Poliittista empatiaa
Empatiaa kaipaa Stubb, entinen koulukiusaaja, joka taustaansa kommentoi HS:ssä ”Jos olen ollut mulkku, pyydän anteeksi.” Yksi sitaatti kertoo enemmän kuin tuhat selfietä tai muuta kiiltokuvaa.
Vakavalla naamalla voisimme pohtia, pärjääkö politiikassa ylipäänsä paremmin muut huomioiva tyyppi vaiko äärettömällä itsevarmuudella, kunnianhimolla ja terävillä kyynärpäillä varustettu pyrkyri ja selkäänpuukottaja.
Stubbin teot ovat toki kovin pieniä verrattuna Riikka Purraan. Kauhajoen kouluampujan Matti Saaren terroriteosta oli kulunut kaksi päivää ja Purra vitsaili ehdotuksellaan palkata valtiollisia prostituoituja päästämään paineita potentiaalisilta kouluampujilta. Tähän kokonaisuuteen liittyy myös tunnetumpi Purran sitaatti ”Jos mulle annettaisiin ase, ruumiita tulisi ihan lähijunassakin”
Keskusteluun osallistunut Halla-aho oli tuolloin 37-vuotias filosofian tohtori ja Purra 31-vuotias tohtorikoulutettava. Kun mä itse tuon ikäisenä olin jo julkaissut paksuja tietokirjoja, en ymmärrä lausetta ”he olivat niin nuoria”.
Eiväthän Purra ja Halla-aho ketään ammu, mutta tämä ”vitsailu” oli tarkoitettu tuomaan heille lavauskottavuutta niitten persujen joukossa, joille rikokset eivät ole teoriaa. Heitä nimittäin on paljon.
Hyvä että / jos edes yksi koulukiusaaja on isompana ymmärtänyt tehneensä jotain väärin.
Nuo toiset eivät taida ymmärtää, vaikka on ratakiskosta väännetty.
Se on kyllä tosi, että noissa piireissä pyrkyrit ja narsistit ovat varmasti yliedustettuina.
Median asenne on huono. Käsite ”huomiotalous” on 1971 syntynyt. Suomessa sen lanseerannut Sarasvuo on itse toiminut pehmeästi ja positiivisesti.
Mutta alan suurin mestari politiikassa, Trump aiheutti skandaalin jo sanomalla TV:ssä ”You are fired”. 2015 voitokkaan kampanjansa aloituksessa tuli tajunnanvirtaa meksikaaneista yms. Mitä enemmän kauhisteltiin, sitä enemmän julkisuutta ja all publicity is good publicity.
https://en.wikipedia.org/wiki/Attention_economy#History