestäni kiistatonta, että min. Bernerin toimet taksilupien osalta ovat sopusoinnussa hallitusohjelman hengen kanssa.

Toisaalta en vähääkään epäile, että taksikuskit ovat siksi kiitollista äänestäjäkuntaa persuille, joten Bernerin suunnitelmiin tulee ns. kenraalipaussi. Hallituksen arvovaltaa – sitä mitä on jäljellä – ei lisää Bernerin ilmoitus, että hänellä oli toimilleen Sipilän tuki.

Em. ote hallitusohjelmasta oli sivulta 27. Seuraavalla sivulla lausutaan, että sote-alueita on enintään 19.  Oikeastaan siitäkään ei äkkiä huomaa, että alle 18 aluetta olisi johtanut hallituksen eroon ainakin Sipilän ilmoituksen mukaan.

Asia erikseen on, miten hallituksen arvovalta kehittyy jatkuvien uhkavaatimusten ja niitten vesittymisten avulla.