Lähi-idän sota sai uuden vaihteen, kun Israel aloitti maaoperaation Hizbollahin asemiin Libanonissa. Iran iski Israeliin saman tien kuten viime keväänä, mutta raskaammalla kalustolla, etenkin ballistisilla ohjuksilla.

Israel näyttää torjuneen kaikki merkittävät tuhot, vaikka ohjuksia lensi liki pari sataa. Sotatoimena se on kuitenkin vakavin tähän asti Iranin taholta, jos mukaan ei lasketa sen liittolaisten toimia.

Iranin hyökkäys oli sikäli keväistä paljon raskaampi, että ballistiset ohjukset suuntasivat asutuskeskuksiin. Israelille se merkitsee punaisen viivan ylitystä.

Kun Israel ja Hamas eivät saaneet hitustakaan sopua edes tulitauon verran, tilanne vaikeutui vähän kerrassaan Hamasin liittolaisen ja Israelin verivihollisen Hizbollahin osallistuttua sotaan raketeilla ja drooneilla. Poikihan se lopulta ison reaktion.

Sitä ennen Israel onnistui surmaamaan Hizbollahin väkeä taidokkaalla pommiattentaatilla järjestön puhelinten kautta. Sitten ilmaisku tappoi sen pitkäaikaisen johtajan Hassan Nasrallahin ja muutakin johtoa.

Hizbollah valtio valtiossa

Nyt on vuorossa ainakin rajoitettu maaoperaatio. Israel tavoittelee Hizbollahin häätämistä Etelä-Libanonista, josta ammutut raketit ovat tyhjentäneet Israelin pohjoiset taajamat.

Onko sillä muita tavoitteita, vaikea sanoa. Mikään helppo urakka ei Hizbollah joka tapauksessa ole edes Israelin armeijalle, kuten se kyllä kokemuksesta tietää.

Hizbollah luotiin jo 1980-luvulla vastustamaan Israelin invaasiota Libanoniin sekä Israelin myöhempää eteläosien miehitystä. Se kytkeytyy voimakkaasti myös palestiinalaisten pakolaisten massavirtaan Israelin miehityksen alta.

Libanonissa elää satoja tuhansia palestiinalaispakolaisia, valtaosin surkeiksi kaupungeiksi kehittyneillä leireillä. Niissä Hizbollah nauttii rajatonta suosiota.

Ein El Hilwehin pakolaisleiri on Libanonin suurin. Kuva: UN

Hizbollah on aina saanut mittavaa tukea Iranilta ja myös Syyrialta, minkä ansiosta se on maailman voimakkain ei-valtiollinen armeija. Toisaalta se on myös poliittinen organisaatio, joka käytännössä vastaa pahasti hajanaisen ja ristiriitojen täyttämän Libanonin shiiamuslimien asuttaman maan eteläosan hallinnosta.

Hizbollah on valtio valtiossa. Israel ei sitä kykene muuttamaan, toki heikentämään sotilaallisesti ainakin rajansa tuntumassa.

2006 Israel käytännössä hävisi

Hizbollahin tuhoaminen on mahdotonta, jos Israel nyt sellaista kuvitteleekaan, kuten vielä 2006, jolloin ne kävivät laajan maasodan. Sitä voi pitää ainoana Israelin häviämänä sotana.

Se ei kyennut nujertamaan Hizbollahia, vaikka työntyi syvälle Libanoniin aina pääkaupunkiin Beirutiin asti. Tappioita kärsinyt Israel vetäytyi ja osapuolet solmivat aselevon, joka ei käytännössä ole pitänyt huolimatta niiden väliin sijoitetuista, suomalaisiakin sisältävistä YK-joukoista.

Sotilaallisesti Hizbollah on paljon vahvempi kuin Libanonin liki muodollinen armeija. Libanonin muiden väestöryhmien suhde Hizbollahiin on vähintään ristiriitainen, paljolti vihamielinen, sillä tätä sotaa eivät he kaipaa.

Hizbollah ei ole mikä tahansa katutappelijoiden lössi. Kuva: Wikicommons

Hizbollahilla arvioidaan olevan kymmeniä tuhansia ohjuksia, samoin sotilaita, monet Syyriassa rintamakokemusta saaneita. Mikään kevyt vastustaja ei Hizbollah tosiaan ole.

Vaikka Israel edun viime viikkoina saavutti iskuillaan. Ja varmasti se on varautunut operaatioon edellistä kertaa huolellisemmin.

Mutta toimettomana ei varmasti ole pysynyt enempää Hizbollah kuin Iran. Rautaa ja tulta isolla kouralla odottaa Israelia rajan takana, jos Israel haluaa edetä syvemmälle Libanoniin kuin rajaseudulle.

Israelin ilma-aseessa riittää ruutia

Luultavasti ei. Joka tapauksessa muuta maailmaa rähinä koskee huomattavasti kuitenkin vasta Iranin liikkeiden kautta.

Tuore ohjusisku oli sikäli jo tilauksessa, että Iran uhkasi kostaa Hamasin johtajan Ismail Hanyan surmaamisen kesällä. Israel on myös napannut ilmateitse Iranin vallankumouskaartin johtoa naapurimaissaan.

Hyökkäys Libanoniin antoi lopullisen sytykkeen Iranin vastaiskun ajoitukselle. Tähän tietenkin Israel vastaa omalla ilma-aseellaan. Iso kysymys kuuluu missä mitassa – ja millaisen reaktion se Iranissa tuottaa.

Israelin edellinen kostoisku ei kummoista tuhoa Iranissa tehnyt. Se vain näytösluonteisesti muistutti Israelin sotilasmahdista.

Sitä kyllä piisaa. Tällä kertaa Israel antaa takaisin tositarkoituksella, jo siksi, että Iran kohdisti iskunsa Israelin kaupunkeihin.

Kostoisku nyt toista luokkaa

Luultavasti Israel murjoo Iranin ydintutkimusfasiliteetteja ja tai öljyntuotantoa. Se tekee kipeää aiheuttamatta mittavia siviiliuhreja.

Täältä pesee, jos Israelilta sitä kysytään. Kuva: IDF

Luultavasti Iran ei edelleenkään kaipaa avointa sotaa, mutta sen oli pakko reagoida useisiin viime kuukausien tapahtumiin. Muuten sen uhittelu vesittyisi vitsiksi.

Vaarallisen tilanteesta tekee juuri se, että Iran on ajautunut nurkkaan. Sen täytyy pitää yllä sotilaallista uskottavuuttaan.

Toisaalta Iranin johto tietää keikkuvansa todella liukkaalla jäällä. Iranin ilmapuolustus ei ole likikään samaa luokkaa kuin Israelin.

Ei varsinkaan, jos Yhdysvallat osallistuisi hyökkäykseen ylivertaisella arsenaalillaan. Sitä Israelin hallitus toivoo ja Yhdysvallat jo vähän lupaileekin.

Bidenin hallitus ei sinänsä kaipaa sodan laajentumista. Mutta Biden tekee lähtöä ja Israel hyödyntää sen avaamaa poliittista saumaansa.

Israel haluaa Yhdysvallat rinnalleen

Israel saattaa myös laskea, että eskalaatio ruokkii Donald Trumpin suosiota. Trumpin voitto sopisi loistavasti Israelin hallitukselle.

Trump veti presidenttinä Irania kohtaan erittäin kovaa linjaa. Sen täysimittainen sota Israelia vastaan antaisi hänelle Valkoisessa talosssa avoimen shekin mihin tahansa vastatoimiin.

Tätä joutuu miettimään myös Iran. Ainakin tähän asti se on varonut astumasta liian lähelle sitä todellista miinaa.

Tuoreella hyökkäyksellä Israelin siviilikohteisiin se otti isomman riskin kuin koskaan ennen. Tilanne voi luisua sen käsistä, jos Israelin kostoisku on todella raskas.

Bibiä bestiksen paluu Washingtoniin riemastuttaisi. Kuva: White House

Israelilla on siihen nyt motiivi, jonka turvin se voi myös vetää Yhdysvaltoja syvemmälle konfliktiin. Tilanteen tähän mittaan kärjistyttyä arvaamattomuus lisääntyy.

Muuten itse asetelmat eivät sinäsä muuttuneet. Iranilla ei ole Lähi-idässä kunnollisia liittolaisia Hizbollahin, Hamasin ja Syyrian lisäksi.

Isoille arabimaille Egyptille ja etenkin Saudi-Arabialle Iran on paljon enemmän vihollinen kuin Israel. Vaikka ne eivät hyväksy Gazan ja Libanonin tapahtumia.

Poliittista ratkaisua ne kyllä kaipaavat, mutta se edellyttää Palestiinan valtion luomista. Mikä näyttää aina kaukaisemmalta haaveelta.

Hormuz talousvaikutusten avain

Maailmantaloudelle sotkussa merkitsee edelleen vain Hormuzin salmen kautta kulkeva arabituottajien öljy. Jos Israelin kostoisku tuottaa isoa tuhoa voi epätoivoinen Iran yrittää Hormuzin sulkemista.

Iran saisi päälleen Israelin, Yhdysvallat, arabien öljymaat – ja myös Naton eurooppalaista voimaa. Koska öljysaarto iskisi energiakriisin kautta kaikkia, myös Suomea.

Ja sen puoleen myös Irania tukevaa Kiinaa. Tuskinpa sekään taloutensa kanssa tuskailevana riemastuisi taas uudesta kivestä kengissään.

Maailmantalouden tärkein mutka edelleen. Kuva: US Department

Kylmän reaalipoliittisesti tarkastellen Iranin johto tekisi mielenvikaisen ratkaisun sille tielle lähtiessään. Jos Iran ei saa tämän kokoluokan ohjusiskulla aikaan edes kunnon naarmuja niin sen mahdollisuudet jättikoalitiota vastaan olisivat naurettavat.

Sitä voi pitää tuoreen eskalaation hyvänä puolena: Iranin tuhovoima on osoittanut suuren rajallisuutensa. Se ottaisi lujaa turpaansa vastustajan ylivoimaiselta ilma-aseelta.

Pitäisi totuuden Teheranissakin jo valjeta. Sen takia massiivinen poliittinen virhe ei edelleenkään ole todennäköinen.

Mahdollisuutta valitettavasti nostaa se tosiasia, että Iranilla on vain huonoja vaihtoehtoja. Israelin kostoisku saattaa pakottaa sen äärimmäisiin reaktioihin.

Markkinoilla tyyntä

Vielä ei sen varaan kannata laskea – vaikkapa osakesijoittajana. Siis sortua itse äärimmäisiin tekoihin kuten paniikkimyynteihin.

Ei niin tee isokaan raha, sillä öljyn hinta ei reagoi. Se raketoisi, jos odotuksena olisi täysimittainen sota.

Osakemarkkinoiden hermoilu ei mitään todista. Korjaus alas on hautunut pitkään kuten markkinakatsauksissani olen perannut.

Toki tilanne on pahentunut kriisin alusta. Mutta tyynesti siihen oli syytä suhtautua tuolloin kuten suosittelin, ja muu olisi ollut virhe.

Jäitä hattuun edelleen. Vaikka myrsky valitettavasti voi yltyä rajuksikin.